Teksti: Lauri Kajander
Maa- ja metsätalousministeriön luonnos metsälain uudistamiseksi oli lausuntokierroksella 25.3.2013 asti. Lausuntoja kerättiin luonnoksesta metsälain ja rikoslain muuttamiseksi [pdf, 379 kB] sekä luonnoksesta asetusluonnokseksi [pdf, 82 kB].
Metsälain tarkoitus on 1 § mukaan mm. edistää metsien ekologista kestävyyttä ja säilyttää metsien biologinen monimuotoisuus.
Johtopäätöksemme nyt esitetystä lakiluonnoksesta on seuraava:
luonnon monimuotoisuuden huomioimista koskevista suurista puutteista johtuen Luonto-Liitto esittää, että nykyistä luonnosta metsälain muutosesitykseksi ei viedä eteenpäin. Sen sijaan metsälain muutos on palautettava uudelleen valmisteluun siten, että uudistustyön tavoitteeksi asetetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävä metsätalous, kuten lain tarkoituksen määrittelevä 1 § edellyttää.
Suomen lajien uhanalaisuusarviointi vuodelta 2010 ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointi vuodelta 2008 osoittavat yksiselitteisesti, ettei metsätalouden harjoittaminen Suomessa ole tällä hetkellä luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää. Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö, ja metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset ovat merkittävin lajien uhanalaisuuteen vaikuttava tekijä. Metsäluontotyypeistä kaksi kolmasosaa on luokiteltu uhanalaisiksi joko määrän tai laadun muutosten perusteella.
Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, eikä tähän tavoitteeseen olla nykyisen tutkimustiedon valossa nykykäytännöillä pääsemässä. Monimuotoisuuden parempaa huomiointia ei voida jättää yksin vapaaehtoisuuden varaan.
Metsälain uudistuksessa on välttämätöntä nostaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lakisääteistä vähimmäistasoa nykyisestä. Muussa tapauksessa lain 1 § määritelmä lain tarkoituksesta ei toteudu, eikä monimuotoisuuden häviämistä saada pysäytettyä.
Luonnon monimuotoisuuden kannalta lakiluonnoksen tärkeitä parannustarpeita ovat mm.
-
Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (10 §) on määritelty lakitekstissä pienialaisiksi ja taloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Pienialaisuuden ja taloudellisen vähämerkityksellisyyden vaatimukset ja määritelmät on poistettava laista (11 §).
-
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteitä muuttava käsittely on kiellettävä.
-
Erityisen tärkeiden elinympäristöjen listaa on täydennettävä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksiin perustuen.
-
Uhanalaisten metsälajien tunnettujen esiintymispaikkojen hävittäminen on kiellettävä.
-
Säästöpuiden säästäminen kaikissa hakkuissa on lisättävä lakiin.
-
Vesistöjen reunoille on määritettävä suojavyöhykkeet.
-
Uudistushakkuiden järeys‐ ja ikärajoitteita ei pidä poistaa.
Lakimuutosta valmistelleessa työryhmässä kaikki luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen keskittyvät tahot jättivät eriävän mielipiteen lakiesitykseen (ympäristöministeriö [pdf, 90 kB], SLL [pdf, 92 kB] ja WWF [pdf, 192 kB]). Nämä tahot olivat yksimielisiä siitä, että lakiesitys ei turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä. Eriävissä mielipiteissä esitettyjä puutteita ei ole MMM:n lakiluonnoksessa juuri korjattu.
Maa- ja metsätalousministeriö tilasi lakiluonnoksesta myös vaikutusarvioinnin [pdf, 488 kB] kolmelta tutkimuslaitokselta (Metla, Syke ja Tapio). Tämän 28 tutkijan tekemän tieteeseen perustuvan arvioinnin johtopäätös oli selvä:
Kokonaisuutena metsälakiehdotus heikentää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista verrattuna voimassa olemaan metsälakiin ja heikentää mahdollisuuksia täyttää Suomen kansainväliset sitoumukset ja kansalliset tavoitteet.
Sen sijaan, että maa- ja metsätalousministeriö olisi korjannut vaikutusarvioinnissa esiin nousseita puutteita, ministeriö on keskittynyt julkisuudessa vähättelemään vaikutusarvioinnin johtopäätöksiä.
Luonto-Liitto katsoo, että ilman lakityöryhmän eriävissä mielipiteissä ja tutkijoiden vaikutusarvioinnissa esiin nostettujen puutteiden korjaamista, laki ei täytä tarkoitustaan eikä sitä pidä viedä jatkokäsittelyyn.
- Luonto-Liiton lausunto löytyy kokonaisuudessaan täältä
Luonto-Liiton metsäblogi 
Hienoa, että metsäryhmä on aktiivinen metsälain valmistelussa. Monimuotoisuutta on kovin hidasta ja vaivalloista pelastaa pelkästäään perustamalla suojelualueita, joten talousmetsien pehmeämpi käsittely on mielettömän tärkeä asia. Olisi todella outoa, että nykyiselläänkin liian talouskeskeistä metsälakia muutettaisiin vielä huonommaksi luonnon kannalta. Suomessa metsä on jo muutenkin tiiviimmässä talouskäytössä kuin melkein missään muualla.
Monimuotoisuus on monesti metsätaloudenkin etu: mm. pelätty juurikääpä ei pääse leviämään samanlaisina massaesiintyminä sekametsässä kuin monokulttuurikuusikossa. Entäs hyönteiset sitten: luin juuri Wilsonin ja Hölldoblerin Muurahaiset-teoksesta, että yksi suomalainen kekomuurahaisyhteiskunta syö *päivässä* jopa 100 000 tuhohyönteisen toukkaa. Olisi siis syytä lisätä myös muurahaiskeot suojeltaviksi kohteiksi, sillä yhteiskunnat voivat elää kymmeniä vuosia saadessaan olla rauhassa.