Luontokato metsissämme -esimerkkejä valtion hakkuista arvometsissä

Kesällä 2021 Luonto-Liiton metsäryhmäläisistä ja muista vapaaehtoisista koostuva joukko kiersi valtion suojelemattomia metsiä ympäri Suomea. Vaikka valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus Metsätalous Oy väittää jatkuvasti, ettei se hakkaa monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä, löysivät vapaaehtoiset useita kymmeniä hakkuiden uhkaamia arvometsiä, joissa oli merkittäviä luontoarvoja ja uhanalaista lajistoa.

Talousmetsien sijaan Metsähallitus kutsuu metsätalouskäytössä olevia metsiään monikäyttömetsiksi. Niiden hoidossa huomioidaan yhtiön omien sanojen mukaan niin taloudelliset tekijät kuin luontoarvot, virkistyskäyttö ja hiilensidonta. Kuitenkin Metsähallitus hakkaa jatkuvasti sellaisia metsiä, joita ei missään nimessä saisi hakata, mikäli pyrkimyksenä on pysäyttää luontokato, eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja heikkeneminen. Samalla valtio ostaa yksityisiltä samanlaisia, ja jopa luontoarvoiltaan vähäisempiä, kohteita suojeluun. Tämä on valtionmaiden suojelua kalliimpi ja hitaampi keino suojella monimuotoisuutta, ja samalla vierittää vastuun metsäluonnosta yksityisten metsänomistajien harteille, vaikka vastuun kuuluisi olla meillä kaikilla.

Esittelemme tässä kahdeksan valtion ”monikäyttömetsää”, jotka Metsähallitus Metsätalous Oy on suunnitellut hakattavaksi tai jo hakannut. Jokaisen kohteen nimeä klikkaamalla pääset katsomaan kuvia ja lukemaan tarkemman esittelyn alueista. Lisäksi lopussa on linkit 20 muun esimerkkikohteen esittelyihin ja kuviin.

Hakkuiden uhkaamia metsiä

Suntiovuoma, Kolari

Metsänkäyttöilmoitusten mukaan Metsähallitus on aikeissa tehdä hakkuita yhteensä yli 60 hehtaarin verran pääosin korvissa, jossa on sekä metsä- että suoluontoarvoja. Osa alueesta on ojitettu, mutta kuivausyrityksistä huolimatta jäljellä on alkuperäistä suolajistoa. Noin puolet hakkuiden uhkaamasta alueesta on kuitenkin ojittamatonta, hyvinkin luonnontilaista vanhaa suometsää.

Hakattavaksi suunnitelluista metsistä 172 havaintoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Näitä olivat mm. erittäin uhanalainen hömötiainen , vaarantuneet varjojäkälä, nukkamunuaisjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät hentoneulajäkälä, silomunuaisjäkälä, kuusenneulajäkälä ja korpiluppo.

Jakovaara, Kittilä

Kohde on todella vanhaa ja liki luonnontilaista metsää aivan Pomokairan luonnonsuojelualueen rajalla. Hakattavaksi on suunniteltu yhteensä noin 30 hehtaaria metsiä, jotka vaihtelevat vanhoista mäntykankaista luonnontilaisiin kosteisiin korpiin. Kohde on myös malliesimerkki elinympäristöjen pirstaloitumisesta, sillä se on joka puolelta aiempien, 2010-luvun alussa tehtyjen avohakkuiden pirstoma. Jäljellä olevat metsät kertovat karua tarinaa siitä, millaista metsää aiemmissa hakkuissa on menetetty ja nyt loputkin jäljellä olevista metsistä on suunniteltu hakattavaksi.

Hakkuiden uhkaamilla alueilla tehtiin yhteensä 224 havaintoa uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista. Näitä lajeja olivat erittäin uhanalainen hömötiainen, vaarantuneet hongantorvijäkälä, kantoraippasammal, ryväsjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät harmaanokijäkälä, keloneula, männynnuppijäkälä, kuusenneulajäkälä, korpiluppo, riekonkääpä, hentoneulajäkälä, rusokantokääpä, kelohurmejäkälä, sirppikääpä, lapinkynsikääpä ja härmähuhmarjäkälä.

EDIT 23.4.2021 Metsähallitus on hakannut kohteen talvella 2021-2022 siitä huolimatta, että alueen luontoarvoista oli raportoitu syyskuussa.

Salonsaari, Asikkala

Päijänteen rannalla Salonsaaressa on useita hakkuuilmoituksia, joista useat ovat vanhoissa ja monimuotoisuudelle arvokkaissa metsissä. Hakkuissa on niin vanhaa runsaslahopuutoista kuusimetsää, kilpikaarnamännikköä kuin rannan tervalepikköä. Parhaimmillaan hakkuut ulottuvat niin pitkälle rantaan, että leimikkoa, eli hakattavaksi suunniteltua aluetta, merkitsemässä oleva leimikkonauha on viety rantakaislikkoon asti. Hakkuut myös rajautuvat monessa paikassa mökkitontteihin.

Hakattavaksi suunnitelluilla alueilla havaittuja lajeja ovat mm. erittäin uhanalainen lahokaviosammal, vaarantuneet kuusennokipielus ja aarnisamml, silmälläpidettävä rakkosammal sekä vanhaa metsää tai muita luontoarvoja indikoivat ruostekääpä, männynkääpä, viinikääpä, kruunuhaarakas ja kantoliuskasammal.

Ruotsinkylä, Tuusula

Ruotsinkylän metsä on laaja, valtion omistama metsäkonaisuus, joka on ollut pitkään tutkimuskäytössä. Tämän takia alueella on monenlaista metsää, ja monenlaisia hakkuusuunnitelmia. Ruotsinkylässä on säilynyt paikoittain hyvinkin monimuotoisia ja vanhoja metsäalueita, jotka ovat saaneet olla pitkään rauhassa. Aluetta kuitenkin pirstotaan hakkuin jatkuvasti, sillä meneillään olevien tutkimusten lisäksi Metsähallitus omien sanojensa mukana ”hoitaa tutkimusmetsää tulevia tutkimuksia varten”. Tämä tarkoittaa käytännössä metsätaloudellisia hakkuita myös alueen vanhoissa luonnonmetsissä. On kyseenalaista, miten tämänkaltaisia metsien hakkuita voidaan perustella tulevalla tutkimuksella, vaikka lukuisat tutkijat ovat vaatineet kaikkien vanhojen metsien välitöntä suojelua. Ruotsinkylän metsä on myös monelle tuusulalaiselle tärkeä lähi- ja virkistysmetsä, ja turhat hakkuut heikentävät alueen virkistysarvoja.

Hakkuiden uhkaamilla alueilla on mm. puronvartta, korpea, haapoja, vanhaa runsaslahopuustoista kuusikkoa ja havaintoja useista uhanalaisstaa lajeista, kuten aarnisammalesta, lahokaviosammalesta, sitkaskäävästä ja rakkosammalesta. Aiemmin viime syksynä alueella avohakattiin vanhaa kuusimetsää, jossa oli havaittu lahokaviosammal ja peikonnahka.

Lisää kuvia Ruotsinkylästä täällä.

Sudentarhanmäki, Loppi

Tälle järven ja puron väliin jäävälle vanhan metsän alueelle on suunniteltu yhteensä noin 4,16 hehtaaria avohakkuita sekä useita harvennushakkuita. Avohakattavaksi suunnitellut metsät ovat pääosin vanhaa kuusimetsää jossa on runsaasti lahopuuta. Puron varressa kasvillisuus on rehevää ja kohteen eteläosissa ollaan aikeissa hakata jopa lehtoa, jossa on useita suuria haapoja.

Sudentarhanmäen ja viereisen Kettukallion metsistä on löytynyt useita vanhan metsän indikaattorilajeja kuten rusokääpä, ruostekääpä, riukukääpä, kuusenkääpä ja oravuotikka sekä lisäksi vaarantuneet aarnisammal ja pikkuliuskasammal, silmälläpidettävät norjantorvijäkälä ja rakkosammal sekä erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Alue olisi järkevä suojella kokonaisuudessaan, mutta sen sijaan Metsähallitus pirstoo sitä hakkuilla heikentäen samalla myös toistaiseksi pystyyn jäävien metsien kykyä pitää yllä luonnon monimuotoisuutta.

Hakattuja metsiä

Pyhävaara, Rovaniemi

44,22 hehtaaria hakkuita kaikki vanhoissa, miltein luonnontilaisissa metsissä. Elokuussa 2021 hakattavaksi aiotuilta alueilta 336 havaintoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Hakkuut tehtiin loppusyksystä 2021. Kohde rajautuu aiemmissa hakkuissa syntyneeseen 125 hehtaarin suuruiseen syntyneeseen avohakkuuaukkoon.

Havaittuja lajeja olivat olivat vaarantuneet aarninappu, nukkamunuaisjäkälä, ryväsjäkälä, aarnikaihejäkälä, kantoraippasammal, hongantorvijäkälä ja erakkokääpä sekä silmälläpidettävät lapinkynsikääpä, punakelmukka, silomunuaisjäkälä, samettikesijäkälä, aihkinahka, korpiluppo, keloneula, sirppikääpä, mäntyraspikka ja kuukkeli.

Kuolemanmäki, Tammela

Liesjärven kansallispuiston ympäristössä on paljon suojelematonta valtionmaata. Monella alueella kansallispuiston ulkopuolelle jää luonnoltaan täysin samanlaista metsää kuin rajojen sisäpuolella, eikä rajoille löydy luonnontieteellisiä perusteluja. Kuolemanmäellä, kuuden kilometrin päässä kansallispuistosta tehtiin viime vuonna 15 hehtaaria hakkuita. Ennen hakkuita tehdyllä maastokäynnillä alueella tehtiin havaintoja vaarantuneesta pikkuliuskasammalesta ja hongantorvijäkälästä, alueellisesti uhanalaisesta rakkosammalesta ja raidankeuhkojäkälästä, silmälläpidettävästä samettikesijäkälästä sekä erittäin uhanalaisesta lahokaviosammalesta. Hakattavilla alueilla oli paljon myös niin tuoreiden kuin vanhojenkin metsäpalojen jälkiä ja ne olivat arvokkaita elinympäristöjä monelle metsäpaloja vaativille uhanalaisille lajeille.

Virttiövaara, Sodankylä

Metsähallituksen vuoden 1999 alue-ekologisen suunnitelmassa nämä metsät oli arvioitu 150-200-vuotiaiksi. Nyt, 23 vuotta myöhemmin, Metsähallitus kuitenkin hakkasi kohteen selvittämättä luontoarvoja ennen hakkuita tai välittämättä niistä. Ympäröivissä, vielä pystyssä olevista metsistä tehtiin useita havaintoja mm. seuraavista lajeista: vaarantuneet hongantorvijäkälä, ryväsjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät kelohurmejäkälä, männynnuppijäkälä, riekonkääpä ja silomunausijäkälä, ja kyseisiä lajeja on esiintynyt todennäköisesti myös jo hakatulla alueella.

Mäyrävuori, Kouvola

Mäyrävuoren alueella Johdasjärven rannalla on tehty yhteensä noin 60 hehtaaria hakkuita, josta noin 15 hehtaaria on ollut avohakkuita. Pinoista löytyi mm. kilpikaarnamäntyjä, haapoja ja lahovikaisia puita ja jäljellä olevista puista ja metsäalueista voidaan päätellä että kyseessä on ollut hyvinkin vanha ja monimuotoinen luonnonmetsä, joka on ollut sopiva elinympäristö useille uhanalaisille vanhan metsän lajeille. Hakatulla alueella havaittiinkin vaarantunut ja suojeltu liito-orava, vaarantunut kantoraippasammal sekä erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Näiden lajien elinmahdollisuudet ovat nyt heikentyneet, eivätkä ne välttämättä kykene selvitytymään alueella enää pitkään. Metsistä ei ole ennen hakkuita juurikaan luontotietoa, eikä uhanalaista lajistoa tai muita luontoarvoja oltu selvitetty.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkikohteita siitä metsätaloudesta, jota valtio harjoittaa metsissämme jatkuvasti. Monia arvokkaita metsäkohteita ei ikinä edes ehditä ”löytää” ennen hakkuita, sillä ilman vapaaehtoisia kartoittajia ja luonnonhavainnoijia luontoarvoja ei kunnolla selvitetä. Vaikka luontokadosta puhutaan ja tavoitteita monimuotoisuuden suojelulle asetetaan, ei konkreettisia luonnonsuojelupäätöksiä tehdä. Luonnonsuojelualueet ovat pieniä ja pirstaleisia, ja hakkuita tehdään moninkertaisia määriä suojeluun verrattuna. Lisäksi suojelualueet painottuvat vähäpuustoisille alueille, joissa monet uhnalaiset metsälajit eivät pärjää. Vapaaehtoiset kartoittajat törmäsivät valtion mailla lukuisiin säästökohteisiin, jotka olivat kallioita, avosoita, kivikoita, jyrkänteitä tai muita vaikeasti hyödynnettäviä alueita. Näidenkin suojelu on tärkeä, mutta ne eivät auta niitä lajeja, jotka tarvitsevat ympärilleen vanhan metsän. Suomen metsäluontoa ei voi suojella missään muualla kuin Suomessa. Jos Suomen valtio ei sitä tee, niin kuka sitten.

Muita hakkuiden uhkaamia viime vuonna dokumentoituja kohteita

(klikkaa kohteen nimeä päästäksesi kuviin ja esittelyyn)

Kolmiloppinen-Roukoselkä-Isolaki, Aalistunturi, Pello

Aakenusvaara, Kittilä

Leppäjärvi, Kittilä

Pikkuojanlatvavuoma, Sodankylä

Käyrästunturi, Rovaniemi

Laukkujärvi, Kolari

Äijävuoma, Kolari

Taporova, Kolari

Puukkomaa, Muonio

Tarkiaislampi, Rovaniemi

Ulkulampi, Rovaniemi

Keihäsjärvi, Loppi

Kuttusuo, Hamina

Hauta-ahonropakko, Hamina

Digermossen, Loviisa

Muita jo hakattuja kohteita

Solböle Komossen, Raasepori

Vetikko, Tuusula

Saunakorpi, Miehikkälä (osa vielä hakkaamatta)

Virolahti

Rajakorpi, Ulvila

Teksti: Ida Korhonen

Kuvat: Ida Korhonen, Olli Manninen, Jalmari Suutari, Aino Juvonen ja Tuuli Hakulinen

Lue Metsäblogissa vuonna 2016 ilmestynyt kirjoitus valtion hakkuista esimerkkikohteineen täältä

”Huolehdimme siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon.”

Luonto-Liiton metsäryhmä, Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja, Luonto-Liiton Uudenmaanpiiri, Elokapinan Metsäkapina, Helsingin luonnonsuojeluyhditys, Pro Luonto ry ja Ympäristöliike Helsinki järjestävät sunnuntaina 6.2. klo 11-13 mielenosoituksen Helsingin lähimetsien puolesta Honkasuon metsäalueen vieressä. Mielenosoituksessa haluamme muistuttaa kaupunkia lähimetsien tärkeydestä niin ihmisille kuin kaikille muillekin lajeille.

Helsingin metsät ovat arvokkaita monella tavalla mitattuna. Ensinnäkin niillä on merkitys koko Suomen metsäluonnon monimuotoisuudelle, sillä Etelä-Suomen mittapuulla suuri osa Helsingin metsistä on poikkeuksellisen vanhoja ja luonnontilaisia. Vaikka ihminen on toiminnallaan kaupungin metsiin vaikuttanut, suuressa osassa niistä ei ole koskaan harjoitettu intensiivistä koneellista metsätaloutta. Tämän takia Helsingin metsät ovat rakenteeltaan, lajistoltaan ja toiminnaltaan monimuotoisempia kuin valtaosa Etelä-Suomen talousmetsistä. Helsingin alueella on havaittu runsaasti uhanalaista ja harvinaista kääpä-1 ja sammallajistoa2 sekä monia uhanalaisia metsälintuja3.

Helsingin metsät ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös kaupungin asukkaille. Metsäluonnolla ja metsässä olemisella on useita tutkittuja positiivisia vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Lisäksi lähimetsillä on sosiaalista ja kulttuurillista arvoa ihmisille. Ne ovat kohtaamispaikkoja ja rakkaita alueita, joihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Lähimetsillä on merkitystä myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Ne ovat jatkuvasti kaikille saatavilla olevia ilmaisia liikunta-, harrastus- ja leikkipaikkoja, jotka lisäävät ihmisten kokemusta alueen viihtyisyydestä.

Vaikka lähimetsien arvoa ei voidakaan mitata rahassa, tuottavat ne myös taloudellista hyötyä kaupungille ylläpitäessään ihmisten hyvinvointia sekä tuottamalla monia kaupungille tarpeellisia ekosysteemipalveluita; metsät sitovat itseensä pienhiukkasia ja muita ilman epäpuhtauksia sekä hiiltä, vaimentavat melua, viilentävät ilmaa ja auttavat hulevesien hallinnassa.

Helsingin kaupunkistrategian luonnon monimuotoisuutta koskeva kirjaus kuuluu:

”Helsinki suojelee ja vaalii aktiivisesti monimuotoista luontoaan. Vahvistamme metsäistä verkostoa ja niittyverkostoa. Huolehdimme siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon.”

Lisäksi strategiassa linjataan erikseen arvokkaimpien metsäalueiden jättämisestä rakentamisen ulkopuolelle. Tästä huolimatta Helsinki jatkaa lähiluontoa uhkaavien kaavahankkeiden eteenpäinviemistä. Kaupunki sekä suunnittelee uusia kaavahankkeita metsiin (esimerkiksi Malminkartanon Kartanonmetsän rakennusmahdollisuuksien tutkiminen), hyväksyy valmisteilla olevia metsiä uhkaavia kaavoja (esimerkiksi Karhunkaatajan metsän kaava) ja aikoo toteuttaa vanhoja, aikoja sitten hyväksyttyjä kaavoja (esimerkiksi Honkasuon 2010-luvun alussa tehty kaava ja Matokallion metsän vuonna 2006 päätetty kaava).

Tutkijoiden, kuten Suomen Luontopaneelin, mukaan kaikki vanhat metsät tulisi suojella välittömästi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tämän lisäksi tulisi suojella 30% Suomen maapinta-alasta, mikäli luontokato todella halutaan pysäyttää. Lähimetsien kaavoittamisen sijaan Helsingin tulisi suojella arvokasta ja monin tavoin ainutlaatuista luontoaan. Suomen pääkaupunkina Helsingin tulisi omalta osaltaan täyttää EU:n biodiversiteettistrategian, 30% suojelutavoite johon Suomi on sitoutunut, ja turvata jokaisen asukkaansa mahdollisuudet lähimetsiin.

Vaadimme Helsinkiä perumaan nykyiset, metsiä uhkaavat kaavat ja lopettamaan metsiin kaavoittamisen.

Helsingissä 6.2.2022

Luonto-Liiton metsäryhmä

Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy)

Luonto-Liiton uudenmaanpiiri (LUP)

Elokapinan Metsäkapina

Pro Luonto ry

Ympäristöliike Helsinki

1 Esimerkiksi paksukääpä, sitkaskääpä, harjaskääpä, poimukääpä, korpiludekääpä, rusokantokääpä, lumokääpä, risakääpä, kuusensitkokääpä, kittikääpä, mesipillikääpä ja punakarakääpä

2 Esimerkiksi lahokaviosammal, aarnisammal, haapariippusammal, pikkuliuskasammal ja rakkosammal

3 Esimerkiksi hömötiainen, töyhtötiainen, kanahaukka, huuhkaja, valkoselkätikka, pyy, idänuunilintu, pikkusieppo, pussitiainen, punavarpunen ja helmipöllö

Aiemmat metsäblogin kirjoitukset Helsingin lähimetsistä

Lähimetsämanifesti vuodelta 2015

Stansvik -missä mennään?

Stansvikinkallion asemakaavaprosessin tilanne 4.2.2022

Moni Stansvikin ystävä on kysellyt, missä vaiheessa Stansvikinkallion uudelleenarviointiin avatun asemakaavan prosessi on nykyään. Se ei ole ollut mikään helppo kysymys vastattavaksi meille asiaa läheltä seuranneillekaan. Tässä ajankohtaiskatsaus aiheeseen.

Kaupunginhallituksen seuraavan, 7.2.2022 pidettävän kokouksen esityslistalla on asiakohtana 4 ”Valtuutettujen Amanda Pasanen, Paavo Arhinmäki ja Mirita Saxberg aloitteet Stansvikinkallion asemakaavan (nro 12410) muuttamisesta”. Esityslistaan on kirjattu päätösehdotukseksi, että kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle aloitteiden katsomista loppuun käsitellyiksi. Tämä tarkoittaa kaupunginsihteerin mukaan sitä, että kaavaprosessi etenee tämän jälkeen normaalisti, irrallaan valtuutettujen aloitteista. Toisaalta meille sanottiin jo paljon aiemmin poliitikkojen suunnalta, että uudelleenarviointi tehdään kaupunkistrategian kirjauksen, ei valtuutettujen aloitteiden pohjalta.

Meille on koko ajan sanottu, että uudelleenarviointi sisältää myös luontoarvokartoitukset. Siksi ihmetystä ja huolta herättää etenkin seuraava kohta päätösehdotuksen perusteluissa (s. 2):

”Alueen luontoarvoja on kaavan laadinnan yhteydessä selvitetty laajasti ja tietoja on täydennetty lisäselvitystarpeiden ja uusien havaintojen mukaan. Stansvikinkallion ja Stansvikin alueella luontoarvot on poikkeuksellisen kattavasti selvitetty lajien näkökulmasta. Arvokkaimmat luonto ja maisema-alueet on rajattu rakentamisen ulkopuolelle. Tähän mennessä tehdyssä arvioinnissa ei ole noussut erityisiä luontoarvoihin liittyviä syitä asemakaavan mukaisen ratkaisun muuttamiseksi.”

Varatut tontit

Varattujen tonttien asema kaavan uudelleenarvioinnissa on näyttäytynyt ongelmallisena. Nopeasti kävi ilmi kaupungin haluttomuus luopua varatuille tonteille rakentamisesta asemakaavan avaamisesta huolimatta. Kaupunkistrategiassa kuitenkin selvästi sanotaan (s. 10) ”uudelleenarvioidaan Stansvikinkallion asemakaava metsäluonnon arvojen näkökulmasta”. Varatut tontit ovat kyseisessä asemakaavassa. Myös niiden luontoarvot tulee tutkia ja toimia ensisijaisesti saadun luontotiedon perusteella. Tässä on kuitenkin koko ajan laitettu vastakkain asuntotuotantotavoitteen saavuttaminen ja metsän säästäminen, kuten päätösehdotuksen perusteluissakin on selvästi nähtävissä: ”Sekä kaupungin asuntotuotantotavoitteiden että jo tehtyjen sitoumusten (tontinvaraukset sekä tonttien käynnissä oleva suunnittelu) vuoksi on tärkeä edistää tätä osaa voimassa olevan kaava-alueen rakentamisesta.” (s. 3)

Kaupungin taholta annetaan ymmärtää varattujen tonttien sijoittuvan vanhan öljysataman jo käsitellylle maalle, jolle rakentaminen ei luontoarvoja tuhoa. Osa näistä tonteista kuitenkin sijoittuu vielä pystyssä olevaan vanhaan metsään Koirasaarentien ja Stansvikintien risteyksen vieressä. Veimme kaupunkiympäristölautakuntaan sinnikkäästi viestiä siitä, että näiden metsäisten tonttien osalta uudelleen arviointi on erittäin tärkeä osa metsän säästämistä. Tarjosimme yhteistyössä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa myös vaihtoehtoista kaavarunkoa näiden tonttien osalta, tuloksetta.

Syksyn ja talven aikana Stansvikissä kanssamme kiertäneet poliitikot sanoivat kerta toisensa jälkeen, että varattujen tonttien alle jäävän metsän pelastuminen ei käytännössä ole vaihtoehto. Tässä vedottiin muun muassa Helsingin kaupungin vastuurooliin yhteistyökumppanina. Osa tonteista on kuitenkin varattu ATT:lle. Siis Helsingin kaupungin omalle asuntotuotantotoimistolle.

Ydinmetsä

Esityslistasta käy myös ilmi (asia 4, liite 7), että Stansvikinkallion asemakaava-alue sijoittuu suurilta osin ydinmetsän päälle. Mikä sitten on ydinmetsä? Harva tuntui tietävän, kun kyselin yhtä lailla epätietoisena. Käsite kuitenkin on käytössä Helsingin kaupunkisuunnittelussa. Vuonna 2019 julkaistussa ”Metsä- ja puustoinen verkosto. Opas verkoston huomioimiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelussa.”-oppaassa ydinmetsä määritellään seuraavasti (s. 15):

”Ydinmetsiksi on määritelty laajat metsäalueet, jotka ovat pinta-alaltaan vähintään 4 hehtaaria ja alueen halkaisija on vähintään 100 metriä. Riittävä laajuus mahdollistaa sen, että metsä ei koostu kokonaisuudessaan reunavyöhykkeestä, vaan siinä on myös ydinosa. Ydinmetsille luonteenomaista on luontainen metsäkasvillisuus, kuten kotimaiset metsäpuut, -pensaat, varvut, sammalet ja metsätyypeille ominainen ruohovartinen lajisto. (- -) Määrittely ei erottele metsien ekologisia arvoja, vaan kaikki pinta-alakriteerit täyttävät metsäalueet on esitetty ydinmetsinä. Nimensä mukaisesti ydinmetsät muodostavat verkoston keskeiset metsäalueet, joita verkoston muut osat yhdistävät toisiinsa. Ydinmetsiä ovat esimerkiksi metsäiset suojelualueet, yhtenäiset metsäalueet sekä tavanomaiset kaupunkimetsät, jotka täyttävät asetetun pinta-alakriteerin. ”

Sivulla 22 Kehittämisperiaatteet -kaavio sisältää seuraavat, lähes runolliset suunnitteluohjeet:

säilytä ja vahvista – kytke ja täydennä – lisää ja elävöitä.

Näitä täsmennetään seuraavasti:

”1. Säilytä ja vahvista runkoyhteyksiä. Säilyttämisessä ensisijalla ovat runkoyhteydet ja runkoyhteyksien keskeiset osat eli ydinmetsät, metsät ja metsiköt. Muuttuneita ympäristöjä tai runkoyhteyden heikkoja kohtia vahvistamalla verkoston toimivuutta voidaan parantaa. Vahvista runkoyhteyksiä siten, että, että puustoinen kytkeytyneisyys parantuu kapeikoissa tai väylien kohdalla.”

Ydinmetsät ovat siis nimensä mukaisesti kaupungin alueella jäljellä olevia kookkaampia metsäalueita, joiden säilyttäminen ja kytkeytyminen muihin metsäisiin alueisiin on suunnitteluohjeiden mukaan ensisijaista. Stansvikinkallion asemakaava-alueelle sijoittuvan ydinmetsän säästämisen voisi kuvitella siis olevan itsestään selvää ydinmetsästatuksen vuoksi. Kaupunginhallituksen päätösehdotuksen perusteluissa kuitenkin todetaan vain, että ”Noin kilometrin säteellä kaava-alueesta on metsä- ja puustoinen verkosto oppaan (2019) mukaan noin 106 ha virkistysalueita (ydinmetsiä,metsiä ja metsiköitä sekä puustoisia tukialueita). Asemakaavan mukainen rakentamisalue pienentää tätä aluetta noin 5,4 ha.” Metsäalueiden eri kategoriat niputtamalla hehtaarimäärä saadaan näyttämään suurelta, mutta ydinmetsien osuus tuosta hehtaarimäärästä olisi olennaisempi tieto. Lisäksi seudun metsät ovat pirstaleisia ja monin paikoin jo virkistyskäytön kuluttamia, kun taas Stansvikinkallion metsä polkuineen on Helsingin mittakaavassa melko vähän kulunut.

Metsäisten alueiden kytkeytyneisyyden tiedetään olevan elintärkeää luonnon monimuotoisuudelle, joka nykyisessä maailmantilassa on vakavasti uhattuna. Elämme luontokadon keskellä, kuudennen sukupuuttoaallon harjalla. Suomessa luontokato tapahtuu erityisesti metsissä. Myös asukkaiden hyvinvoinnin kannalta lähiluonnon säilyttäminen on olennaista. Metsäalueiden verkoston säilyttäminen ja metsien luontaisen vanhenemisen salliminen nimetään Helsingin kaupunkistrategiassa keskeisiksi tavoitteiksi, kuten myös asukkaiden lähiluonnon turvaaminen. Tällaista linjaa noudattamalla Stansvikinkallion kaltaiset metsät säästyvät.

Aino Juvonen

Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjan koordinaattori

Luonto-Liiton metsäryhmä

Lähteet (katsottu 4.2.2022):

Kaupunginhallituksen 7.2.2022 kokouksen esityslista

Kannanotto Stansvikinkallion asemakaavan uudelleenarvioinnista – konkreettinen vaihtoehto

Metsä- ja puustoinen verkosto. Opas verkoston huomioimiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelussa

Kasvun paikka – Helsingin kaupunkistrategia 2021–2025

Aikaisemmat Stansvikia käsittelevät blogitekstit:

Valtio hakkaa luonnonmetsää Raaseporissa

Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina ovat paikalla Raaseporissa Solbölen tutkimusmetsässä, jossa Metsähallitus on hakannut arvokasta luonnonmetsää. Alueella on myös paljon muita, toistaiseksi toteuttamattomia, hakkuusuunnitelmia monimuotoisuudelle arvokkaissa metsissä. Vaadimme Metsähallitusta luopumaan hakkuusuunnitelmista luonnonmetsissä lopullisesti ja valtiolta poliittisia päätöksiä kaikkien jäljellä olevien luonnonmetsien suojelemiseksi.

Greenpeace luovutti eilen Sanna Marinille 21 345 suomalaisen allekirjoittaman metsävetoomuksen, jossa vaaditaan välittömiä toimia luontokadon pysäyttämiseksi. Samaan aikaan Metsähallitus hakkasi suojelunarvoista Komossenin luonnonmetsää Solbölessä Raaseporissa. Hakattava metsä oli vanha ja erirakenteinen, ja siellä oli havaittu uhanalaisia lajeja, kuten aarnisammalta, rakkosammalta, ryväsjäkälää ja lahokaviosammalta. Se oli hyvä esimerkki niistä metsistä, jotka ympäristöjärjestöt vetoomuksessaan vaativat suojeltavaksi, ja joiden suojelun tärkeyttä myös monet tutkijat, kuten Suomen luontopaneeli, painottavat. Samalla se on malliesimerkki siitä, miksi ja miten luontokato eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen Suomessa etenee.

Metsähallitus perustelee toimiaan Solbölessä tutkimuksella. Sen mukaan hakkuita tehdään jatkuvan kasvatuksen koealueella, mutta myös koealueiden ulkopuolelle jäävässä metsässä, jotta syntyisi määrältään, rakenteeltaan ja iältään vaihtelevaa puustoa tulevaa tutkimusta varten. Kyseenalaistamme, miksi arvokkaiden luonnonmetsien hakkuita pitää tutkia, jos nykytiedon valossa kaikki tällaiset, vähäisiksi käyneet metsät pitäisi suojella. Myöskään koealueiden ympäröivän puuston käsittelyä emme pidä kestävänä, jos siinä tarkoituksella hävitetään ja heikennetään alueen luontoarvoja. Jos metsäluontoa ei suojella nyt, ei pian enää ole jäljellä luontoa, jota tutkia tai suojella.

Nykyisen biodiversiteettikriisin keskellä luonnonmetsän puuston muokkaamista harvemmaksi, nuoremmaksi ja rakenteeltaan yksipuolisemmaksi ei voida hyväksyä, tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettavia tutkimuksiakaan varten. Pidämme huolestuttavana sitä, että luonnonmetsien ja muiden suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita tutkitaan, sillä se saattaa tarkoittaa, että vastaavien alueiden hakkuita valtion metsissä aiotaan ja halutaan tulevaisuudessa jatkaa piittaamatta Suomen tavoitteista pysäyttää luontokato.

Pyydämme Metsähallitukselta ja Luonnonvarakeskukselta vastauksia kolmeen kysymykseen liittyen Komossenin hakkuisiin:

1. Miksi tutkimusta ei voitu toteuttaa muualla kuin monimuotoisessa metsässä ja uhanalaisten lajien elinympäristössä?

2. Onko tutkimus eettistä, jos sen takia kiihdytetään luontokatoa ja köyhdytetään metsäluontoa?

3. Missä saatua tutkimustietoa aiotaan tulevaisuudessa hyödyntää, jos nyt hakattavan alueen kaltaiset metsät pitäisi kaikki suojella?

Lisätietoja alueen luontoarvoista sekä metsäryhmän ja Metsäkapinan vaatimuksista:

Ida Korhonen

Luonto-Liiton metsäryhmä

puh. 0503702907

Lue myös aikaisempi blogitekstimme metsäntutkimuksen eettisyydestä:

Love letter to Honkasuo

Text: Sommer Ackerman

Helsinki city will begin to cut down Honkasuo forest in February. They will cut down around 3 acres in order to build new ‘sustainable’ housing. However, does this not contradict the values of sustainability? To cut down a forest is to remove biodiversity, to remove habitats and release emissions. This seems like a rather ironic and hypocritical message. Another important question to ask is: what will happen to all the wood cut down? It will be most likely turned into pulp or burned for energy, which again, isn’t very sustainable.


The criteria for sustainability is built of three pillars which are economic, environmental and social. In this case, it seems that the economic factor is being prioritised over the environmental and social aspects. Helsinki city has already been critizsed for poor land use in regards to building new housing. It also seems nonsensical and hypocritical to me how there is upset around the lack of infrastructure and economy in rural areas and yet plan to populate the biggest city in Finland more at the expense of the last remaining nature.


There are flying squirrels in the area, which ELY (Centre for Economic Development, Transport and the Environment) has granted the city an exemption for felling trees in these area. Last year they began to build a road through this forest, which is the same year that forest mappers went looking for the presence of flying squirrels and did not find any.


The cutting down of this forest is a true shame, it is an ecological corridor for other species, placed in the centre of a forest crossroad, which affects things like the movement of habitats of species. In November, city councillors expressed their regret for the destruction of this forest saying that “the damage is done” and “hopefully this will never happen again”. However, it keeps happening time and time again and this is why forests are declining in urban areas.


Last year I moved directly outside of Honkasuo forest, this was also the start of me learning to love and care for forests. Moving to this new apartment hit me with a depressive spell, I did not have a lot of friends in this area and I wasn’t enjoying what I was doing in life. Before this, I had been living in rural areas for the past several years, where I could walk amongst nature and hear the sounds of birds and the rustling of trees. When I felt moments of sadness this forest was always there for me, it was the friend I needed, it taught me to connect with nature in ways that I hadn’t done before.


I learnt to find forest species, inside this forest was one of the very first times I learned how to make a forest inventory. We ended up finding rakkosammal, a near threatened moss and lahokaviosammal which is an endangered moss. Aside from this, we found evidence of old-growth indicators which show the value of this forest.


Throughout the year I would walk in this forest and count all the different birds I saw; how many squirrels passed by and take photos of all the different fungi that I encountered. This is a place where I would pass people walking their dogs, see kids riding their bikes and people spending much needed time with nature. Without this forest, the local access to nature is limited and this is detrimental not just to biodiversity but also to people’s mental health.


With the construction of the road going on, slowly the forest became no longer peaceful. Every time I walked through it; I would hear the sounds of hammering mixed with the sound of birdsong. I would hear the sound of children laughing mixed into the sounds of drilling. The capitalist notions of the city slowly crept into this haven, slowly driving biodiversity out and leaving people and nature with nowhere to go. The more I walked through the forest that year, the less I would hear bird song because they had been driven away by destruction.


Finland is a country that prides on its forest, but yet they are trying their best to destroy them all. I think that it is time that it is stopped.

Picture: Sommer Ackerman

Hakkuut Suomussalmella Yli-Vuokissa jälleen keskeytyneet

Hakkuut Suomussalmella Yli-Vuokin virkistysmetsässä lähellä Saapaskoskea keskeytyivät tänään 28.1. kuudelta aamulla. Elokapinan Metsäkapina ja Luonto-Liiton metsäryhmä ovat paikalla ja vaativat Metsähallitusta luopumaan hakkuista alueella.

Hakkuut pysähtyivät myös viime viikon keskiviikkona. Tiedotimme aiheesta täällä.

Yli-Vuokin virkistysmetsä sijaitsee kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Vienan vesireitin varrella, eikä alueen kulttuuriarvoja tai ekologisia yhteyksiä saa hävittää lisähakkuin. Nyt toteutettavat laajat hakkuut heikentävät alueen mahdollisuuksia niin virkistäytymiselle, luontomatkailulle kuin luonnon monimuotoisuuden kehittymisellekin.
 
Vaadimme, että Metsähallitus tunnustaa näiden metsien sosiaaliset, kulttuurihistorialliset ja ekologiset arvot ja luopuu suunnitelluista, laajoista hakkuista. Vähintäänkin hakkuita ei tule jatkaa, kunnes alueelle tehdään kunnollinen luontoselvitys ja koko Vienan reitistön kattava suunnitelma Unescon maailmanperintökohteeksi valmistuu.

Suomen valtio on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiaan. Vaadimme Metsähallitusta tekemään oman osansa strategian 30% suojelutavoitteen saavuttamiseen ja pyrkimään toiminnallaan kohti yhteistä tavoitetta pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä.
 
Suomessa on vain vähän vanhoja metsiä jäljellä. Yli-Vuokin verrattain vanhojen virkistysmetsien tulisi antaa rauhassa kehittyä kohti luonnontilaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen vuoksi ja tulevia sukupolvia varten. Vanhat ja järeät männyt kaatamalla ei saada uusia aihkipetäjiä, keloja eikä maalahopuita. Nykymenolla luontokato pysähtyy vain yhdellä tavalla: siihen, että kaikki uhanalaiset lajit ovat kadonneet. Emme saa antaa tämän tapahtua.

Yli-Vuokin metsät ovat paljon arvokkaampia pystyssä kuin pinossa.

Lisätietoja paikan päältä:

Aslak Eronen (puh. +358 400 680 876)

Aiemmat tiedotteemme Kainuun tapahtumista:

Kainuun keskeytyneet hakkuut: Metsähallitus väittää, että… Fact check

Luonto-Liiton metsäryhmä kävi läpi Metsähallituksen väitteitä liittyen Kainuussa viime päivien aikana tapahtuneisiin hakkuiden keskeytymisiin ja tarkisti faktat. Väitteet on kerätty Metsähallituksen somepostauksista ja tiedotteista sekä Ylen aihetta käsittelevästä artikkelista.

Mörkölä, Hyrynsalmi, 20.1.

Tapaus Mörkölä, Hyrynsalmi

Metsähallituksen hakkuut Hyrynsalmella Mörkölässä keskeytyivät torstaina 20.1. puolen päivän aikoihin. Hakkuut keskeytyivät turvallisuussyistä, kun koneen läheisyyteen saapui ihmisiä. Hakkuut jatkuivat muutaman tunnin ajan iltapäivällä, mutta keskeytyivät illalla uudestaan. Yöllä hakkuut kuitenkin jatkuivat jälleen. Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina ovat paikalla seuraamassa tilannetta ja vaativat Metsähallitusta luopumaan hakkuista. Aiempi tiedote aiheesta luettavissa täällä.

Metsähallitus väittää, että…

…alueella ollaan tekemässä ylispuiden poistohakkuita.

Väite ei pidä paikkaansa. Kyse on vanhan kuusikon avohakkuusta, ei ylispuiden poistosta. Ylispuiden poisto on metsänhoitotoimenpide, jossa siemen- tai suojuspuuasentoon hakatulta alueelta käydään hakemassa aiemmissa hakkuissa säästetyt ylispuut pois. Siemen- ja suojuspuuhakkuut ovat päätehakkuita, joissa metsä kaadetaan muutamia siementämään tai jo olemassa olevia taimia suojaamaan jätettäviä puita lukuun ottamatta. Jätettäviä puita kutsutaan ylispuiksi. Mörkölän kohteella ei ole ylispuita, sillä siellä ei ole aiemmin tehty kyseisenkaltaisia päätehakkuita, eikä siellä näin ollen ole mahdollista tehdä ylispuiden poistohakkuita. Myös havainnot paikanpäältä vahvistavat, että kyse on todellisuudessa vanhan metsän avohakkuusta.

Metsähallituksen omien kuviotietojen mukaan kyseessä on 160-vuotias kuusikko. Metsähallitus totesi somepostauksissaan, että alue on ensiharvennettu vuonna 2019. Ensiharvennus on nuoressa metsässä tehtävä ensimmäinen metsänhoitotoimenpide, ja herättääkin paljon kysymyksiä, miten ja miksi yli 150-vuotias kuusikko on ensiharvennettu.

(Edit 21.1.2022 klo 12.47) Metsähallitus väittää, että alue olisi 1970-luvulla hakattu suojuspuuasentoon. Jos tämä pitää paikkansa, tarkoittaisi se että metsään on harvinaisen nopeasti rajun hakkuun jälkeen kehittynyt vanhan luonnonmetsän rakenne takaisin, sillä paikalla olijoiden maastohavaintojen ja kuvien mukaan kyse on kyllä selvästi kuusikon avohakkuusta. Metsähallitus myös korjasi aiemman väitteensä alueen ensiharvennuksesta vuonna 2019. Ensiharvennettu alue olikin toinen metsäkuvio kohteen vieressä.

…alueella ei esiinny liito-oravaa tai muuta uhanalaista lajistoa.

Metsähallitus perustelee väitteensä vuonna 2017 tehtyyn liito-oravaselvitykseen, jolloin nyt hakattavaksi aiotulla kuviolla ei ole tehty liito-oravahavaintoja. Alueen läheisyydessä kuitenkin on tunnettuja liito-oravan elinalueita, eikä viisi vuotta sitten tehty selvitys riitä takaamaan, ettei laji olisi levinnyt myös nyt hakattavalle kuviolle. Lisäksi Ylä-Kainuun luonto ry:llä ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piirillä on tiedossa, että Mörkölän tilalla esiintyy liito-orava. Liito-orava on uhanalainen, EU:n luontodirektiivin mukaan unionin merkittävänä pitämä laji, jonka uhanalaisuuden merkittävin syy on metsätalous. Se on luonnonsuojelulaissa suojeltu laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen on lailla kielletty. Ylä-Kainuun luonto ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ovat jättäneet ELY-keskukselle vireillepanoesityksen luonnonsuojelulain vastaisten hakkuiden keskeyttämiseksi.

Muuta uhanalaista lajistoa alueella ei ole havaittu, koska alueella ei ole tehty luontoselvityksiä ennen hakkuita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö uhanalaista lajistoa mahdollisesti esiintyisi alueella, mikäli asia selvitettäisiin.

(Edit 21.1.2022 klo 12.51) Metsähallitus väittää, että alueella on selvitetty luontoarvoja ennen hakkuita, mutta ei kerro, mitä selvityksiä on tehty tai onko niistä raportteja nähtävillä.

…Mörkölän hakkuut olivat pysähdyksissä muutaman tunnin, mutta jatkuivat sitten normaalisti.

Hakkuut pysähtyivät noin puolen päivän aikoihin, mutta jatkuivat parin tunnin kuluttua iltapäivällä. Illalla ne kuitenkin keskeytyivät uudestaan. Tässä välissä hakkuut ehtivät jatkua jonkin aikaa ”normaalisti” ilman, että paikalla oli konekuskin lisäksi muita. Hakkuut kuitenkin jatkuivat illalla myös niin, että koneen läheisyydessä oli ihmisiä. Metsäkoneen turvaetäisyys on 90 metriä, ja koneen kuljettajan tulisi pysäyttää kone välittömästi huomatessaan ihmisiä tätä lähempänä konetta. Konekuski ei kuitenkaan keskeyttänyt hakkuita vaan pyrki ihmiset huomattuaan jatkamaan ensin toisella puolella kyseistä metsäkuviota ja sitten jopa ihmisten välittömässä läheisyydessä.

Toivomme, että tämä ei ole Metsähallituksen käsitys ”normaalisti jatkuvista hakkuista”.

Lopulta hakkuut kuitenkin keskeytyivät, konekuskin kanssa käytiin ystävällistä keskustelua ja hänelle tarjottiin donitseja.

Yöllä hakkuut kuitenkin jatkuivat jälleen. Iltakymmenen ja aamukuuden välillä alueesta ehdittiin hakata suuri osa. Paikalla olevat hakkuita vastustavat kansalaiset ottivat aamulla yhteyttä Metsähallituksen aluejohtajaan, joka lupasi ”harkita” hakkuiden pysäytysvaatimusta. Lopulta hakkuutyö keskeytyi paikalla olleiden ihmisten takia. Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina seuraavat tilannetta ja tiedottavat tapahtumista edelleen.

(Edit 21.1.22 19.59) …paikalla olijoiden kanssa sovittiin, että osa hakkuista toteutetaan ja osa jätetään käsittelemättä

Todellisuudessa paikalla käyneet erätarkastaja ja Metsähallituksen edustajat eivät sopineet mitään vaan ilmoittivat, että aikovat jatkaa yöllä hakatulla kohteella työt loppuun vastustuksesta huolimatta, mutta säästää toisen pienemmän kuvion, jolla hakkuita ei oltu vielä aloitettu. Tämä kuvio oli kuulema tarkoitus jättää hakkaamatta, ”kunnes asiat selviävät”. Paikalla olleille hakkuiden vastustajille annettiin vaihtoehdoksi joko lähteä vapaaehtoisesti tai poliisin viemänä hakattavalta metsäalueelta.

Lisäksi Metsähallitus ei kerro, että…

…Metsähallituksen omien ympäristöperiaatteiden mukaan yli 280 metrin korkeudella meren pinnasta metsiä ei uudistushakattaisi ollenkaan. Mörkölän alue sijaitsee kuitenkin yli 300 metrin korkeudella.

…hakkuista on neuvoteltu ympäristöjärjestöjen kanssa vuonna 2020. Viimeisin mukana olleiden järjestöjen löytämä pöytäkirja aiheesta on päivätty 17.12.2020, jolloin sovittiin, että kyseiset hakkuut jätetään toistaiseksi toteuttamatta ja niistä neuvotellaan myöhemmin. Uusia neuvotteluja ei kuitenkaan ennen hakkuiden aloittamista pidetty.

(Edit 21.1.2022 klo 12.52) Metsähallituksen aluejohtaja on myöntänyt, että Mörkölän hakkuut olivat ”vahinko” ja niistä olisi pitänyt neuvotella ensin ympäristöjärjestöjen kanssa.

(EDIT 27.1.2022 klo 19.15) Korjaus yllä väitettyyn: Metsähallitus ei myöntänyt hakkuiden olevan ”vahinko” vaan ”virhe”, eikä tätä sanonut aluejohtaja vaan suunnittelupäällikkö. Mutta kuten Metsähallitus itsekin tietää, virheitä sattuu. Tosilla virhe tarkoittaa väärien yksityiskohtien kirjoittamista blogiin. Tosilla taas 160-vuotiaan metsän kaatamista. Ensimmäinen näistä virheistä voidaan korjata, kuten tässä parhaillaan tapahtuu. Jälkimmäistä ei. Oli kyseessä vahinko, virhe tai tarkoituksella tehdyt hakkuut, lopputulos on sama: Menetettyä metsäluontoa ei enää saada takaisin.

Myöhemmin Metsähallitus kirjoitti twitterissä näin: Teimme virheen, ettemme ilmoittaneet hakkuista järjestöille. Tätä pahoittelemme.

Mörkölä, Hyrynsalmi, 20.1.

Tapaus Suomussalmi, Yli-Vuokki

Suomussalmella Yli-Vuokissa Metsähallitus aloitti laajat hakkuut Yli-Vuokin virkistysalueella ja sen läheisyydessä historiallisen Vienan vesireitin varrella. Hakkuut kuitenkin keskeytyivät Yli-Vuokin Kotaniemessä keskiviikkona 19.1. Tiedotimme hakkuista aiemmin täällä ja niiden keskeytymisestä täällä.

Metsähallitus väittää, että…

…hakkuut keskeytyivät Kotaniemessä keskiviikkona, mutta niitä jatkettiin torstaiaamuna normaalisti.

Hakkuut todella jatkuivat torstaina, kuten Metsähallitus väittää. Alueella oli kuitenkin yhä ihmisiä, pahimmillaan vain 30-40 metrin päässä puita kaatavasta koneesta. Konekuski oli todennäköisesti huomannut huomioliiveihin pukeutuneet ja valoja kantavat ihmiset, ja myös Metsähallitus oli tietoinen tapahtuvasta työturvallisuusrikkeestä, sillä yhtiön edustaja saapui henkilökohtaisesti paikalle. Jälleen kerran: onko tällainen sivullisten turvallisuuden vaarantaminen todella Metsähallituksen mielestä ”normaali” tapa jatkaa hakkuita.

…yhtiö keskusteli Yli-Vuokin työmaalla vierailleiden kanssa sopuisissa ja turvallisissa tunnelmissa.

Paikalle Kotaniemeen saapuneen Metsähallituksen tiimiesimiehen kanssa tosiaan käytiin hyvä, ystävällinen ja kohtelias keskustelu. Sopuun ei kuitenkaan päästy, vaan mukana ollut erätarkastaja otti paikalla olleiden henkilötiedot ylös ja uhkasi kiinniotolla ja poliisin kutsumisella, mikäli hakkuualueelta ei poistuttaisi tai sinne palattaisiin.

…Yli-Vuokin alueella tehdään lähinnä poimintahakkuita.

On totta että Yli-Vuokin virkistysalueella hakkuut ovat poiminta- ja pienaukkohakkuita. Virkistysalueen välittömässä läheisyydessä tehtiin kuitenkin myös avohakkuita, joista osa oli suunniteltu jopa aivan vesistöjen rantavyöhykkeille. Lisäksi myös rajuilla poimintahakkuilla voidaan merkittävästi heikentää alueen luontoarvoja, sillä niillä estetään mm. luontaisen lahopuujatkumon syntyminen ja kehittyminen. Metsähallituksen mukaan Yli-Vuokin nyt hakattavat metsät ovat noin 140-170 -vuotiaita männikköjä. Esimerkiksi Luontopaneelin puheenjohtajan Janne Kotiahon mukaan kaikki valtion yli 120-vuotiaat metsät pitäisi asettaa hakkuukieltoon välittömästi, mikäli Suomi todella haluaa pysäyttää luontokadon.

…hakkuista on sovittu Vienan reitti ry:n kanssa.

Vienan reitti ry:n mukaan kyseisen alueen hakkuista ei ole sovittu yhdistyksen kanssa mitään. Metsähallituksen väitteensä tueksi linkkaamassa tiedotteessa kerrottiin yhdistyksen kanssa tehdystä sopimuksesta, joka koski Vienan maareittiä. Nyt on kuitenkin kyse Vienan vesireitin varrella sijaitsevista metsistä.

(Edit 21.1.2022 klo 13.11.) Vienan reitti ry:n puheenjohtajalta Paavo Keräseltä saatujen tietojen mukaan aiemman Vienan maareittiä koskevan sopimuksen yhteydessä Metsähallitus oli luvannut yhdistykselle, että Vienan vesireitin, eli nyt hakattavan alueen, metsänhoitosuunnitelmiin palattaisiin helmikuussa ja myös niistä neuvoteltaisiin yhdistyksen kanssa. Hakkuut alueella alkoivat kuitenkin jo nyt, paljon ennen luvattuja neuvotteluja.

Yli-Vuokki, Suomussalmi 14.1. Kuva: Aslak Eronen

Mörkölä ja Yli-Vuokki eivät ole ensimmäisiä kertoja kun Metsähallitus hakkaa luonto- ja/tai virkistysarvoiltaan merkittäviä metsiä. Viime syksynä hakkuut valtion metsissä ovat keskeytyneet myös Karttimonjoella Suomussalmella ja Häädetkeitaalla Parkanossa, ja lisäksi on lukuisia kohteita, jotka päätyvät hakkuisiin ilman, että kukaan ehtii ajoissa asiaa huomata. Esimerkiksi Keski-Uusimaa uutisoi 16.1. kuinka Tuusulassa Ruotsinkylässä Metsähallitus oli hakannut arvokkaita vanhoja metsiä siitä huolimatta että ympäristöjärjestöt olivat tiedottaneet heille alueen luontoarvoista ja hakkuukuvioilta löytyneistä uhanalaisista lajeista.

Sen lisäksi, että Metsähallitus tietoisesti heikentää metsien luontoarvoja hakkuilla, se pimittää tutkijoilta tietoa, jota voitaisiin hyödyntää suojelunarvoisten metsien määrittelemiseen ja EU:n biodiversiteettistrategian toimeenpanemiseen. Helsingin sanomat uutisoi aiheesta 5.1. Metsähallitus kieltäytyi luovuttamasta tutkijoiden tarvitsemia metsävaratietoja kaikkien suomalaisten yhteisistä metsistä vedoten tästä ”mahdollisesti koituvaan taloudelliseen haittaan”.

19.1. Helsingin sanomat uutisoi 50 tutkijan laatimasta raportista, jonka mukaan edes 30% suojeleminen ei riitä pysäyttämään luontokatoa. Tarvitaan nykyisten toimintatapojen muuttamista. Raportin pääkirjoittajan Paris-Saclayn yliopiston ekologian professorin Paul Leadleyn mukaan elämme biodiversiteettikriisin keskellä. Tästä huolimatta Suomessa valtion metsiä hallinnoiva yhtiö hakkaa arvokkaita luonnonmetsiä tarvittaessa jopa salaa keskellä yötä, pimittää tietoa tutkijoilta ja valehtelee kansalaisille. Herää kysymys, onko näin epäluotettavasti toimiva yhtiö todella oikea yhtiö huolehtimaan metsistämme. Suomen valtio on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteeseen pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Olisiko nykyisessä biodiversiteettikriisissä tämänhetkistä toimintatapaa järkevämpää, tehokkaampaa ja halvempaa yksinkertaisesti hyödyntää kaikki valtion maat luonnonsuojelutarkoituksiin?

Yli-Vuokki, Suomussalmi 19.1. Kuva: Jukka Eskelinen

Lisätietoa tapahtumista sekä Luonto-Liiton metsäryhmän ja Elokapinan Metsäkapinan vaatimuksista:

Ida Korhonen, Luonto-Liiton metsäryhmä (puh. 0503702907)

Metsähallituksen hakkuut keskeytetty Mörkölässä Hyrynsalmella, mutta jatkuneet Yli-Vuokissa Suomussalmella

Hyrynsalmi Mörkölä

Metsähallituksen hakkuut Mörkölässä Hyrynsalmella ovat keskeytyneet koneen läheisyyteen saapuneiden ihmisten myötä. Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina ovat paikalla seuraamassa tilannetta ja vaatimassa Metsähallitusta luopumaan hakkuista sekä kantamaan vastuunsa luontokadosta.

Mörkölässä hakattava alue on arvokasta luonnonmetsää ja myös liito-oravan elinalue. Ylä-Kainuun luonto ry ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri ry ovat jättäneet vireillepanoesityksen hakkuiden keskeyttämiseksi ELY-keskukselle vedoten alueella tunnettuihin liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin, joiden hävittäminen on luonnonsuojelulaissa kiellettyä. Metsähallitus aloitti toistaiseksi keskeytyneet hakkuut alueella liito-oravasta ja muista luontoarvoista piittaamatta.

Eilen keskeytyneet Metsähallituksen hakkuut Yli-Vuokissa jatkuivat tänään aamulla koneen turvaetäisyydellä olleista hakkuita vastustavista kansalaisista huolimatta. Metsähallitus oli tietoinen hakkuutyömaalla tapahtuvasta työturvallisuusrikkeestä, mutta töitä ei silti lopetettu. Paikalle saapunut erätarkastaja käski aktivisteja poistumaan uhaten heitä kiinniotolla.

Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina vaativat Metsähallitusta luopumaan hakkuista Mörkölässä ja Yli-Vuokissa sekä tekemään oman osansa EU:n biodiversiteettistrategian 30% suojeluvaatimuksen saavuttamiseksi. Suomen valtio on sitoutunut tavoitteeseen pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä. Emme hyväksy, että tästä huolimatta metsäluontoa heikentävät hakkuut saavat jatkua viranomaisvoimin valtion, eli kaikkien suomalaisten, omistamissa metsissä biodiversiteettikriisistä, virkistysarvoista ja ihmisten turvallisuudesta piittaamatta.

Lisätietoja:

Ville Murmann, Luonto-Liiton metsäryhmä (paikalla Hyrynsalmella) puh. +358408352128

Otso Piitulainen, Elokapinan Metsäkapina (paikalla Hyrynsalmella) puh. +358440280812

Aslak Eronen, Luonto-Liiton metsäryhmä (paikalla Suomussalmella) puh. +358400680876

Ida Korhonen, Luonto-Liiton metsäryhmä (Ei maastossa, Luonto-Liiton ja Elokapinan metsävaatimukset, metsien luontoarvot) puh. +358503702907

Aiemmat tiedotteemme Suomussalmelta Yli-Vuokista:

https://metsablogi.wordpress.com/2022/01/16/metsahallitus-hakkaa-suomussalmen-yli-vuokin-virkistysmetsaa-vuosisataisen-vienan-vesireitin-varrella/

https://metsablogi.wordpress.com/2022/01/19/hakkuut-suomussalmella-keskeytyneet/

Suomussalmi Yli-Vuokki, kuva: Jukka Eskelinen

Metsähallituksen hakkuut Suomussalmella Vienan vesireitin varrella ovat keskeytyneet

Metsähallituksen hakkuut Suomussalmen Yli-Vuokin virkistysmetsässä ja sen läheisyydessä on keskeytetty. Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina ovat paikalla seuraamassa tilannetta.

Metsähallitus aloitti viime viikolla hakkuut alueella historiallisen Vienan vesireitin varrella. Tiedotimme asiasta aiemmin täällä. Hakkuut ovat herättäneet laajaa keskustelua ja vastustusta niin sosiaalisessa mediassa kuin paikallistenkin keskuudessa.

Hakattavat metsät eivät ole aarniometsiä, mutta kyse on laajasta ja kulttuurillisesti arvokkaasta metsäkokonaisuudesta, joka on myös ympärivuotisessa virkistyskäytössä. Lisäksi alueen metsät toimivat ekologisena yhteytenä kahden laajan suojelualueen välillä.

Hakkuut ovat malliesimerkki siitä, miten ekologiset, kulttuurilliset ja sosiaaliset arvot sivuutetaan Metsähallituksen päätöksenteossa. EU:n biodiversiteettistrategian mukaan 30% unionin maapinta-alasta tulisi suojella. Suomen luontopaneelin 1.12. julkaiseman mietinnön mukaan strategian toimeenpano ja luontokadon pysäyttäminen vaativat merkittävää metsien lisäsuojelua. Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiahon mukaan ”Metsien lisäsuojelutarve on niin merkittävä, että suojeltavaksi tulee väistämättä myös ihmisen heikentämiä alueita.” Olisi oikeudenmukaista ja kustannustehokasta aloittaa suojelutoimet nimenomaan valtion, eli meidän kaikkien, yhteisistä metsistä.

Yli-Vuokin hakkuilla vähennetään alueen luontoarvoja merkittävästi. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun Metsähallituksen Luontopalvelut ennallistaa ihmistoiminnan heikentämiä elinympäristöjä valtion suojelualueilla verovaroin, Metsähallitus Metsätalous Oy hävittää luontoa valtion virkistysalueella ja sen läheisyydessä metsillä, joilla olisi toimenpiteiden ulkopuolelle jätettynä hyvät edellytykset kehittyä arvokkaiksi luonnonmetsiksi ja auttaa Suomea pääsemään 30% suojelun tavoitteeseensa.

Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina vaativat Metsähallitusta huomioimaan alueen kulttuurilliset, sosiaaliset ja luonnonsuojelulliset arvot ja luopumaan hakkuista välittömästi.

Lisätietoa:

Ville Murman, Luonto-Liiton metsäryhmä (puh. +358 40 8352128)

Otso Piitulainen, Elokapinan Metsäkapina (puh. +358 44 0280812)

Luistelua luonnon kustannuksella

Teksti: Aino Juvonen, Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjakoordinaattori

Itäkeskuksen ja Myllypuron välissä sijaitseva Matokallio on selvästi ulkoilijoiden suosiossa. Lumisena tammikuun sunnuntaina metsässä risteilee harvinaisen säntillisiä ja leveitä, jaloin tampattuja polkuja. Koiranulkoiluttajia vilahtelee siellä täällä, kuten myös muuten vain kävelijöitä yksin ja yhdessä. Myös lähialueen päiväkodista ja koulusta tehdään usein retkiä tähän lähimetsään.

Pysähdyn ihastelemaan järeitä haapoja, joita kasvaa runsas joukko aivan kallion vieressä. Yhdessä niistä näkyy kolo, kaukana korkeuksissa. Suuria kuusia on paljon, samoin lahopuuta. Jyrkän kallion huipun tuntumassa kasvaa mäntyjä, osa töröttää jo keloina. Itäväylän, Kehä I:n ja metron vaimeat äänet muistuttavat siitä, että ollaan Helsingissä. Vieressä on liikuntapuisto. Ehkä siksi jonkun mielestä on ollut hyvä idea kaavoittaa jääurheilukeskus Matokallion tilalle. Siis kirjaimellisesti: metsän kaatamisen lisäksi kallio aiotaan räjäyttää maan tasalle. Siitä kai saadaan materiaalia hallin perustuksiin, vaikka kaupunki ei aiokaan myöntää 2 000 000 euron avustusta ”suunnitellun tontin saattamiseen rakentamista edellyttävään kuntoon”. 9 840 000 euron laina sen sijaan ollaan myöntämässä ”sillä edellytyksellä, että hallin toteutuminen muilta osin varmistuu esitetyn kustannusarvion ja rahoitussuunnitelman mukaisesti.” Kuulostavatko suurilta summilta? Entäpä hallin ylläpitokulut käyttövuosina? Paikallisen aktiivin laskujen mukaan jääareena vie Helsingin sähköstä kokonaisen prosentin: energiankulutus on 4000 MWh eli 4000000 kWh/v.

Maisema tulee muuttumaan radikaalisti, ulkoilualue polkuineen katoaa ja tilalle tulee pienelle joukolle suunnattu palvelu. Jäähallejahan Helsingissä jo on, vaikkakaan ei täyspitkää pikaluistelurataa. Neljällä eri toimijalla on harjoitusjäähallien kenttiä 19,5. Lisääkin on tulossa; Herttoniemen jäähalli, Malmin Luisteluareena, harjoitusjäähallitilat Roihupeltoon ja Garden Helsinki. Sitten vielä nuo nykyisten talviolosuhteiden armoilla olevat ulkojäät, joiden lyhyt ja pirstaleinen kausi kertoo karua kieltään Etelä-Suomen talvesta. Mutta Matokallion jääurheilukeskusta ei ollakaan rakentamassa sunnuntaiurheilijoille, vaan sen tarpeellisuutta on perusteltu mahdollisuudella järjestää kansainvälisiä arvokilpailuja. Kun hankkeen toimijoina tulisi olemaan kaksi yhteiskunnan tuella toimivaa lajiliittoa (Luisteluliitto+Taitoluisteluliitto=Myllypuron jääurheilukeskus Oy), herää kysymys siitä, halutaanko tällaista tehdä verovaroin ja luonnon kustannuksella.

Jos jäähalleja kuitenkin on saatava lisää, vaihtoehtojakin uuden sijainnille lähistöllä on. Vuosaaren urheilupuistossa on vapaa, jäähallille merkitty tontti (asemakaavaan 10858, 50488/7) ja 500 metrin päässä Matokalliosta Roihupellossa on myös jäähallin mahdollisuuden sisältävä alustava suunnitteluvaraus (asemakaavan kaupunginosa 45, uusi kortteli 45279). Näillä tonteilla ei tarvitsisi kaataa metsää ja louhia kalliota.

Matokallion metsä on arvokasta vanhaa luonnonmetsää, jossa on havaittu myös uhanalaisia ja korkeista suojeluarvoista kertovaa lajistoa, kuten vaikkapa uhanalainen lahokaviosammal, silmälläpidettävä rakkosammal ja vanhan metsän indikaattorilaji pohjanrypykkä. Se on malliesimerkki niistä metsistä, jotka EU:n biodiversiteettistrategian mukaan pitäisi kaikki välittömästi suojella, ja sen hävittäminen on räikeästi ristiriidassa Suomen tavoitteen pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä kanssa. 

Matokallio on korvaamaton elinympäristö siellä asuville metsälajeille, mutta myös korvaamaton ja rakas lähimetsä alueen asukkaille. Paikalliset ovat puolustaneet lähimetsäänsä ja vastustaneet hallia. Voit osoittaa tukesi täällä:

Kuntalaisaloite Matokallion metsän puolesta

Kuntalaisaloite Helsingin monimuotoisen luonnon puolesta

Adressi Matokallion metsän puolesta

Facebook-ryhmä: Pelastakaa Matokallio

Facebook-sivu: Pelastakaa Matokallio

Lisätietoa:

Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kannanotto aiheeseen