Skip to content

Mistä on Metsähallituksen ennätystulos tehty?

21.3.2013

Teksti: Lauri Kajander
(päivitetty 21.3.2013 klo 16.38)

Metsähallitus tiedotti 20.3.2013 tulouttavansa valtion kassaan jälleen ennätystuloksen, 120 miljoonaa euroa. Metsähallituksen valtiolle tulouttama rahamäärä on kaksinkertaistunut vain seitsemässä vuodessa. Tämän kestämättömän tuloskasvun jäljet näkyvät suomalaisessa metsäluonnossa.

Lapin Kansan pääkirjoitus 12.12.2012: ”Lappiin ei kaivata uusia Osaran aukeita

”Valtion metsärenki sanoo hakkaavansa lakiin ja metsänhoito-ohjeisiinsa nojaten kestävästi, eikä tätä ole syytä epäillä. Ongelmana onkin se, että rengille talousmetsä on talousmetsää, vaikka sen ikä olisi yli 200 vuotta.

Lappi kulkee vauhdilla kohti tilannetta, missä vanhoja metsiä löytyy enää museoista eli suojelualueilta. Nyt on korkein aika kysyä, onko tämä eettisesti ja sosiaalisesti kestävää kehitystä? Haluammeko me valtion metsien omistajina tätä vai jotakin muuta?”

Metsähallitus osaa monimuotoisuuden karsinnan: Suomussalmen Junnojärven rantaleimikosta pinoon päätyi mm. järeitä haapoja.

Metsähallitus osaa monimuotoisuuden karsinnan: Suomussalmen Junnojärven rantaleimikosta pinoon päätyi mm. järeitä haapoja (kuvattu 21.2.2013).

Metsähallitus on valtion liikelaitos, joka tekee tuloksensa hyödyntämällä valtion omistamia maa- ja vesialueita. Metsähallituksen liikevaihdosta suurin osa, yli 85 prosenttia, tehdään metsiä hakkaamalla. Muita liiketoimintoja ovat muun muassa kallioiden louhinta, soran myynti ja rantojen myyminen mökkitonteiksi. Lisäksi Metsähallitus aloitti viime vuonna suurimittakaavaisen metsäpalstojen myynnin. Vuonna 2013 valtion maaomaisuuden myyntiä aiotaan kiihdyttää edelleen. Myyntiin on menossa yli 12 000 hehtaaria metsää.

Luonto-Liitto vetosi viimeksi joulukuussa 2012 Metsähallituksen tulosohjauksesta vastaaviin kansanedustajiin ja ministereihin, että tuloutustavoitteet asetettaisiin kestävämmälle tasolle. Alle on koottu viimeaikaisia esimerkkejä Metsähallituksen tuloskasvun seurauksista.


Arvokkaita metsäalueita myytiin

Metsähallituksen aloittaessa mittavan maanmyynnin, myyntiin päätyi useita luonnonsuojelun kehittämiseen soveltuvia kohteita, luonnontilaisten purojen ja jokien rantoja, järvien ja meren rantoja ja saaria sekä ojittamattomia soita. Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto katsoivat, että maanmyyntiä tehtiin Metsähallituksen yhteiskunnallisten velvoitteiden kustannuksella. Vuonna 2013 metsien myyntiä aiotaan kiihdyttää entisestään.

Sipoon Stora Korpholmenin rantaa. Kuva: Lauri Kajander

Keväällä 2012 myyntiin päätyi mm. Sipoon Stora Korpholmenin saaresta rakentamaton, luonnontilainen metsäpalsta. (Kuva: Lauri Kajander)


Valtion maiden suojelumahdollisuuksia heikennettiin

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtion ja muiden julkisyhteisöjen metsiä suojellaan 20 000 hehtaaria lisää osana metsien monimuotoisuuden toimintaohjelmaa (METSO). Pääosa tästä lisäsuojelusta tulee kohdistumaan Metsähallituksen hallinnoimiin valtion maihin. Luontojärjestöt kokosivat Kansallisomaisuus turvaan -suojeluesitykseen yli 500 suojelunarvoista suo- ja metsäaluetta . Metsähallituksen metsätalousosasto jatkoi kuitenkin edelleen arvokkaiden luontokohteiden hakkuita.

Ojittamatonta kangaskorpea Siitaman sahatukkileimikossa 8.5.2012.

Ojittamatonta kangaskorpea Siitaman sahatukkileimikossa 8.5.2012. (Kuva: Juho Kytömäki)

Aiemman kuvan kangaskorpea avohakattuna Siitaman sahatukkileimikossa 13.8.2012.

Aiemman kuvan kangaskorpea avohakattuna Siitaman sahatukkileimikossa 13.8.2012.(Kuva: Juho Kytömäki)

Vuonna 2012 Ympäristöministeriö keräsi myös ehdotuksia uusiksi kansallispuistoiksi. Luonto-Liitto ja useat muut tahot esittivät Vaara-Kainuun kansallispuiston perustamista Paljakan luonnonpuiston ympäristöön (esitys pdf-tiedostona täällä). Ympäristöministeriö ei ottanut aluetta edistettävien kansallispuistohankkeiden listalle, mutta esitti sen sijaan alueen metsien luontoarvojen turvaamista osana hallitusohjelman mukaista valtion maiden lisäsuojelua. Metsähallitus kiirehti kuitenkin hakkaamaan osia Vaara-Kainuun kansallispuistoesityksestä.


Yli-Vuokin virkistysmetsä

Suomussalmella Yli-Vuokin virkistysmetsässä hakattiin tammikuussa 2013 kahden merkittävän suojelualueen välisiä, järven rantaan rajautuvia ja ekologisiksi yhteyksiksi määriteltyjä metsiä. Yli-Vuokin virkistysmetsä on Metsähallituksenkin mukaan Suomussalmen tärkeimpiä luontomatkailukohteita. Tästä huolimatta alue on kauttaaltaan pirstottu avohakkuin 2000-luvulla.

Avohakkuu Taivallamminkankaalla.

Avohakkuu Yli-Vuokin Taivallamminkankaalla.

Suomussalmen kunta on Kalevalapuistosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että Yli-Vuokin virkistysmetsän tulisi kuulua perustettavaan Kalevalapuistoon ja toteuttamistavan tulisi olla kansallispuisto.

 

Malahvian alue

Ympäristöministeriössä valmistellaan Kalevalapuiston suojeluhanketta.  Yksi hienoimmista puistoon ehdotetuista kohteista on Malahvian alue Suomussalmella.

Malahvia, Suomussalmi: rantametsän avohakkuu

Syvä-Äylän hakattua rantaa Suomussalmen Malahvian alueella. Aiemmin hakkuilta säästynyt rantametsäkaistale oli Metsähallituksen omissa suunnitelmissa merkitty ekologiseksi yhteydeksi. Lisää kuvia Malahvian hakkusita tässä linkissä. (Kuva: Greenpeace)

Vuonna 2012 Malahvian alueella hakattiin sekä puronvarsimetsää että lammen reunametsää. Avohakkuita tehtiin jopa sellaisessa lammen reunametsässä, joka on myös ympäristöviranomaisen selvityksen mukaan arvokas pienvesialue ja vielä uhanalaisten lajien elinympäristö eli kolminkertaisesti arvokas erityisalue.

Koska Metsähallitus ei vaatimuksista huolimatta keskeyttänyt arvometsien hakkuita Kalevalapuiston valmistelun ajaksi, Greenpeace, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto vetosivat asiassa Ympäristöministeriöön.

Vuorisaaren virkistysmetsä Hyrynsalmella

Hyrynsalmen Vuorisaaressa virkistysmetsä tuhottiin hakkaamalla sinne kymmeniä ”pienaukkoja”. Helsingin Sanomat uutisoi hakkuista 8.3.2013. Samalla HS kertoi Metsähallituksen toimintaa kritisoineen Ylä-Kainuu -lehden toimittajan saaneen potkut vain muutamia tunteja Vuorisaaren hakkuista kirjoittamansa jutun julkaisun jälkeen.

”Kai­nuun me­dia on vaien­nut Vuo­ri­saa­ren hak­kuis­ta. Hak­kuun jäl­ki on muu­ta kuin mei­dän an­net­tiin ym­mär­tää”, sa­noi Hy­ryn­sal­men kir­kon­ky­län ky­lä­yh­dis­tyk­sen pu­heen­joh­ta­ja Tuomo Turunen HS:n jutussa.

Potkut saanut Ylä-Kainuun toimittaja Juha Hankkila puolestaan sanoi: ”O­li­si­vat teh­neet vaik­ka pie­ni­muo­toi­sia poi­min­ta­hak­kui­ta. Met­sä­maa­ta muo­ka­taan kai­vin­ko­neel­la. Luon­to­ar­vois­ta ei jää jäl­jel­lä juu­ri mi­tään. Ei Vuo­ri­saa­reen keh­taa vie­rai­ta vie­dä.”

Kuusamon Kitkajoki

Kuusamon Kitkajokivarressa Metsähallitus hakkasi tammikuussa 2013 noin 30 hehtaarin alueen suositun kalastus-, koskenlasku- ja melontareitin varrelta Käylänkosken alapuolella. Hakkuualue sijaitsee muutaman kilometrin päässä Oulangan kansallispuistosta. Eri tahot ovat vuosien ajan esittäneet nyt hakattua aluetta osaksi kansallispuistoa.

3 kommenttia leave one →
  1. 21.3.2013 19:00

    Mitä voitetaan esittämällä asiat täysin tietoisesti todellisuuden vastaisesti? Metsien kestävä käyttö on Suomen paras keino taistella ilmastonmuutosta vastaan. Tässäkin kuvasarjassa ojittamaton korpi näyttää ihan vajaatuottoiselta kuusikolta, jossa ei ole näkyvissä korven tunnusmerkkejä. Veden vaivaaman hienojakoisen painauman näköistä tuo kuvan perusteella on ja aukollakin näyttää olevan kokoa ehkä jopa puoli hehtaaria. Missä se suojeluarvo on tällä kohteella, mistä kannattaa nostaa meteli? Haluaisin myös kuulla, mitä Luontoliitolla on luonnosuojelualueiden vanhoja metsiä vastaan? Vai miksi annetaan kuva että ne ovat jotenkin talousmetsien vanhoja metsiä vähempiarvoisia? Talousmetsät eivät ole vanhojen metsien kasvatusta varten vaan uusiutuvan raaka-aineen kasvatusta varten. Ei kai fossiiliset raaka-aineet ole paremmin Luontoliiton mieleen..? Mikäli aiomme edes elätellä toiveita hiilen tehokkaammasta sitomisesta ilmakehästä meidän on korvattava fossiiliset materiaalit mahdollisimman hyvin uusiutuvilla ja siinä metsät ovat avainasemassa. Eikä liene uutinen, että Suomen metsät kasvavat yli 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, josta käytetään vain hieman yli puolet. Eiköhän metsien käyttö ole silloin kestävällä tasolla..

  2. Juho Kytömäki permalink
    24.3.2013 08:48

    ”Vajaatuottoinen kuusikko” tai ”veden vaivaama hienojakoinen painauma” ei ole luontotyyppi. Turvetta tuottava korpirahkasammalvaltainen puustoinen suo, jossa epäyhtenäistä ohutta turvekerrosta on yli puolet pinta-alasta, sen sijaan on kangaskorpi. Ojittamaton kangaskorpi taas täyttää METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden arvoluokan I kriteerit. Tällaisia kohteita valtio ostaa yksityisiltä metsänomistajilta suojeltavaksi METSO-ohjelmassa, mutta samaan aikaan Metsähallitus avohakkaa samanlaista tavaraa valtion mailla.

    Siitaman avohakkuuleimikko oli pinta-alaltaan kaikkiaan yli kolme hehtaaria (Metsähallituksen sahatukkien myynti-ilmoituksen kartan mukaan). Leimikosta arviolta noin hehtaari oli kangaskorpea. Osa siitä oli kokonaan ojittamatonta, kuten kuvaparin esittämä kohde. Osa oli aikoinaan ojitettu, mutta korpi ei ollut niiltäkään osin muuttunut kovin voimakkaasti.

    Metsien käyttö on kestävällä tasolla sitten, kun riittävä määrä erilaisia metsäisiä luontotyyppejä on suojeltu siten, että metsien luontotyyppien ja lajiston taantuminen pysähtyy ja ne ovat elinvoimaisia. Tähän pääsemiseen on vielä pitkä matka niin hehtaareissa kuin asenteissa.

Trackbacks

  1. » Metsähallituksen ennätystuloksen jäljet näkyvät luonnossa » Luonto-Liiton tiedotteet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: