Skip to content

Taajamametsien hallinta tarvitsee tietoa ja demokratiaa

1.6.2015

Teksti: Riku Rinnekangas

Anni-Maaria Leppäsen kirjoituksessaan (Metsäblogi 12.5.2015) esille nostama asukasnäkökulma on tärkeä taajamametsiin liittyvien kamppailujen ymmärtämiseksi.

Suomen luonnonsuojeluliiton Kouvolan paikallisyhdistyksellä oli toukokuun puolivälissä taajamametsätilaisuus, jossa olivat keskustelemassa mm. Kouvolan kaupungin nykyinen sekä entinen taajamametsistä vastaava virkamies. Kuulijoita oli kourallinen.

Ilta vahvisti aiempia havaintojani siitä, millä perusteilla Kouvolan taajamametsiä hoidetaan. Sitä määrittää asukkaiden enemmistön mielipide sekä ammattilaisten metsänhoitoon ja metsätalouteen perustuvat käsitykset. Enemmistön mielipiteestä ei tosin ole selvää näyttöä. Esimerkiksi kyseisessä tilaisuudessa metsäammattilaisten ohella ei ollut varsinaisesti ketään muita, jotka olisi tätä enemmistöä edustaneet.

Kun asukkaiden enemmistön ja metsäammattilaisten käsityksiä leimaa vanhakantainen metsätalousajattelu, metsien ekologista ulottuvuutta ei ymmärretä tai edes haluta ymmärtää. Parhaimmillaankin se ymmärretään vajaasti. Tällöin taajamametsien ekologian huomiointi edellyttää asian jatkuvaa esilletuontia niiden toimesta, jotka ymmärtävät taajamametsät luontona, eivätkä ihmiselle hoitovelvoitteita asettavana rasitteena.

Hakkuita, kuten hakkuutarpeita ja -menetelmiä, kohdevalintoja, aikatauluja, jne. voidaan perustella tilanteen mukaan joko populistisilla tai asiantuntijaperusteilla. Näitä perusteluja esittää taajamametsistä vastaava virkamies, joka käyttää toimeenpanovaltaansa mm. tilaamalla metsäsuunnitelmat, muotoilemalla asukaskyselyjen kysymykset, käsittelemällä vastausaineiston, tiedottamalla hakkuista, kuulemalla asukkaita, ohjeistamalla korjuuhenkilöstön jne.

Enemmistö Kouvolan ja uskoakseni koko Suomen asukkaista hyväksyy kehäselityksen taajamametsien käsittelylle: taajamametsiä täytyy hoitaa, koska metsiä yleensä täytyy hoitaa. Näin taajamametsiin kajoaminen voidaan aina oikeuttaa demokratian mukaisena.

Anni-Maaria Leppänen peräänkuuluttaa asukkaiden näkemyksen huomioimista siinä, miten metsiä tulee käsitellä. Tämä on perusteltua kansalaisyhteiskunnan nimissä, mutta se ei tuota varmaa lopputulosta taajamametsien ekologian kannalta. Jos enemmistö on välinpitämättömiä, jotka myötäilevät muutamia äänekkäitä hakkuuintoilijoita, demokratia ja siten oikeus toteutuu.

Tilannekohtaisesti voi tietysti käydä niin, että äänekäs vähemmistö tai jopa asukkaiden enemmistö vaatii tietyn metsän säilyttämistä. Taajamametsistä päättävä virkamies voi silloinkin nojata asiantuntijuuteensa, auktoriteettiinsa tai asemaansa hallintokoneistossa ja torjua vaatimukset.

Taajamametsien hallinnasta vallitseekin usein jatkuva epäselvyys. Vaikka on olemassa kaavat ja hoitosuunnitelmat, metsien kohtalo ratkaistaan helposti tapauskohtaisesti. Kamppailu taajamametsistä on siksi pysyvä olotila. Oman ulottuvuutensa siihen luo julkisuus, perinteinen media sekä sosiaalinen media.

Leppäsen blogitekstissään mainitseman Sipilä et al.in peräänkuuluttama asukkaiden valta lähiympäristöönsä toteutuu ainakin Kouvolassa, kun on kyse siitä, että asukkaat haluavat kaupungin kaatavan esimerkiksi pihoja varjostavia puita. Kaupungin metsäammattilainen kuuntelee asukkaita rajatusti. Puita voidaan tapauskohtaisesti myös säästää ja hakkuista jopa kokonaan pidättäytyä, mutta metsäammattilainen oikeuttaa toimintansa viime kädessä suomalaiseen kulttuuriin syvärakenteeseen iskostuneen ”metsää täytyy hoitaa” -periaatteen kautta. Suojelu ja säästäminen ovat poikkeus säännöstä.

Jotta taajamametsien ympärillä vallitseva kamppailu vähenisi, tulisi puhua taajamamesien hyötyjen (kuten. maisema, virkistys, terveys, ekologia) ohella myös siitä, millaisen tiedon varassa niiden käytöstä päätetään ja millainen tuo päätösprosessi on. Toki jos henkilö ei edes ymmärrä eroa taajamametsän ja talousmetsän välillä, lähtökohta keskustelulle on hankala.

Onkin todellinen viidakko yrittää osoittaa metsäammattilaisille, kuntapäättäjille tai henkistä 50-lukua elävälle asukkaalle kuinka taajamametsien hallinnassa tarvitaan sekä demokratiaa että tietoa. Kumpikaan ei yksin riitä.

Kirjoittaja on Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtaja.

Kaupunkimetsiin kätkeytyy merkitystietoa – mitä se on ja mihin sitä tarvitaan?

12.5.2015

Teksti ja kuva: Anni-Maaria Leppänen

Meissä kaikissa piilee valtava määrä tietoa omasta arjen elinpiiristämme. Elämämme aikana kertyneiden kokemustemme johdosta tiedämme esimerkiksi, mitä oma koti, piha tai lähimetsä meille merkitsee. Onko tällaisella merkitystiedolla sitten jotain väliä? Pitäisikö sitä kenties kerätä ja tallentaa entistäkin enemmän ja monipuolisemmin? Entäpä miten tällaista tietoa sitten tulisi käsitellä osana päätöksentekoa ja kaupunkisuunnittelua?

Kirjoitan parhaillaan kulttuurimaantieteen opinnäytetyötäni siitä, mitä Meri-Rastilan metsä merkitsee asukkaille, jotka käyttävät kyseistä metsää arjessaan. Tutkimusaineistoni koostuu siis niistä kokemuksista, muistoista ja kertomuksista, joita nämä asukkaat liittävät omaan lähimetsäänsä eli tässä tapauksessa Meri-Rastilan metsään. Lähimetsän merkitysten selvittämisen ohella olen törmännyt kiinnostaviin tutkimuksiin, joissa pohditaan kokemuspohjaisen merkitystiedon asemaa ja tärkeyttä osana päätöksentekoa ja kaupunkisuunnittelua.

Kalliometsämaisema kelopuineen voi ihastuttaa lähimetsässä liikkujaa ja nostaa mieleen muistot Lapin eräretkekistä.

Kalliometsämaisema kelopuineen voi ihastuttaa lähimetsässä liikkujaa ja nostaa mieleen muistot Lapin eräretkekistä.

Pyysin Meri-Rastilan asukkaita kertomaan minulle, mitä heidän lähimetsänsä heille merkitsee. Nimitän tätä asukkailta keräämääni informaatiota merkitystiedoksi, mutta sitä voisi yhtä hyvin kutsua myös paikallistiedoksi, josta puhuvat tutkijat Veikko Anttonen ja Riku Rinnekangas artikkelissaan ”Arjen metsäajattelusta asiantuntijatietoon – Myyttinen metsä suomalaisuuden kerronnassa”. He kertovat kahdesta metsätiedon lajista, asiantuntijatiedosta ja paikallistiedosta, sekä näiden kahden välisestä suhteesta. Tutkijoiden mukaan paikallinen arjen metsätiedon muodostuminen ei edellytä erityistä teoriaa ja koulutusta, vaan se syntyy vähitellen käytännön ja kokemuksen kautta metsää käyttävien ihmisten (heidän tutkimustapauksessaan metsänomistajien) arjessa. Asiantuntijatieto taas rakennetaan koulutuksella, ja se perustuu teoriaperusteiseen ja tieteellisten menetelmin tuotettuun ymmärrykseen metsästä.

Nämä metsätiedon lajit syntyvät siis hyvin erilaisista lähtökohdista käsin, ja yleensä niitä myös käyttävät toisistaan erillään olevat tahot. Esimerkiksi tutkijat, päätöksentekijät ja viranomaiset tukeutuvat yleensä asiantuntijatietoon, kun taas metsänomistajien ja kaupunkimetsiä käyttävien asukkaiden metsätieto pohjautuu ennemminkin heidän omaan kokemukseensa metsän käytöstä.

Paikallistiedon suhdetta asiantuntijatietoon etenkin suunnittelun ja päätöksenteon näkökulmasta ovat tutkineet Maija Sipilä, Pia Bäcklund ja Liisa Tyrväinen. Heidän artikkelissaan ”Vaikuttamisen rajoilla – onko koetulla luonnolla sijaa kaupungin suunnittelussa ja päätöksenteossa?” tutkijat kutsuvat paikallistietoa luonnon kokemukselliseksi ulottuvuudeksi, joka muodostuu ihmisten kokemuksista ja arvostuksista. Se on siis ihmisten paikkoihin liittämää merkitystietoa, josta myös minun tutkimusaineistoni koostuu.

Kiinnostavaa artikkelissa on etenkin pohdinta siitä, millaisin edellytyksin kaupunkiluontoon liitetyt kokemukset ja arvostukset voisivat olla päätöksenteossa tasaveroista tietoa teknis-taloudellisen ja ekologisen luontotiedon (ns. asiantuntijatiedon) rinnalla. Tasaveroisuudella tutkijat tarkoittavat sitä, että asukkailta kerättävä informaatio pitäisi nähdä myös tietona eli yhtä pätevänä ja tarpeellisena informaationa kuin luontoa koskeva asiantuntijatieto (esim. tieto alueiden vesitaloudesta, maaperäoloista ja lajistosta tai rakentamisen, kunnallistekniikan ja luonnonhoidon kustannuksista).

Olen samaa mieltä tutkijoiden kanssa kokemuksista ja arvostuksista koostuvan paikallistiedon tasaveroisuuden vaatimuksesta, sillä arkiympäristöämme eivät muodosta pelkästään fyysiset tilat vaan nimenomaan koetut paikat, jotka syntyvät ajan saatossa ihmisten paikoille antamien merkitysten kautta ja ovat tärkeä osa arkea. Kaupunkien lähimetsätkin ovat niitä arjessaan käyttäville asukkaille merkityksellisiä paikkoja ja merkitystiedon lähteitä ovat näin ollen itse asukkaat.

Merkitystiedosta siis ollaan tietoisia ja sen keräämiseksi on kehitetty ja käytetty erilaisia menetelmiä. Lisäpohdintaa herättävät kysymykset, ovatko asukkaat tyytyväisiä näihin osallistumisen menetelmiin. Kokevatko he, että heidän äänensä todella tulee kuuluville päätöksenteossa ja suunnittelussa eikä jää pelkäksi mielipiteeksi asiantuntijatiedon jalkoihin?

On selvää, että kaupunkia ja kaupunkimetsiä pystytään suunnittelemaan teknisestä, taloudellisesta ja nykyään osin ekologisestakin näkökulmasta mainiosti pelkän asiantuntijatiedon varassa. Kuitenkaan ilman kattavaa merkitystiedon keräämistä ja sen tunnustamista tasaveroiseksi tiedoksi asiantuntijatiedon rinnalla ei pystytä suunnittelemaan oikeudenmukaista kaupunkia, jossa asukkaiden ääni on yhtä merkittävä tietolähde muiden tietolähteiden joukossa. Sipilä, Bäcklund ja Tyrväinen toteavatkin artikkelinsa lopussa, että asukkailla pitäisi olla auktoriteettiasema oman elinympäristönsä suunnittelussa, sillä luontoalueiden saavutettavuudella ja niiden laadulla on vaikutuksia ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Suunnittelussa on siis kyse ihmisten elämään perustavanlaatuisesti vaikuttavista päätöksistä. Se, mihin tietoon päätöksenteko suunnittelun eri tasoilla pohjautuu, ei näin ollen olekaan aivan merkityksetöntä.

Lähteet:

  • Anttonen, V. & R., Rinnekangas 2006. Arjen metsäajattelusta asiantuntijatietoon – Myyttinen metsä suomalaisuuden kerronnassa. Teoksessa: Vehkamäki, Seppo (toim.). Metsät ja hyvä elämä – monitieteinen tutkimusraportti. Metsäkustannus Oy.
  • Sipilä, M., Bäcklund, P. & L., Tyrväinen 2009. Vaikuttamisen rajoilla – onko koetulla luonnolla sijaa kaupungin suunnittelussa ja päätöksenteossa? Alue ja ympäristö, 38(1): 39-50.

Kirjoittaja opiskelee kulttuurimaantiedettä Helsingin yliopistossa ja tekee gradua liittyen kaupunkimetsien merkityksiin.

Kerää koko sarja: Helsingin hienoimmat metsät

22.4.2015

Teksti ja kuvat: Kaisa Illukka

Helsingin arvometsiä kartalla

Helsingin arvometsiä kartalla

Jotkut harrastavat matkakohteittensa merkkaamista nuppineulalla (maailman)kartalle. Kun näin Helsingin arvometsät* -kartan, ajattelin tehdä siitä samanlaisen: näkisin missä olen käynyt ja minne voisin mennä seuraavaksi. (Laitoin neulat ensin niihin vihreisiin suojeluesityskohteisiin, joissa olen käynyt.) Tämä auttaisi ohjaamaan myös urbaaneja tuttavia uusiin paikkoihin: aina silloin tällöin kysellään, missä muualla olisi hienoja päiväretkipaikkoja kuin tutuissa merenrantakohteissa tai keskuspuistossa.

Vanhankaupunginlahti

Vanhankaupunginlahti

Voi myös ajatella, että lähimetsien tuntemus kuuluu yleissivistykseen ja kansalaistaitoihin, tai yksinkertaisesti on vain kiva tuntea kotipaikkansa luonnonmaisemat ja lajiyhteisöt; liittää ne omaan paikkaidentiteettiinsä ja elinpiiriinsä kaiken kulttuurisen mujun rinnalla. Ne ovat minulle myös keskeinen ns. kuntapalvelu: arvostan hienoina säilyneitä metsiä siinä missä toimivaa terveyskeskustakin. (Molemmat tärkeitä henkiselle ja ruumiilliselle terveydelle.)

Laajasalo

Laajasalo. ”Kentälle vain peliluvalla.”

Lähiluontosuhteen vaalimiselle on muitakin syitä. Kaupungissa eli voimakkaasti rakennetussa ympäristössä asuessaan on tärkeää pitää yllä suhdetta johonkin, mikä ei ole ihmisen tekemää, vaan joka elelee ja muuttuu jotakuinkin omilla ehdoillaan ja prosessiensa mukaan. Tavallaan jatkuva muistutus siitä, että on täällä muitakin. Koska kaavoitus- ja toimintapäätösten seuraaminen tai niihin vaikuttaminen tuntuu monesta hankalalta ja vieraalta, ei aina tiedosteta (tarpeeksi ajoissa), mikä valtava paine rauhassa elelleitä, suojelemattomia kaupunkimetsiä uhkaa: paitsi rakentaminen, myös jatkuva ”siistiminen” ja puistouttaminen. Ei ehkä anneta arvoa ekologisesti tärkeille seikoille kuten monilajisuudelle ja eri-ikäisyydelle, vaan metsäalueen tulee näyttää ihmismakuun väljältä, valoisalta ja ”turvalliselta”.

Munkkivuori

Munkkivuori

Lähimetsät haltuun -kampanja on mielestäni myös tarpeellista demokratiatyötä: puolustetaan paitsi toisten lajien olemassaolon oikeutta, myös ihmisten oikeutta lähimetsiinsä: kaikilla ei ole mahdollisuutta lähteä kokemaan elämyksiä kaukaisemmissa wau-luontokohteissa tai edes kansallispuistoissa. On tärkeää, että monimuotoista luontoa löytyisi myös lähempää, jopa osana arkiympyröitämme (vaikka on myös lajeja, jotka eivät niinkään välitä läheisestä rinnakkainelosta ihmiskulttuurin kanssa, siksi niille on turvattava toisenlaisia alueita).

Seuraavaksi paikkaan omaa metsäsivistysaukkoani menemällä Mustavuoren lehtoon, jota sielläpäin asuva ystäväni kutsuu hauskasti ”eurooppalaistyyppiseksi” metsäksi.

Malminkartano

Malminkartano

Jollas

Jollas

* Tämä selvitys on esitys kaupungin päättäjille näiden alueiden lajiston ja ekosysteemin turvaamiseksi, metsillä on siis erityistä ekologista arvoa. Monille arvokasta voi olla myös metsään liittyvä kulttuurihistoria, muistot ja virkistysarvot.

Luonto-Liitto tiedottaa: Hakkuiden uhkaamalta Purunpään alueelta löydettiin erityissuojeltu laji

18.4.2015
Kuva: Pekka Turunen

Kuvat: Pekka Turunen

Kulttuuriyhdistys Konstsamfundet ja luonnonsuojelijat neuvottelivat tänään Purunpään alueen metsien kohtalosta. Neuvottelun jälkeen tilanne ei ole vieläkään hyvä, mutta parempi. Hakkuut ovat toistaiseksi jäässä, lisäksi Luonto-Liiton metsäryhmä löysi alueelta erityissuojellun lajin, jonka vuoksi Purunpäähän saadaan välittömästi uusi pieni, noin 2–3 hehtaarin, luonnonsuojelualue.

Paikalliset metsäaktiivit ja kulttuuriyhdistys Konstsamfundet saivat hetki sitten päätökseen neuvottelun, jossa keskusteltiin Kemiönsaaren Purunpään alueen hakkuista. Neuvotteluissa sovittiin, että hakkuut ovat keskeytettyinä siihen saakka, kunnes Konstsamfundet saa valmiiksi metsänhoitosuunnitelman suojeluehdotuksineen.

Kyseessä on 30-vuotinen metsähoitosuunnitelma, jota on odotettu joulukuusta 2014 saakka. Konstsamfundetin piti kutsua metsänhoitosuunnitelmaan liittyen ihmisiä avoimeen tilaisuuteen, jossa alueen kohtalosta olisi keskusteltu. Sen sijaan yhdistys alkoi hakata Purunpäässä ilman kuulemistilaisuuksia. Hakkuista Konstsamfundet oli tehnyt ilmoitukset jo syksyllä, mutta he eivät olleet missään vaiheessa keskusteluja maininneet näistä suunnitelmista. Paikalliset luonnonsuojelijat löysivät 11. huhtikuuta Purunpään metsistä useita leimikoita ja Trollklintenin luona aloitetut avohakkuut.

purunpaa_PekkaTurunen2

”Neuvottelussa pahoiteltiin puolin ja toisin, että tilanne meni kuten meni. Olisi ollut parempi, että kuulemistilaisuus olisi suunnitelmien mukaan pidetty, jolloin olisimme voineet kertoa, mitkä alueet ovat erityisen arvokkaita ja suojeltavia. Nyt hakattu 13 hehtaarin alue oli todella hienoa metsää. Suunnitelmana Konstsamfundetilla oli hakata yhteensä 35 hehtaaria”, kertoo Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja Ville Laitinen.

Hakkuiden pysähdyttyä Luonto-Liiton metsäryhmäläiset jäivät inventoimaan aluetta. Kun metsäkone poistui alueelta ja ryhmäläiset pääsivät leimikkoalueen sisäpuolelle, sieltä löytyi lahokaviosammalta, joka on erityissuojeltu laji.

”Otimme heti yhteyttä ELY-keskukseen, joka päätti, että lajin esiintymisalue suojellaan. Kyseessä on äärimmäisen harvinainen laji, siitä on vain alle 20 havaintoa koko Suomesta. Jos hakkuut olisivat jatkuneet vielä puoli tuntia, laji olisi tuolta alueelta menetetty. Kuka tietää, mitä kaikkea jo hakatulta alueelta olisi löytynyt”, Laitinen sanoo.

Purunpään alue Kemiönsaarella on maisemallisesti ainutlaatuinen metsäinen ja korkeakallioinen niemi Saaristomeren rannalla. Tällä erityisellä, kaikkiaan noin 350 hehtaarin kokoisella, alueella on monimuotoista ja vaihtelevaa metsä-, suo- ja kallioluontoa. 1970-luvulla Saaristomeren kansallispuistoa suunniteltaessa asiantuntijat pitivät Purunpään saamista osaksi kansallispuistoa erittäin tärkeänä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä nykyään noin 6000 hehtaarin suurmaanomistaja, kulttuuriyhdistys Konstsamfundet, vastusti suojelua.

Lisätietoja:

Ville Laitinen

Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja

puh. 040 770 0065

Kuvia (Pekka Turunen)

Linkkejä:

Tiedote 16.4:

Luonto-Liiton metsäryhmä ja kemiönsaarelaiset vastustavat hakkuita Purunpään alueella

Luonto-Liiton Metsäblogi 15.4.:

Konstsamfundet hävittää saaristometsiä Purunpäässä – Luonto-Liiton metsäryhmä tuomitsee hakkuut

Luonto-Liiton Metsäblogi 16.4.:

Mielenosoitus sai Purunpään hakkuut keskeytymään Kemiönsaarella

Mielenosoitus sai Purunpään hakkuut keskeytymään Kemiönsaarella

16.4.2015
by

Konstsamfundetin omistama arvokas metsäalue sai vähintään aikalisän mielenosoittajien saavuttua paikalle. Alueelta puuta ostavan Westas Group Oy:n edustaja soitti yhdelle mielenosoittajista ja lupasi, että hakkuut keskeytetään ja osapuolet asettuvat neuvottelupöytään huomenna perjantaina. Moto on poistumassa metsästä, ja korjuukone jatkaa jo kaadettujen puiden kuljettamista tien varteen. Mielenosoittajat seuraavat tilannetta paikan päällä.

[Lisäys 16.4.2015 klo 19:00] Metsäryhmäläiset jäävät maastoon retkeilemään ja inventoimaan metsiä, joiden luontoarvot Konstamfundet on omassa taannoisessa tiedotteessaan luvannut selvittää.

Selvitysten sijaan kulttuuriyhdistys oli aloittanut avohakkuut salaa luvatuista neuvotteluista huolimatta. Retkelle tulleet paikalliset löysivät 11.4. alueelta leimikkonauhat ja Trollklintenillä aloitetut avohakkuut.]

[korjaus 16.4. klo 22:52: Tekstiin oli livahtanut virhe, että Westasin edustaja olisi käynyt paikalla. Päätös hakkuiden keskeyttämisestä tehtiin kuitenkin puhelimitse käydyssä keskustelussa. Paikalla kävi hakkuu-urakoitsijan edustaja.]

Kuva: Hanna Savisaari

Kuva: Hanna Savisaari

Lisätiedot: Ville Laitinen, Luonto-Liiton valtuuston puheenjohtaja puh. 040 770 00 65 (maastossa)   Hanna Savisaari, Luonto-Liiton metsäryhmä puh. 044 9787 010 (maastossa)   Kukka Kyrö, Luonto-Liiton metsäryhmän puheenjohtaja puh. 050 304 8709

Konstsamfundet hävittää saaristometsiä Purunpäässä – Luonto-Liiton metsäryhmä tuomitsee hakkuut

15.4.2015
Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Teksti ja kuva: Panu Kunttu ja Ville Laitinen

Luonto-Liiton metsäryhmä vaatii, että Konstsamfundet lopettaa välittömästi kaikki hakkuut Purunpäässä.

Purunpään alue Kemiönsaarella on maisemallisesti ainutlaatuinen metsäinen ja korkeakallioinen niemi Saaristomeren rannalla. Tällä erityisellä, kaikkiaan noin 350 hehtaarin kokoisella, alueella on monimuotoista ja vaihtelevaa metsä-, suo- ja kallioluontoa. 1970-luvulla Saaristomeren kansallispuistoa suunniteltaessa asiantuntijat pitivät Purunpään saamista osaksi kansallispuistoa erittäin tärkeänä. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä nykyään noin 6000 hehtaarin suurmaanomistaja, kulttuuriyhdistys Konstsamfundet, vastusti suojelua.

Purunpää 15.4.2015

Purunpää 15.4.2015

Alueen rannat liitettiin myöhemmin Natura-ohjelmaan ja niillä kiellettiin rakentaminen, mutta ei metsätalouden harjoittamista. Merkittävä osa Purunpäästä on kuitenkin säästynyt hyvin rakentamiselta ja voimaperäiseltä metsätaloudelta. Purunpäässä esiintyy monia suojelullisesti tärkeitä lajeja, joita hakkuiden aiheuttama metsien häviäminen ja pirstoutuminen uhkaa. Lisätietoa alueesta voi lukea täältä.

Taustalla olevaa metsää aiotaan nyt hakata.

Taustalla olevaa metsää aiotaan nyt hakata.

Konstsamfundet on vuosien kuluessa hakannut voimaperäisesti ja laajoilla pinta-aloilla saman Natura-alueen muita osia Långsidanilla ja Hammarsboda träskin rantametsissä. Viime syksynä Konstsamfundet oli aloittamassa yli 10 hehtaarin avohakkuita myös Purunpään Natura-alueella sijaitsevissa metsissä.

Asiasta nousi vilkas ja kriittinen julkinen keskustelu, ja Purunpään puolesta vetosi joulukuussa 2014 allekirjoituksin 1400 ihmistä ja 52 tunnettua kulttuurialan vaikuttajaa. Näiden seurauksena Konstsamfundet lupasi selvittää luontoarvot huolellisesti ja jäädyttää hakkuut Purunpäässä suunnitelmien uudelleen arvioinnin ja suojelumahdollisuuksien selvittämisen ajaksi. Konstsamfundet lupasi myös käydä aktiivista keskustelua ja kuunnella paikallisten ihmisten mielipiteitä metsien käytön suhteen, sekä tiedottaa päivitetyistä suunnitelmistaan kevään 2015 aikana.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan paikalliset luonnonsuojelijat löysivät 11.4.2015 Purunpään metsistä lukuisia leimikoita ja Trollklintenin luona avohakkuut oli jo aloitettu. Kävi ilmi, että Konstsamfundetilla oli jo edellisestä syksystä lähtien ollut suunnitelmat avohakata Natura-alueen lisäksi noin 35 hehtaaria ja harvennushakata noin kuusi hehtaaria Purunpäässä Natura-alueen välittömässä läheisyydessä ja Ekhamnin luonnonsuojelualueeseen rajautuen.

Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Näistä suunnitelmista he eivät kuitenkaan olleet kertoneet mitään neuvottelukumppaneilleen, vaikka keskusteluja heidän kanssaan olivat käyneet lukuisat paikalliset ihmiset ja yhdistykset syksyn ja talven aikana useaan otteeseen. Konstsamfundet oli luvannut lisätä vuorovaikutusta ja käydä avointa keskustelua, mutta kuitenkin päättivät salailla erittäin merkittävien kohteiden suuria avohakkuusuunnitelmia aivan Natura-alueen läheisyydessä.

Näillä käynnissä olevilla hakkuilla rikotaan luonnoltaan poikkeuksellisen hyvin säilynyt saaristometsäkokonaisuus, jolla on suuri merkitys saariston metsäluonnon monimuotoisuudelle, alueen ympärivuotisten asukkaiden, vapaa-ajan asukkaiden ja matkailijoiden virkistys- ja retkeilymahdollisuuksille sekä saaristomaisemalle, sillä Purunpään alue on Lounais-Suomessa ainoa paikka, jossa mannervyöhyke muuttuu suoraan ulkosaaristoksi. Luonnon, maiseman ja retkeilyn näkökulmasta hyvän saavutettavuuden kannalta Purunpäällä on myös valtakunnallista merkitystä. Nyt hakattavat kohteet ovat metsätyypeiltään ja puustoltaan vaihtelevia metsiä sisältäen vanhoja karuja kalliomänniköitä, eri-ikäisrakenteisia kangasmetsiä runsaine lehtipuineen sekä varttuneita kuusikoita lahopuineen.

Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Luonto-Liiton metsäryhmä vaatii, että Konstsamfundet pitäytyy aiemmassa lupauksessaan sekä lopettaa välittömästi kaikki hakkuut Purunpäässä ja sitoutuu säilyttämään alueen metsät metsätalouden ulkopuolella luonnonsuojelun ja virkistyskäytön lähtökohdista. Merkittäviltä osin alueen metsät täyttäisivät Metso-ohjelman kriteerit, jolloin suojelusta saisi markkinoiden mukaisen taloudellisen korvauksen, ja Natura-alueen metsien suojelusta valtio olisi valmis maksamaan Naturan toteuttamiskorvausta.

Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Purunpään Trollklinten 15.4.2015

Lähetä sähköpostia Konstsamfundetin hallituksen jäsenille, Söderlångvikin kartanoon sekä KSF:n toimitusjohtajalle:

Hallituksen jäsenten sähköpostiosoitteet:

  • ctaxell@abo.fi
  • max.arhippainen@elisanet.fi
  • niklas.geust@fim.com
  • gunvor.kronman@hanaholmen.fi
  • sandelin.borgar@pp.inet.fi

Myös Söderlångvikin tilaan sekä myös Konstsamfundetin toimitusjohtajaan Kaj-Gustaf Berghiin kannattaa olla yhteydessä.

  • mikael.jensen@soderlangvik.fi
  • christofer.westerback@soderlangvik.fi
  • kaj-gustaf.bergh@konstsamfundet.fi
  • kontoret@konstsamfundet.fi

Lisätietoja: Ville Laitinen, 040 770 00 65, ville.laitinen@luontoliitto.fi

Kartta hakkuusuunnitelmista

Kuvia Purunpäästä

Kuvia Purunpäästä

Kuvia Purunpäästä

Retkellä hakkuiden uhkaamissa Pesiöjärven saarissa

2.3.2015

Teksti: Hanna Jauhiainen
Kuvat: Luonto-Liiton metsäryhmä

Vietimme viikonlopun Pesiöjärven maisemissa Suomussalmella helmikuun lopussa 2015. Suksi luisti ja saarten vanhojen metsien katveessa mieli tahtoi virittyä hiihtolomatunnelmiin, mutta retkellämme oli myös tarkoitus. Järven saaria uhkaavat nimittäin Metsähallituksen hakkuut, jotka voivat alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Aamuauringon valo pilkottaa pilvien lomasta Honkasaaren takana.

Aamuauringon valo pilkottaa pilvien lomasta Honkasaaren takana.

Leuto sää tuo saarille ehkä hiukan lisäaikaa: jäätie ei vielä kanna rekkaa eikä se näillä keleillä vahvistu. Metsähallitus on kuitenkin uhonnut tuovansa puut saarista vaikka traktorilla jollei jäätietä saada kantamaan rekkaa. Toistaiseksi hakkuut eivät ole alkaneet. Kävimme paikalla protestoimassa tulevia hakkuita, tarkkailemassa tilannetta ja tutustumassa alueen luonnonarvoihin.

Luonto-Liiton metsäryhmä protestoi metsähallituksen suunnittelemia hakkuita Kumpusaareen johtavan jäätien päässä.

Luonto-Liiton metsäryhmä protestoi metsähallituksen suunnittelemia hakkuita Kumpusaareen johtavan jäätien päässä.

Kansallisomaisuusbandis

Luonto-Liiton metsäryhmä protestoi metsähallituksen suunnittelemia hakkuita Kumpusaareen johtavan jäätien päässä.

 

Saaret on merkitty maakuntakaavassa virkistysalueiksi. Hakkuut heikentäisivät saarten virkistysarvoja väistämättä, minkä myös Kainuun ELY-keskus on todennut muistiossaan. Ajourat ja hakkuun jäljet tulisivat näkymään saarten luonnossa vielä pitkään. Hakkuut vaikuttaisivat negatiivisesti myös maisemaan. Alueen matkailuyrittäjät tuskin ilahtuisivat maisema-arvojen heikentymisestä, sillä Kainuun matkailun tärkein vetonaula on luonto. Hakkuut ovatkin herättäneet vastustusta paikallisten keskuudessa.

Honkasaaren rannalla on virkistytty nuotion äärellä.

Honkasaaren rannalla on virkistytty nuotion äärellä.

Saarten luonto on monipuolista ja vaihtelevaa. Honka- ja Kutusaari ovat puustoltaan mäntyvaltaisia, kun taas Lehto- ja Kumpusaaressa on enemmän kuusivaltaista iäkästä sekametsää. Saarilta löytyi useita vanhan metsän ilmentäjälajeja, joista silmälläpidettäviä oli kolme (korpiluppo, kanadanluppo ja hentoneulajäkälä) sekä vaarantuneeksi luokiteltu aarninappu, joka elää vanhojen kuusten kuorella.

Lajiston tonkimista. Tältä kuusivanhukselta löytyi aarninappu.

Lajiston tonkimista. Tältä kuusivanhukselta löytyi aarninappu.

Kumpusaaren korpiluppokuusikkoa.

Kumpusaaren korpiluppokuusikkoa.

Lisäksi Lehtosaaressa epäillään esiintyvän liito-oravaa. ELY-keskus on kieltäny hakkuut Lehtosaaressa ennen kunnollisen liito-oravaselvityksen tekemistä. Tähän vuodenaikaan luotettavan liito-oravaselvityksen tekeminen on mahdotonta. Metsähallitus aikoo yhä kuitenkin hakata muissa saarissa. Paha vain, että jäätie kulkee ensin Lehtosaareen ja sen kautta muihin saariin. Tielinja on merkitty kulkemaan suoraan Lehtosaaren läpi.

Lehtosaaren monimuotoista metsää. Taka-alalla näkyvä keltainen nauha on tielinjan merkki.

Lehtosaaren monimuotoista metsää. Taka-alalla näkyvä keltainen nauha on tielinjan merkki.

Lehtosaaren metsää.

Lehtosaaren metsää.

Toivon, että vielä monet pääsevät retkeilemään Pesiöjärven rauhaisissa maisemissa siinä tilassa kuin ne ovat nyt. Metsähallituksen maat ovat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta ja tällaisten pienten, virkistys- ja luonnonarvoiltaan merkittävien saarten parturoiminen on Metsähallitukselta, omaisuutemme vartijalta, kovin lyhytnäköistä ja piittaamatonta toimintaa.

Lisää aiheesta:

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 31 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: