Miksi Tornator ei halua suojella Natura -alueen virkistysmetsiä?

Teksti:
Janne Kumpulainen, luontoinventoija
Juha Kinnunen, biologi, FM

Vieremäläisille ja yläsavolaisille laaja Hällämönharjun seutu on ollut tunnetuimpia harjumetsiä, ja suosituimpia sellaisia. Niinpä pääomistaja Tornator suostui viitoittamaan polun ja rakentamaan kodan Linnaharjulle. Yhtiö osoitti tällä, että virkistys kohdistuu muihinkin osiin kuin harjun keskeisimpään selänteeseen.

Hällämönharju_usvassa
Hällämönharju usvassa.

Toistaiseksi Tornator on suostunut rauhoittamaan vain jyrkimmän pätkän järvimaiseman keskeltä. Yhtiö kuitenkin jätti polun hoitamatta ja alkoi vähentää Natura-alueen harjumetsiä reunoilta käsin. Tornator ryhtyi rahankiilto silmissään vähentämään Natura-alueen arvoja. Siitä huolimatta että joka vuosikymenellä on kiistelty alueen suojelusta.

Linnaharju_aukkohakkuu_2015
Linnaharjun vuonna 2015 hakattua maisemaa. ”Linnaharjun metsiä käsitellään maisema-, ja virkistysarvojensa vuoksi puistomaisesti, vaikka ne ovatkin talousmetsiä. Polun opastaulut pidetään ajantasalla tulevan metsänkäsittelyn mukaan, joten polku elää jatkuvasti”, sanotaan Vieremän kunnan nettisivulla.

Tornator on osallistunut Hällämön hoito- ja kunnostusuunnitelman ohjausryhmään. Samaan aikaan kun ryhmässä on monien osapuolien toimesta esitetty luontopolun kunnostamista, yhtiö ei kerro omista aikeistaan. Tornator on jatkanut alueen metsien hakkaamista, ja valmistelee uusia jatkohakkuita kuin mitään suojelun toteutusta ei aiottaisikaan miettiä.

Aika lailla samanlainen kiista Natura-suojelun toteutuksesta käytiin viime vuonna Kajaanin Ärjänsaaressa. Eli onko alueelta ehditty kartoittaa luontotyypit ja mitä suunnittelu edellyttää ennen hakkuita. Myös kartoituksen tarkkuus on tärkeää. Jos harjumetsien joukossa on (nuortakin) luonnonmetsää, hakkuut ovat laittomia.

ELY-keskus ei ole puuttunut Tornatorin hakkuisiin Hällämönharjun Natura-alueella. Suurin ristiriita viranomaisten passiivisuudessa on se, että maanmuokkaus on haitannut luontotyypeille tärkeiden kasvilajien säilymistä. Eli hakkuut ja muokkaus yhdessä ovat heikentäneet Natura-alueen harjumetsiä ja muita luontotyyppejä. Luonnonsuojelulaki kieltää näiden heikentämisen.

Linnaharju_avohakkuu_2017.jpg
Avohakkuu Linnaharjulla vuonna 2017.
Linnaharju_avohakkuu_2017-2.jpg
Avohakkuu Linnaharjulla vuonna 2017.

Ydinalueiden arvo on hyvin merkittävä niin geologisesti kuin biologisesti. Suomen Ympäristö -julkaisussa 32/2011 todetaan, että alue on Savon laajin valtakunnallisesti arvokas tuuli-/rantakerrostumien yhdistelmämuodostuma (s.18). Hakkuut tuntuvat erityisen ahneilta, kun ajattelee ainutkertaisen kokonaisuuden arvoa.

Vieremän kunta on toivonut Linnaharjun polun kunnostamista. Hakkuiden jatkaminen oli huono vastaus luontomatkailun ja matkailusuunnitelman kehittäjille. Kuka kustantaa uuden kodan, kun edellisen kotareitin maisema on pilattu hätiköintihakkuilla? Ehkä kunta huomaa tästä, että maakuntakaavamerkinnät pitäisi siirtää yleiskaavan määräyksiksi.

Hakkuut mahdollistava maa-aineslailla toteutettu suojeluvaihtoehto valittiin viime vuosisadalla Hällämön Natura-alueen toteutuskeinoksi vain siksi, ettei valtiolle syntyisi suojelusta korvausvelvollisuutta. Rajoittamalla metsätaloushakkuita – ja perustamalla suojeluosia – turvataan monikäyttö ja lisääntyvä matkailukäyttö. Vain tällä tavalla kyetään takaamaan alueen arvot. Vieläkö tarvitaan kiista maanmuokkauksen rajuudesta Natura-alueella?

Linnaharju_avohakkuu_2015.jpg
Linnaharjun avohakkuu vuodelta 2015.

Onko mäntyplantaasi-istutuksien perustaminen luontaisesti syntyneen männikön tilalle järkevää Natura-alueen käyttöä? Miksi ELY-keskus sallii heikentää luontotyypin ominaispiirteitä, esimerkiksi harjukasvillisuuden elinoloja?

Näitä kysymyksiä kuullaan vielä lisää.

Hällämönharju&Pikku-Hällämö.jpg
Hällämönharju ja Pikku-Hällämö.
mapant
Kartta Hällämönharjun ja Linnaharjun topografiasta. Violetit alueet ovat suppakuoppia. (karttakuva: MapAnt.fi)

 

LINKKEJÄ:

 

Päivän laji: nevamesisieni

Teksti: Martti Rajamäki ja Tea von Bonsdorff
Kuva: Tapio Kekki

Uhanalainen nevamesisieni on taantunut soiden ojitusten seurauksena. Kuva: Tapio Kekki
Uhanalainen nevamesisieni on taantunut soiden ojitusten seurauksena. Kuva: Tapio Kekki

”Kappas, renkaaton mesisieni avosuolla… Mikä ihme tämä on! Hmm… ai niin sellainen kuin nevamesisienihän on olemassa.” Näin voisi luonnehtia törmäämistä tähän etupäässä avosoilla viihtyvään vaarantuneeseen (VU) sieneen. Nevamesisieni (Armillaria ectypa) on yksi harvoista avosoilla viihtyvistä kookkaista suursienilajeista.

Nevamesisieni viihtyy märillä ohutturpeisilla keskiravinteisilla nevoilla ja letoilla, luhtarannoilla ja kalliosoistumissa. Nevamesisienen itiöemän löytää järviruoko- ja sarakasvustoista, mutta myös rahkasammalikosta. Itiöemä nousee usein pullosaran lahoavista tyviosista.

Nevamesisieni on harvinaisehko ja taantunut, vaarantuneeksi arvioitu sienilaji. Sille on koitunut kohtaloksi samat tekijät kuin muillekin soiden lajeille eli ennen kaikkea ojittaminen ja turpeenkaivuu. Laji on vahvasti pohjoispainotteinen, eniten esiintymiä on aapasoilla ja sieni harvinaistuu selvästi etelää kohti tultaessa.

***

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) keskeytti pitkään valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman juuri ennen maanomistajakuulemisten alkamista.

Suojellaansuot

Päivän laji: riekko – soiden kuukkeli

Teksti: Kukka Kyrö
Kuva: Teemu Saloriutta

Riekko katosi soiden mukana Etelä-Suomesta. Kuva: Teemu Saloriutta
Riekko katosi soiden mukana Etelä-Suomesta. Kuva: Teemu Saloriutta

Monet luulevat riekon olevan vain pohjoisten metsien ja tuntureiden laji. Kuitenkin vielä 1900-luvun alkupuolella riekko oli yleinen Etelä-Suomessakin. Sitten alkoivat soiden ojitukset ja turpeenkaivuu.

Siinä missä vanhojen metsien hakkuut veivät kuukkelit, koitui soiden hävittäminen riekon kohtaloksi Etelä-Suomessa. Etelässä riekko on nimittäin varsinainen suospesialisti ja paikkalintuna se on erityisen haavoittuvainen elinympäristönsä katoamiselle. Suo on riekolle koti, soidinpaikka ja valmiiksi katettu ruokapöytä. Soiden reunametsät taas tarjoavat riekoille tärkeitä suoja- ja pesäpaikkoja. Riekko on tärkeä soiden indikaattorilaji, jonka löytyminen viittaa lähes aina suon korkeisiin luontoarvoihin.

Riekko on luokiteltu koko Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) ja Lapin eteläpuolella alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä riekko on hävinnyt (RE).

***

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) keskeytti pitkään valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman juuri ennen maanomistajakuulemisten alkamista.

Suojellaansuot

Metsälain uudistus on palautettava valmisteluun

Teksti: Lauri Kajander

Maa- ja metsätalousministeriön luonnos metsälain uudistamiseksi oli lausuntokierroksella 25.3.2013 asti. Lausuntoja kerättiin luonnoksesta metsälain ja rikoslain muuttamiseksi [pdf, 379 kB] sekä luonnoksesta asetusluonnokseksi [pdf, 82 kB].

Metsälain tarkoitus on 1 § mukaan mm. edistää metsien ekologista kestävyyttä ja säilyttää metsien biologinen monimuotoisuus.

Johtopäätöksemme nyt esitetystä lakiluonnoksesta on seuraava:

luonnon monimuotoisuuden huomioimista koskevista suurista puutteista johtuen Luonto-Liitto esittää, että nykyistä luonnosta metsälain muutosesitykseksi ei viedä eteenpäin. Sen sijaan metsälain muutos on palautettava uudelleen valmisteluun siten, että uudistustyön tavoitteeksi asetetaan luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävä metsätalous, kuten lain tarkoituksen määrittelevä 1 § edellyttää.

Kuva: Milka Kalmanlehto
Kuva: Milka Kalmanlehto

Suomen lajien uhanalaisuusarviointi vuodelta 2010 ja luontotyyppien uhanalaisuusarviointi vuodelta 2008 osoittavat yksiselitteisesti, ettei metsätalouden harjoittaminen Suomessa ole tällä hetkellä luonnon monimuotoisuuden kannalta kestävää. Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö, ja metsien talouskäytöstä johtuvat metsäelinympäristöjen muutokset ovat merkittävin lajien uhanalaisuuteen vaikuttava tekijä. Metsäluontotyypeistä kaksi kolmasosaa on luokiteltu uhanalaisiksi joko määrän tai laadun muutosten perusteella.

Suomi on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen, eikä tähän tavoitteeseen olla nykyisen tutkimustiedon valossa nykykäytännöillä pääsemässä. Monimuotoisuuden parempaa huomiointia ei voida jättää yksin vapaaehtoisuuden varaan.

Metsälain uudistuksessa on välttämätöntä nostaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lakisääteistä vähimmäistasoa nykyisestä. Muussa tapauksessa lain 1 § määritelmä lain tarkoituksesta ei toteudu, eikä monimuotoisuuden häviämistä saada pysäytettyä.

Luonnon monimuotoisuuden kannalta lakiluonnoksen tärkeitä parannustarpeita ovat mm.

  • Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt (10 §) on määritelty lakitekstissä pienialaisiksi ja taloudellisesti vähämerkityksellisiksi. Pienialaisuuden ja taloudellisen vähämerkityksellisyyden vaatimukset ja määritelmät on poistettava laista (11 §).

  • Erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteitä muuttava käsittely on kiellettävä.

  • Erityisen tärkeiden elinympäristöjen listaa on täydennettävä Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin tuloksiin perustuen.

  • Uhanalaisten metsälajien tunnettujen esiintymispaikkojen hävittäminen on kiellettävä.

  • Säästöpuiden säästäminen kaikissa hakkuissa on lisättävä lakiin.

  • Vesistöjen reunoille on määritettävä suojavyöhykkeet.

  • Uudistushakkuiden järeys‐ ja ikärajoitteita ei pidä poistaa.

Lakimuutosta valmistelleessa työryhmässä kaikki luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen keskittyvät tahot jättivät eriävän mielipiteen lakiesitykseen (ympäristöministeriö [pdf, 90 kB], SLL [pdf, 92 kB] ja WWF [pdf, 192 kB]). Nämä tahot olivat yksimielisiä siitä, että lakiesitys ei turvaa metsäluonnon monimuotoisuuden säilymistä. Eriävissä mielipiteissä esitettyjä puutteita ei ole MMM:n lakiluonnoksessa juuri korjattu.

Maa- ja metsätalousministeriö tilasi lakiluonnoksesta myös vaikutusarvioinnin [pdf, 488 kB] kolmelta tutkimuslaitokselta (Metla, Syke ja Tapio). Tämän 28 tutkijan tekemän tieteeseen perustuvan arvioinnin johtopäätös oli selvä:

Kokonaisuutena metsälakiehdotus heikentää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista verrattuna voimassa olemaan metsälakiin ja heikentää mahdollisuuksia täyttää Suomen kansainväliset sitoumukset ja kansalliset tavoitteet.

Sen sijaan, että maa- ja metsätalousministeriö olisi korjannut vaikutusarvioinnissa esiin nousseita puutteita, ministeriö on keskittynyt julkisuudessa vähättelemään vaikutusarvioinnin johtopäätöksiä.

Luonto-Liitto katsoo, että ilman lakityöryhmän eriävissä mielipiteissä ja tutkijoiden vaikutusarvioinnissa esiin nostettujen puutteiden korjaamista, laki ei täytä tarkoitustaan eikä sitä pidä viedä jatkokäsittelyyn.

Ympäristönsuojelulaki uudistuu – tarpeellisia parannuksia luvassa

Ympäristönsuojelulakia ollaan perusteellisesti uudistamassa ympäristöministeriön johdolla.

Luonto-Liitto (edustajanaan Keijo Savola) osallistui lakiesityksen valmisteluun ministeriön kokoamassa ns. projektiryhmä 4:ssä, jonka tehtävänä oli selvittää luontoarvojen huomioimista ympäristölupamenettelyssä. Nykyisen ratkaisukäytännön mukaan ympäristöluvanvaraisen toiminnan sijoituspaikan luonnonarvoja ei voida ottaa huomioon lupaharkinnassa, ellei luonnonarvoja ole suojeltu muulla lainsäädännöllä.

Esitetty lakimuutos korjaa pahimmat katveet tästä nykylain ”häpeäpilkusta”, joka on käytännössä johtanut 2000-luvulla mm. kymmenien valtakunnallisesti ja alueellisesti merkittävien soiden tuhoutumiseen turpeenkaivuun vuoksi. Kansalaisten oikeustajua ja suhteellisuudentajua on myös häirinnyt syvästi luonnonarvojen valikoiva ja suppea, vain luonnonsuojelulaissa yksilöityjen suojeluarvojen kautta tapahtuva huomiointikäytäntö, jossa osin marginaaliset yksityiskohdat (mm. yksittäiset lajihavainnot) ovat olleet tärkeämpiä kuin arvokkaan luontoalueen laajuus tai luonnonsuojelullinen kokonaismerkitys.

Ympäristöministeriö keräsi uudesta lakiehdotuksesta lausuntoja 7.1.2013 asti. Lausunnossamme kiinnitimme huomiota erityisesti niihin lakimuutoksen osa-alueisiin, jotka liittyvät välittömästi luonnon monimuotoisuuden huomiointiin. Katsoimme esityksen kehittävän lakia tässä suhteessa olennaisesti nykyistä paremmaksi. Toivommekin, että lakiesitys saataisiin mahdollisimman nopeasti poliittiseen käsittelyyn.

Enemmän huomiota olisi kuitenkin kaivattu mm. valvonnan kehittämiseen sekä eräisiin luonnonarvojen huomiointiin liittyviin seikkoihin. Nostimme lausunnossamme esiin seuraavia näkökohtia:

  • Esitys tuo hankkeen sijaintialueen valtakunnalliset ja alueelliset luonnonarvot järkevässä muodosssa lupaharkinnan piiriin. Tämä on merkittävä parannus nykytilanteeseen.

  • Kaavojen ja luonnonarvojen riittävän selvittämisen suhdetta olisi syytä avata enemmän lain perusteluissa, ettei luonnonarvojen selvittämisen osalta puuttellisten tai vanhentuneiden kaavojen avulla luoda ”ohituskaistaa”.

  • Lakiehdotuksessa (11 §) on mukana myös erityisten maisema- ja kauneusarvojen huomiointimahdollisuus lupaharkinnassa. Tämä laajennus on nähdäksemme täysin perusteltu, koska maisema- ja kauneusarvot ovat jo vanhastaan kuuluneet luonnonsuojelun piiriin.

  • Erityisten maisema- ja kauneusarvojen huomioinnin perusteluosuutta emme sen sijaan pidä onnistuneena. Siitä puuttuu kokonaan maininta luonnonympäristöjen kauneus- ja maisema-arvoista. Tältä osalta toivomme lain perusteluja täsmennettävän siten, että kaikki toimijat, mukaan lukien lupaviranomaiset ymmärtävät, että myös huomattavat luonnonympäristöjen maisema- ja kauneusarvot tulee huomioida, vaikka niitä ei maakuntaliittojen tai ympäristöhallinnon peltovaltaisten kulttuurimaisemien selvityksissä olisikaan huomioitu.

  • Myös päästöalueiden luonnonarvojen täsmällisempi ja 2000-luvun tietämykseen (mm. luontotyyppien uhanalaisarvioinnin tulokset) perustuva huomiointivelvoite kuuluisi tarkastella lakimuutoksen osana. Lain tarkoituksenmukaisuuden kannalta olisi perusteltua edellyttää sitä, että päästövesistöjen mahdolliset valtakunnalliset ja alueelliset luonnonarvot huomioitaisiin samalla tavalla kuin sijaintipaikankin luonnonarvot.

  • Lupatoimivallan eli lupapäätösten ja lupiin liittyvän valvonnan nykyistä laajempaa siirtämistä valtiolta kunnille (40 §) emme pidä perusteltuna. Tarvetta olisi mieluumminkin siirtää tiettyjä kuntien päätäntävaltaan kuuluvia asioita (mm. maa-ainestenottoluvat) kunnilta valtiolle.

  • Luonto-Liiton lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä linkistä
  • Ympäristöministeriön sivuilta löytyy lisätietoa lain uudistamisesta