Metsähallitus tiedotti 5.1.2023 aloittavansa alkutalven aikana 400 hehtaarin harvennushakkuut Kolarin ja Pellon kuntien rajalla sijaitsevan Aalistunturin eteläpuolisella alueella, jonne on paikallisten toimesta ehdotettu uutta kansallispuistoa. Elokapina ja Luonto-Liiton metsäryhmä vaativat Metsähallitusta luopumaan Aalistunturin alueen hakkuista ja vetoavat ympäristöministeriöön suojeluesityksen käsittelyn nopeuttamiseksi.
Länsi-Lapissa metsien suojelutilanne on nykyisellään huono. Alueella ei ole kansallispuistoja, joilla on merkittävä paikallinen vaikutus myös taloudellisesti, kulttuurillisesti ja sosiaalisesti. Vaikka Lapin maakunnassa on suojeltu verrattain paljon metsää ja muuta luontoa, on suojelu painottunut maakunnan pohjois- ja itäosiin sekä Saamenmaalle. Näiden alueiden suojelulla ei voida korvata metsäluonnon hävittämistä Länsi-Lapissa.
Metsähallitus aikoo aloittaa hakkuut Aalistunturilla, vaikka alueita koskevan suojeluehdotuksen käsittely ympäristöministeriössä on vielä kesken. Metsähallitus tietoisesti murentaa pohjaa kansallispuistoesitykseltä heikentämällä alueen virkistys- ja luontoarvoja hakkuilla. Metsähallituksen käsityksen mukaan metsä on tavallista talousmetsää niin kauan kuin suojelupäätöstä ei ole tehty. Kyseessä on kuitenkin valtion omistama laaja yhtenäinen metsäalue, jossa on tavallisen talousmetsän lisäksi paljon luonnonmetsiä ja uhanalaisia lajeja.
Kuudes sukupuuttoaalto on käynnissä Suomen metsissä ja uhanalaisten lajien elintila pienenee hälyttävää vauhtia. Vapaaehtoiset kartoittajat ovat löytäneet useita vaarantuneiden ja erittäin uhanalaisten lajien esiintymiä hakattavaksi suunnitelluista metsistä sekä muualta kansallispuistoesityksen alueelta. Näitä lajeja ovat esimerkiksi erityisesti suojeltava lohikääpä sekä lohkokääpä, aarnikaihejäkälä, piilo-orakas, hongantorvijäkälä ja hömötiainen.
Aalistunturilla on sekä kuusi- että mäntymetsää ja useita uhanalaisia luontotyyppejä. Laaja luonnonsuojelualue Aalistunturin alueella helpottaisi lajien siirtymistä pohjoisemmaksi ilmaston kuumentuessa ja auttaisi siten luontoa selviytymään ilmastonmuutoksen seurauksista. Myös luonnonmetsien väliin jäävillä metsäalueilla on olennainen merkitys luontoarvojen turvaamisessa, sillä metsäalueiden pirstoutuminen on vakava uhka luonnon monimuotoisuudelle. Jos hakkuut toteutuvat, luontokohteiden yhteydet toisiinsa heikkenevät tai katkeavat.
Suomen hakkuumäärät ovat liian suuria luonnon kantokyvyn ja ilmaston näkökulmasta. Tämän ovat tunnistaneet myös Lapin maakunnan asukkaat, jotka suosittelivat muun muassa maksimihakkuukiintiöitä kansalaisraadissa viime syksynä. Hakkuumääriä tulee vähentää ja luontoa suojella enemmän. Suomi on sekä EU:ssa, että YK:ssa sitoutunut suojelemaan 30% luonnostaan. Oikeudenmukaisinta ja kustannustehokkainta olisi aloittaa suojelutoimet nimenomaan valtion mailta sekä samalla pienentää Metsähallituksen Metsätalous Oy:n tuottovaatimuksia. Valtion metsät ovat kaikkien suomalaisten yhteisiä metsiä, joissa tulee pitkäjänteisesti vaalia luontoa sekä sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja. Suunnitellut hakkuut edistävät lyhytnäköistä luonnon riistämiseen perustuvaa tehometsätaloutta. Kansallispuistoon sijoittaminen taas moninkertaistaisi tulot pitkällä aikavälillä kohonneiden luonto- ja virkistysarvojen tuomien työpaikkojen, yritystoiminnan ja ekosysteemipalveluiden myötä.
Elokapina ja Luonto-Liiton metsäryhmä vaativat Metsähallitusta luopumaan hakkuista Aalistunturin eteläpuolisilla alueilla sekä tekemään oman osansa EU:n biodiversiteettistrategian ja YK:n 30% suojelutavoitteen saavuttamiseksi. Vetoamme myös Ympäristöministeriöön, jotta se käsittelisi ja hyväksyisi Aalistunturin suojelualueen laajentamisesityksen ripeästi.
Suomi on sitoutunut tavoitteeseen luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. On törkeää, että tästä huolimatta metsäluontoa heikentäviä hakkuita yhä suunnitellaan ja toteutetaan viranomaisvoimin valtion omistamissa metsissä luontokadosta, hiilinielujen romahtamisesta ja virkistysarvoista piittaamatta.
Maailma ei tullut valmiiksi tänäkään vuonna, mutta työ kaupunkimetsien puolesta jatkui osaltamme sitkeästi. Listan pituus yllätti kampanja-aktiivin kuin ensilumi autoilijan – vuodessa ehtii enemmän kuin muistaakaan!
EU:n biodiversiteettistrategia ja YK:n tuore linjaus luonnonsuojelun ja ennallistamisen lisäämisestä luovat toivoa siihen, että muutos on ehkä vihdoin tulossa. Kunhan tavoitteet ja linjaukset otetaan tosissaan huomioon poliittisessa päätöksenteossa ja laitetaan käytäntöön kansainvälisellä, kansallisella ja paikallisella tasolla, luonnon tulevaisuus näyttää sen nykytilannetta paremmalta. On kuitenkin selvää, että päätöksenteon ja toimien kirittämiseen tarvitaan kansalaisvaikuttamista ja aktivismia.
Helsingissä kampanja jatkui ja nosti esiin monia uhattuja kohteita
Helsingissä aloitimme ja lopetimme vuoden Matokallion puolustamisen merkeissä. Alkuvuodesta somepostauksemme ja yhteistyössä muiden tahojen kanssa kirjoitettu kannanotto saivat paljon huomiota ja Maailman Kuvalehti teki Matokalliosta jutun. Apulaispormestarin hankkeen rahoituksesta pyytämä lisäselvitys pyöräytti kaavaprosessin mittariin yhden vuoden lisää. Joulukuun lopussa kaava-alueeseen liittyvä kehittämisvaraus ilmestyi lautakunnan kokouksen asialistalle, sai taas runsaasti näkyvyyttä ja jäi pöydälle. Asiaan palataan jälleen tammikuussa. Ilahduttavan moni puolue ja poliitikko on jo asettunut sille kannalle, että jääurheilukeskukselle pitää etsiä toinen paikka ja metsä säästää. Se antaa uskoa – ehkä muutos kestävämpään suuntaan kaupunkisuunnittelussa on mahdollinen.
Stansvik pyöri taustalla asemakaavan uudelleenarviointiprosessin pyörähdettyä käyntiin. Kirjoitimme Helsyn ja kyläyhdistyksen kanssa kannanottoja muun muassa asemakaavan muutoksen osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja alueen katusuunnitelmaluonnoksista. Jatkamme prosessin seuraamista ja metsän puolustamista. Ainoa hyväksyttävä lopputulos uudelleenarviointiprosessille on se, että metsään ei osoiteta rakentamista. Olemme pettyneitä siihen, että kaupunki jatkoi varattujen tonttien rakentamisen edistämistä.
Malminkartanon Kartanonmetsä oli tänä vuonna Helsingissä varmaankin tiukimmin huomiomme kohteena, sen puolustamiseen laitettiin kaikki liikenevät resurssit. Kaikki alkoi osaltamme maaliskuussa, kun järjestimme lähimetsätapahtuman Kartanonmetsässä. Olimme liikkeellä viimeisellä oikealla hetkellä. Solmimme kontaktit paikallisiin ja laitoimme yhdessä hihat heilumaan yhteistyöstä voimaa saatuamme. Esittelimme metsää, tilannetta ja vaihtoehtoja kaupunginvaltuutetuille ja toimme asukkaiden ääntä esiin monin tavoin. Kova työ tuotti tulosta, kun kaupunkiympäristölautakunta palautti rakennussuunnitelmia ohjaavat Malminkartanon suunnitteluperiaatteet valmisteluun. Suomen luonnon päivän yhteydessä järjestimme Kartanonmetsän metsäjuhlan ja Nuku yö lähimetsässä -tapahtuman. Nyt odotamme suunnitteluperiaatteiden uutta tulemista ja olemme valmiina aktivoitumaan jälleen. Tässä odotellessa Kartanonmetsässä on tehty monta varmaa havaintoa töyhtötiaisesta ja äskettäin löytyivät myös statukseltaan silmälläpidettävä rustikka ja erittäin harvinainen pantaorvakka.
Keväällä osallistuimme Kivikonmetsän puolesta -kollektiivin järjestämään Lähimetsäpäivään ja syksyllä olimme mukana pitämässä ääntä Kumpulanmäen puolesta lähimetsätapahtuman järjestämisen ja kannanoton kirjoittamisen merkeissä. Pidimme vuoden mittaan ääntä myös mm. Honkasuon hakkuista, Karhunkaatajan metsän asemakaavasta ja Vantaan Linnaistensuon puolesta. Keravallakin kävimme. Aktivistit ovat ehtiväisiä. Tavaramerkiksemme muodostuneet Senaatintorin säännölliset mielenosoitukset sen sijaan lopetimme kaupunginvaltuuston kesätauon yhteydessä. Niitä on ollut jo vähän ikäväkin.
Alkuvuodesta järjestimme pari keskustelutilaisuutta, joiden tallenteet löytyvät Youtube-kanavaltamme. Työstimme myös linjaukset yleiskaavan toteuttamisohjelmasta ja järjestimme sangen onnistuneen keskustelutilaisuuden aiheeseen liittyen.
Keväällä järjestimme Hukkatila-hackathonin, jossa monialaiset asiantuntijatiimit etsivät ratkaisuja jo rakennettujen ympäristöjen ja tilojen entistä parempaan hyödyntämiseen, jotta rakentaminen saataisiin ohjattua pois metsäalueilta. Tapahtumassa nousseen idean pohjalta teimme kuntalaisaloitteen lisäkerrosrakentamisen sujuvoittamisesta Helsingissä. Syksyllä jätetystä aloitteesta ei vuoden loppuun mennessä ole kuulunut mitään.
Jyväskylässä aktiivit ahkeroivat Tammirinteen metsän puolesta
Alkusyksystä pyörähti käyntiin Jyväskylän Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja. Vireillä oleva asemakaava, joka osoittaa Tammirinteen metsään pientaloasumista, on herättänyt asukkaat ja muut metsän ystävät puolustamaan tätä alueen tärkeää viheryhteyttä ja virkistysaluetta. Kuntapoliitikot useasta puolueesta kiinnostuivat nopeasti kuulemaan asukasaktiivien huolta, mistä suuret kiitokset.
Vuoden loppuun mennessä aktiivit ovat ahkeroineet ainakin Tammirinteen lähimetsätapahtuman, viisi mielenosoitusta, korttitapahtuman, poliitikkotapaamisia ja medianäkyvyyttä. Asemakaava on tulossa lautakunnan käsittelyyn 10.1.2023. Odotamme lopputulosta jännittyneen toiveikkaina ja muistutamme, että vielä on hyvin aikaa olla kunnanvaltuutettuihin yhteydessä.
Turussa Skanssinmäen asemakaavan prosessiin liittyvät epäselvyydet selvitettävä
Loppuvuodesta rantauduimme myös Turkuun, jossa epäselvyyksiä sisältävän päätöksentekoprosessin lopputuloksena vuonna 2021 hyväksytty Skanssinmäen asemakaava osoittaa kerrostalorakentamista metsään, jossa on kiistatta merkittäviä luontoarvoja. Työmme Skanssinmäen metsän hyväksi on vasta alussa, mutta aiheesta voi lukea lisää niin Metsäblogista kuin somekanavistammekin.
Kiitokset
Kiitämme kaikkia yhteistyötahoja, taustajoukkoja ja kaupunkimetsistä kiinnostuneita someseuraajia. Erityisesti haluamme kiittää kaikkia ihania aktiiveja ja niitä ahkeria kunnallispoliitikkoja, jotka ovat perehtyneet huolenaiheinamme oleviin kohteisiin ja siihen, mitä niiden pelastamiseksi vielä voidaan tehdä. Yhdessä voimme saada aikaan merkittäviä muutoksia kaupunkisuunnitteluun. Toiveemme ja tavoitteemme on, että lähitulevaisuudessa kaupunkisuunnittelu muuttuu aidosti kestäväksi, eikä metsiä nähdä enää vain raakamaana rakentamiselle.
Parempaa uutta vuotta kaikille metsille ja metsien ystäville!
Jos haluat mukaan kaupunkimetsiä puolustavaan toimintaamme, ota yhteyttä somessa tai laita sähköpostia osoitteeseen kaadetaankaava(at)gmail.com.
Räntäinen sää ei lannistanut mielenosoittajia Helsingin ja Vantaan rajalla 6.2.2022 – Honkasuon metsän kaatamista ei kuitenkaan enää saatu estettyä.
Malminkartanon lähimetsätapahtuma houkutteli paikalle paljon väkeä 31.3.2022.
Jyväskylässä Tammirinteen lähimetsätapahtumassa 15.10.2022 teimme myös kierroksen alueella. Kuvassa suo, jonka epäillään kuivuvan rakentamisen toteutuessa.
Åbo Underrättelser kirjoitti 12.12.2022 ensimmäisestä mielenosoituksestamme Turussa.
Yli satavuotiasta kilpikaarnaista männikköä ja luonnonsuojelulain suojaamaa jalopuustoista lehtometsää. METSO I-kriteerit täyttävää erirakenteista, luonnontilaista metsää ja kulttuurilehto. Tätä näki Luonto-Liiton metsäryhmän kartoittaja Skanssinmäellä tänä vuonna käydessään.
Mutta Turun kaupunki- ja ympäristölautakunta on hyväksynyt vuonna 2021 Skanssinmäeksi nimetyn asemakaavan, jossa osoitetaan kerrostalorakentamista KOY Sorakatu 1:n ja Turun kaupungin omistamille tonteille Skanssinmäellä. Tämä luontoarvoiltaan rikas, suojelunarvoinen metsä on siis jäämässä kerrostalorakentamisen alle.
Turun kaupungin ympäristönsuojelu kartoitti Skanssin alueen luontotyyppejä ja elinympäristöjä Skanssin ja Piispanristin osayleiskaavatyön yhteydessä tehtyjen selvitysten täydennykseksi jo vuonna 2015 ja totesi yllä mainittujen kiinteistöjen luonnon arvokkaaksi.
Sen sijaan Skanssinmäen kaavaselostukseen on jostakin syystä otettu vuonna 2018 tehty luontoselvitys, jonka mukaan kaavoitettavalla alueella ei olisi suojelunarvoisia elinympäristöjä. Kyseinen luontoselvitys on merkittävän puutteellinen ja siten alueen asemakaava on hyväksytty väärin perustein. Kaupunki- ja ympäristölautakunta ei ole päätöstä tehdessään huomioinut kaupungin oman ympäristönsuojelun arviota alueen merkittävistä luontoarvoista, kun aiemmat kartoitukset ja niiden asiatieto on sivuutettu.
Epäselvyydet luontoarvoiltaan merkittävän metsäalueen asuinkaavoittamiseen johtaneessa päätöksentessa tulisi selvittää, sillä päätöksenteon läpinäkyvyys on luottamuksen perusta. Kaupunkilaisten tulee voida luottaa siihen, että yksityisten tahojen taloudelliset intressit eivät mene luontoarvojen säilyttämisen eli yhteisen edun edelle.
Polut Skanssinmäellä kertovat siitä, että metsä on Skanssin alueen asukkaiden virkistyskäytössä. Kuten Turun tuoreessa kaupunkistrategiassakin todetaan,
”Lähialueen luonnon hyvinvointi parantaa asukkaiden elämänlaatua ja tasaa voimistuneiden sääilmiöiden vaikutuksia.” Myös uusien asuinalueiden asukkailla on oikeus lähiluontoon.
Skanssin uutta asuinaluetta markkinoidaan ekologisena ja ympäristöystävällisenä. Energiatehokkuuden lisäksi ekologisuuden tulee näkyä myös luonnon monimuotoisuuden vaalimisena. Ilmastokriisin lisäksi meneillään on kuudes sukupuuttoaalto, joka Suomessa näkyy erityisesti metsissä. Tämä täytyy huomioida myös kaupunkisuunnittelussa.
Turun kaupunkistrategiassa todetaan ekologisten arvojen ohjaavan Turun kaavoitusta ja rakentamista. Tämä velvoittaa kaupunkia korjaamaan kaavan, joka toteutuessaan tuhoaa arvokkaan luonnontilaisen alueen.
Luonto-Liiton Metsäryhmä ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja ovat mukana kuntalaisaloitteessa, jossa vaaditaan Skanssinmäen asemakaavan uudelleenarvioimista. Rakentamisen kaavoittaminen metsiin ei ole kestävää kaupunkisuunnittelua enää aikana, jona luontokadon ja ilmastokriisin huomioiminen tulisi olla mukana kaikessa päätöksenteossa.
Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja ja Luonto-Liiton metsäryhmä jalkautuvat Turkuun muistuttamaan kaupunkimetsien tärkeydestä ja puolustamaan Skanssinmäen metsää.
Järjestämme rauhanomaisen mielenosoituksen Turun kaupungintalolla (Aurakatu 2) maanantaina 12.12.2022 klo 17-19 kaupunginvaltuuston kokouksen yhteydessä. Mielenosoituksen ohjelma ja tiedot tarkentuvat tälle tapahtumasivulle: https://fb.me/e/2iwbxO6f9
Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja järjesti 12.-13.5.2022 Hukkatila-hackathonin, jossa haettiin uusia ratkaisuja rakentamisen ohjaamiseksi pois metsäalueilta niin, että jo rakennetut ympäristöt ja tilat tulisivat paremmin hyödynnetyiksi.
Kampanjan alusta asti olemme tuoneet esiin jo rakennettujen ympäristöjen parempaa hyödyntämistä ratkaisuna, jolla metsää ja luontoarvoja saadaan säästettyä. Haluamme olla edistämässä ratkaisujen ja uusien toimintamallien löytymistä, joten päätimme järjestää aiheen problematiikkaan pureutuvan hackathonin, johon kutsuimme mukaan mahdollisimman laaja-alaisen edustuksen eri alojen asiantuntijoita.
Hukkatila-hackathonin järjestäminen on ollut pitkä ja antoisa projekti. Suunnittelu ja osallistujien kontaktointi aloitettiin vuoden 2022 alussa. Maaliskuussa kokoonnuimme hackathoniin osallistumisesta kiinnostuneiden kanssa etänä esitapaamiseen pohtimaan, millaista problematiikkaa kaupungin hukkatilojen parempaan hyödyntämiseen liittyy. Mukana keskustelemassa ja osaamistaan jakamassa oli niin liike-elämän edustajia kuin tutkijoita ja kuntapäättäjiäkin.
Tunnistimme esitapaamisessa hukkatiloiksi muun muassa tyhjät ja vajaakäytössä olevat toimitilat, väljästi rakennetut teollisuusalueet sekä asemien ja moottoriteiden varret. Ratkaisuiksi pohdittiin käyttötarkoitusmuutosten helpottamista, toimitila-analyysien tekemistä, vertikaalista lisärakentamista, hukkatilojen käyttöön liittyvän yritystoiminnan kannattavuuden parantamista ja kokonaisvaltaisempaa yhteiskuntasuunnittelua. Tältä pohjalta lähdimme järjestämään hackathonia, joka suomentuu parhaiten (eli ei kovin ketterästi) tiimityönä toteutettavaksi ongelmanratkaisutyöpajaksi tai aivoriiheksi.
Osallistujien kiinnostusten mukaan tiimien aiheiksi valikoituivat vertikaalinen lisärakentaminen, teollisuusalueiden täydennysrakentaminen sekä” Case Malminkartanon Kartanonmetsä – miten toteuttaa rakennustavoitteet rakentamatta lainkaan metsään?”. Aiheita työstettiin työryhmittäin konkreettisiksi ratkaisuiksi toukokuussa järjestetyssä varsinaisessa Hukkatila-hackathonissa. Peruuntumisista johtuen teollisuusalueiden täydennysrakentaminen jäi aiheista pois.
Vertikaalisen rakentamisen mahdollisuuksia olivat pohtimassa arkkitehti Arto Harjunpää, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) erikoissuunnittelija Elise Järvenpää, korjausrakentamiseen erikoistuneen rakennusyhtiö Constin muotoilu- ja vastuullisuuspäällikkö Minna Vierula sekä Helsingin kaupunginvaltuuston varavaltuutettu (kok) Katri Penttinen.
Ryhmä keskittyi ideoinnissaan tarkastelemaan vertikaalista rakentamista taloyhtiöiden näkökulmasta, mikä tuottikin ilahduttavan konkreettisen ratkaisuehdotuksen. Ehdotuksen keskiössä ovat 1960-70-luvulla rakennetut tasakattoiset matalat kerrostalot ja niiden korottaminen 1-3 lisäkerroksella mahdollisuuksien mukaan. Tätä lisärakentamisen muotoa halutaan ehdotuksessa tuoda helpommin lähestyttäväksi vaihtoehdoksi kehittämällä siihen liittyviä käytänteitä ja luomalla yhtenäinen konsepti, joka on taloyhtiölle selkeä ja houkutteleva.
Tiimi näki vertikaalisen lisärakentamisen potentiaalin merkittävänä, sillä Helsingissä on paljon 1960-70-luvulla rakennettuja alueita, joissa on mahdollisuuksia tällaiseen korotusrakentamiseen. Vertikaalisesta lisärakentamisesta on Helsingissä yksittäisiä onnistuneita esimerkkejä muun muassa Lauttasaaressa, Kulosaaressa, Herttoniemessä ja Myllypurossa. Tiimin esittämässä ratkaisuehdotuksessa korostetaan sitä, kuinka korotusrakentaminen tulisi saada yksittäisten taloyhtiöiden varassa toteutuneista hankkeista yleisempään käyttöön esimerkiksi tietoa tarjoamalla ja prosessia sujuvoittamalla. Tiimi totesi, että nykyisellään vertikaalisen lisärakentamisen konsepti, prosessi ja suunnitelmat ovat hajanaisia ja asia näyttäytyy toimijoille epämääräisenä ja hankalana. Epäiltiin myös, että visio puuttuu.
Prosessin nopeuttaminen ja sujuvoittaminen kaupungin ja viranomaisten suunnalta nähtiin olennaisena tavoiteltavana parannuksena, jolla saataisiin lisäkerrosten rakentaminen houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi taloyhtiön näkökulmasta. Olisi tärkeää luoda yhteinen visio ja avoin suunnitteluprosessi sekä tarkastella yksittäisten taloyhtiöiden sijaan kokonaisia asemakaavoja ja alueita vertikaalisen lisärakentamisen näkökulmasta. Kaupungilla on tässä mahdollisuus ottaa aktiivinen rooli ja tehdä vaihtoehtoa tutuksi kentän toimijoille. Nykyisellään projekti on yksittäisen taloyhtiön varassa ja siinä nähdään myös taloudellisia riskejä. Tiimi pohtikin myös taloudellisten kannustimien roolia ja mahdollisuuksia.
Huomionarvoista tässä ratkaisuehdotuksessa on se, millainen potentiaali suhteellisen pienillä kerroskorotuksilla on. Korkeasta rakentamisesta puhutaan paljon kaupunkisuunnittelun ja maankäytön yhteydessä, ja se herättää usein paljon vastustusta. Tällöin kuitenkin usein puhutaan huomattavan korkeasta rakentamisesta. Tiimin ehdotus 1-3 lisäkerroksen korotuksista on varsin maltillinen muutos maisemassa, mutta kumuloituessaan useampaan lähiöön se toisi huomattavan määrän asuntoja. Tiimin arvion mukaan kerroskorotukset voisivat myös lisätä alueiden haluttavuutta ja elävöittää miljöötä.
Ihannetilaksi tiimi visioi tasapainoista kaupunkikuvaa ja ehyttä kokonaisuutta, jossa kerroksellisuus toteutuu vanhaa ja uutta yhdistelemällä – rakennusten ja ympäristöjen kudelmana, johon rakennetaan kerroksia vanhaa kunnioittaen, säästetään arvokkaat luontoalueet ja huomioidaan alueiden ominaispiirteet.
Malminkartanon uudistaminen Kartanonmetsän arvo huomioiden
Malminkartanon Kartanonmetsää säästäviä rakentamisvaihtoehtoja tutkivat Laura Costadone ja Leena Kopperoinen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), kaupungin varavaltuutettu (vihr) ja maankäytön suunnittelun tohtorikoulutettava Saana Rossi sekä Panu Savolainen Aalto-yliopiston arkkitehtuurin laitokselta.
He perehtyivät ajankohtaiseen Malminkartanon Kartanonmetsän tapaukseen, jossa 15 hehtaarin kokoiseen luonnonmetsään on suunniteltu mittavaa uudisrakentamista. Metsäalueen omistaa kiinteistösijoitusyhtiö Sponda, eikä siellä ole tehty luontoarvojen kartoituksia. Helsingin kaupunki on valmistelemassa Malminkartanon alueen suunnitteluperiaatteita. Metsään sijoittuvien uudisrakennusten osalta on kuitenkin jo käyty arkkitehtuurikilpailu, jonka voittajatyö Latvus oli hackathon-tiimin tarkasteltavana.
Tiimi toteaa voittajatyön vähentävän metsäaluetta merkittävästi, luovan kovaa käyttöpainetta jäljelle jäävälle metsäalueelle, katkaisevan ekologisen yhteyden muihin viheralueisiin metsän molemmissa päissä sekä lisäävän metsään reunavyöhykettä, mikä heikentää metsän luontoarvoja. Lisäksi suunnitelman rakennusten todetaan olevan matalia ja laajalle leviäviä.
Tiimi löysi metsän ympäriltä parkkipaikkoja, joille voisi rakentaa, sekä aseman lähellä olevia taloja, joissa voisi olla potentiaalia kerroskorotuksiin. Ehdotuksessa korostetaan jo olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntämistä rakentamisessa. Tiimi listaa ihannetilaksi sen, että EU:n biodiversiteettistrategiaan ja maankäytön strategiaan mukaudutaan, rakentamisen negatiiviset ulkoisvaikutukset minimoidaan rakennusmateriaalien uudelleenkäytöllä ja kierrätyksellä. Myös metsän tarjoamien ekosysteemipalvelujen ja hyötyjen arvostaminen nähdään tärkeänä. Pääsyä Kartanonmetsään halutaan parantaa virkistyskäyttöä ajatellen ja sen luonnon monimuotoisuuden tukemiseen toivotaan resursseja.
Tiimi ehdottaa, että voittajatyön elementtejä voidaan metsän sijaan hyödyntää ja toteuttaa muualla Malminkartanon alueella. Voittajatyössä nähdään potentiaalia asemanseudun kohentamiseen liittyen, kunhan rakennukset sijoitetaan muualle kuin metsään.
Ehdotuksen esittelyn yhteydessä heräsi keskustelua siitä, voisiko Malminkartanosta kaupunkiuudistuskohteena tehdä esimerkkikohteen ekologisesti kestävästi suunnitellusta alueesta. Aikanaan Malminkartano edusti kokeilevaa kaupunkisuunnittelua, jonka tuloksena alue on esimerkiksi suunniteltu kävelijöitä ajatellen niin, että autotiet ympäröivät aluetta keskiaikaisen kaupunginmuurin tavoin. Myös sekoittunut kaupunkirakenne ja mahdollisuudet kaupunkiviljelyyn ovat alueen vahvuus lähiluonnon lisäksi – tätä linjaa jatkamalla alueella on potentiaalia uudistusten yhteydessä profiloitua kestävästi suunniteltuna kaupunginosana.
Mitä seuraavaksi?
Kesän ja syksyn aikana Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja yhteistyössä hackathon-tiimien kanssa edistää ehdotusten etenemistä käytäntöön muun muassa viestimällä niistä kaupungin suuntaan.
Suunnitelmissa on jatkaa hackathoneja syksyllä.
Kiitos kaikille tähän mennessä osallistuneille hyvästä yhteistyöstä!
Luonto-Liiton, Elokapinan ja Greenpeacen metsäaktivistit retkeilivevät Evon uudessa kansallispuistossa viime viikonloppuna 28.-29.5. Kansallispuisto ulottuu sekä valtion että UPM:n maille ja on yksi Etelä-Suomen merkittävimpiä yhtenäisiä metsäalueita. Se on poikkeuksellisen laaja, pakoin jopa erämainen vanhojen metsien alue, jossa elää lukuisia uhanalaisia lajeja, kuten kissantassujäkälä, hentokesijäkälä, aarnisammal ja pihlajanlaikkakääpä. Luontoarvoja lisäävät pienet järjet, suot, harjut ja virtavedet. Alue on myös Euroopan ensimmäinen tiedekansallispuisto ja tarjoaa loistavat mahdollisuudet niin metsäekosysteemin tutkimiseen kuin tutkimuksen tunnettavuuden lisäämiseen.
Luonto-Liitto, Elokapina ja Greenpeace järjestivät keväällä metsäaktivistikoulutuksia useilla ei paikkakunnilla. Nyt aktivistit ryhtyvät vahtimaan suojelemattomia luonnonmetsiä valtion mailla. Yhtenä vahdittavista kohteista on Evo. Kansallispuistoa odottaessa meillä ei ole varaa menettää enää palaakaan Evon arvokkaista metsistä, toisaalta luonnon monimuotoisuuden takia, toisaalta siksi, että jokainen hakattu hehtaari kasvattaa kustannuksia kansallispuiston perustamisen jälkeen, jolloin metsiä mahdollisesti halutaan ennallistaa takaisin kohti luonnontilaa. Nytkin monessa kansallispuistossa korjaillaan menneiden hakkuiden jälkiä ennallistamalla samaan aikaan, kun toisaalla hävitetään moninkertainen määrä samanlaisia luontoarvoja.
Valtion maiden lisäksi Evolla vahditaan UPM:n metsiä. UPM omistaa huomattavan määrän metsää Evolla ja myös suunnittelee alueelle jatkuvasti hakkuita. Nytkin hakkuusuunnitelmia on useassa arvokkaassa vanhassa luonnonmetsässä, sillä kuten valtiokin, myös kaikki Suomen suurista metsäyhtiöistä hakkaavat jatkuvasti viimeisiä luonnonmetsiä. Evolla hakattavaksi suunnitelluissa UPM:n metsissä on tehty havaintoja yli kymmenestä uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Avohakkuita on suunniteltu niin järven rantaan kuin lehtoonkin.
Evo on jo nyt suosittu retkeilyalue, ja monelle ihmiselle tärkeä luontokohde. Kansallispuisto turvaisi alueen retkeilymahdollisuudet, sillä nykyisestä retkeilyaluestatuksesta huolimatta metsätaloudellisia hakkuita on mahdollista tehdä jopa aivan vallusreittien varrella. Tiedekansallispuiston on arvioitu luovan alueelle 1000 uutta työpaikkaa. Samalla se toisi tuloja Hämeenlinnalle ja viereiselle Padasjoelle kansallispuistossa vierailevien ihmisten myötä. Kansallispuistojen käviämäärät ovat kasvaneet viime aikoina huomattavasti, jolloin uusi laaja kansallispuisto myös vähentäsi muiden Etelä-Suomen kansallispuistojen kävijäpainetta ja kulumista.
Evon kansallispuistolla olisi valtava merkitys Etelä-Suomen metsien monimuotoisuudelle. Se mainittiin jo vuonna 2000 Ympäristöministeriön julkaisemassa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan metsien suojelun tarve -työryhmän mietinnössä esimerkkinä kiireellisesti suojelua kaipaavasta kohteesta. 22 vuotta myöhemmin Evo on yhä suojelematta ja sen vanhoja metsiä nakerretaan pala palalta pienemmiksi.
Evolle tarvitaan kansallispuisto, ei hakkuita. Tule mukaan metsäliikkeeseen! Ota yhteyttä päättäjiin ja UPM:ään ja vaadi Evon suojelua!
Metsäliike vahtii niin Evoa kuin monia muitakin suojelemattomia luonnonmetsiä valtion ja yritysten mailla. Tule mukaan vaatimaan lisää metsiensuojelua. Tee itsellesi tärkeitä metsiä tunnetuksi somessa ja vaadi luonnonmetsien hakkuiden lopettamista. #metsäliike
Kesällä 2021 Luonto-Liiton metsäryhmäläisistä ja muista vapaaehtoisista koostuva joukko kiersi valtion suojelemattomia metsiä ympäri Suomea. Vaikka valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus Metsätalous Oy väittää jatkuvasti, ettei se hakkaa monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä, löysivät vapaaehtoiset useita kymmeniä hakkuiden uhkaamia arvometsiä, joissa oli merkittäviä luontoarvoja ja uhanalaista lajistoa.
Talousmetsien sijaan Metsähallitus kutsuu metsätalouskäytössä olevia metsiään monikäyttömetsiksi. Niiden hoidossa huomioidaan yhtiön omien sanojen mukaan niin taloudelliset tekijät kuin luontoarvot, virkistyskäyttö ja hiilensidonta. Kuitenkin Metsähallitus hakkaa jatkuvasti sellaisia metsiä, joita ei missään nimessä saisi hakata, mikäli pyrkimyksenä on pysäyttää luontokato, eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja heikkeneminen. Samalla valtio ostaa yksityisiltä samanlaisia, ja jopa luontoarvoiltaan vähäisempiä, kohteita suojeluun. Tämä on valtionmaiden suojelua kalliimpi ja hitaampi keino suojella monimuotoisuutta, ja samalla vierittää vastuun metsäluonnosta yksityisten metsänomistajien harteille, vaikka vastuun kuuluisi olla meillä kaikilla.
Esittelemme tässä kahdeksan valtion ”monikäyttömetsää”, jotka Metsähallitus Metsätalous Oy on suunnitellut hakattavaksi tai jo hakannut. Jokaisen kohteen nimeä klikkaamalla pääset katsomaan kuvia ja lukemaan tarkemman esittelyn alueista. Lisäksi lopussa on linkit 20 muun esimerkkikohteen esittelyihin ja kuviin.
Metsänkäyttöilmoitusten mukaan Metsähallitus on aikeissa tehdä hakkuita yhteensä yli 60 hehtaarin verran pääosin korvissa, jossa on sekä metsä- että suoluontoarvoja. Osa alueesta on ojitettu, mutta kuivausyrityksistä huolimatta jäljellä on alkuperäistä suolajistoa. Noin puolet hakkuiden uhkaamasta alueesta on kuitenkin ojittamatonta, hyvinkin luonnontilaista vanhaa suometsää.
Hakattavaksi suunnitelluista metsistä 172 havaintoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Näitä olivat mm. erittäin uhanalainen hömötiainen , vaarantuneet varjojäkälä, nukkamunuaisjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät hentoneulajäkälä, silomunuaisjäkälä, kuusenneulajäkälä ja korpiluppo.
Kohde on todella vanhaa ja liki luonnontilaista metsää aivan Pomokairan luonnonsuojelualueen rajalla. Hakattavaksi on suunniteltu yhteensä noin 30 hehtaaria metsiä, jotka vaihtelevat vanhoista mäntykankaista luonnontilaisiin kosteisiin korpiin. Kohde on myös malliesimerkki elinympäristöjen pirstaloitumisesta, sillä se on joka puolelta aiempien, 2010-luvun alussa tehtyjen avohakkuiden pirstoma. Jäljellä olevat metsät kertovat karua tarinaa siitä, millaista metsää aiemmissa hakkuissa on menetetty ja nyt loputkin jäljellä olevista metsistä on suunniteltu hakattavaksi.
Hakkuiden uhkaamilla alueilla tehtiin yhteensä 224 havaintoa uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista. Näitä lajeja olivat erittäin uhanalainen hömötiainen, vaarantuneet hongantorvijäkälä, kantoraippasammal, ryväsjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät harmaanokijäkälä, keloneula, männynnuppijäkälä, kuusenneulajäkälä, korpiluppo, riekonkääpä, hentoneulajäkälä, rusokantokääpä, kelohurmejäkälä, sirppikääpä, lapinkynsikääpä ja härmähuhmarjäkälä.
EDIT 23.4.2021 Metsähallitus on hakannut kohteen talvella 2021-2022 siitä huolimatta, että alueen luontoarvoista oli raportoitu syyskuussa.
Päijänteen rannalla Salonsaaressa on useita hakkuuilmoituksia, joista useat ovat vanhoissa ja monimuotoisuudelle arvokkaissa metsissä. Hakkuissa on niin vanhaa runsaslahopuutoista kuusimetsää, kilpikaarnamännikköä kuin rannan tervalepikköä. Parhaimmillaan hakkuut ulottuvat niin pitkälle rantaan, että leimikkoa, eli hakattavaksi suunniteltua aluetta, merkitsemässä oleva leimikkonauha on viety rantakaislikkoon asti. Hakkuut myös rajautuvat monessa paikassa mökkitontteihin.
Hakattavaksi suunnitelluilla alueilla havaittuja lajeja ovat mm. erittäin uhanalainen lahokaviosammal, vaarantuneet kuusennokipielus ja aarnisamml, silmälläpidettävä rakkosammal sekä vanhaa metsää tai muita luontoarvoja indikoivat ruostekääpä, männynkääpä, viinikääpä, kruunuhaarakas ja kantoliuskasammal.
Ruotsinkylän metsä on laaja, valtion omistama metsäkonaisuus, joka on ollut pitkään tutkimuskäytössä. Tämän takia alueella on monenlaista metsää, ja monenlaisia hakkuusuunnitelmia. Ruotsinkylässä on säilynyt paikoittain hyvinkin monimuotoisia ja vanhoja metsäalueita, jotka ovat saaneet olla pitkään rauhassa. Aluetta kuitenkin pirstotaan hakkuin jatkuvasti, sillä meneillään olevien tutkimusten lisäksi Metsähallitus omien sanojensa mukana ”hoitaa tutkimusmetsää tulevia tutkimuksia varten”. Tämä tarkoittaa käytännössä metsätaloudellisia hakkuita myös alueen vanhoissa luonnonmetsissä. On kyseenalaista, miten tämänkaltaisia metsien hakkuita voidaan perustella tulevalla tutkimuksella, vaikka lukuisat tutkijat ovat vaatineet kaikkien vanhojen metsien välitöntä suojelua. Ruotsinkylän metsä on myös monelle tuusulalaiselle tärkeä lähi- ja virkistysmetsä, ja turhat hakkuut heikentävät alueen virkistysarvoja.
Hakkuiden uhkaamilla alueilla on mm. puronvartta, korpea, haapoja, vanhaa runsaslahopuustoista kuusikkoa ja havaintoja useista uhanalaisstaa lajeista, kuten aarnisammalesta, lahokaviosammalesta, sitkaskäävästä ja rakkosammalesta. Aiemmin viime syksynä alueella avohakattiin vanhaa kuusimetsää, jossa oli havaittu lahokaviosammal ja peikonnahka.
Tälle järven ja puron väliin jäävälle vanhan metsän alueelle on suunniteltu yhteensä noin 4,16 hehtaaria avohakkuita sekä useita harvennushakkuita. Avohakattavaksi suunnitellut metsät ovat pääosin vanhaa kuusimetsää jossa on runsaasti lahopuuta. Puron varressa kasvillisuus on rehevää ja kohteen eteläosissa ollaan aikeissa hakata jopa lehtoa, jossa on useita suuria haapoja.
Sudentarhanmäen ja viereisen Kettukallion metsistä on löytynyt useita vanhan metsän indikaattorilajeja kuten rusokääpä, ruostekääpä, riukukääpä, kuusenkääpä ja oravuotikka sekä lisäksi vaarantuneet aarnisammal ja pikkuliuskasammal, silmälläpidettävät norjantorvijäkälä ja rakkosammal sekä erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Alue olisi järkevä suojella kokonaisuudessaan, mutta sen sijaan Metsähallitus pirstoo sitä hakkuilla heikentäen samalla myös toistaiseksi pystyyn jäävien metsien kykyä pitää yllä luonnon monimuotoisuutta.
44,22 hehtaaria hakkuita kaikki vanhoissa, miltein luonnontilaisissa metsissä. Elokuussa 2021 hakattavaksi aiotuilta alueilta 336 havaintoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Hakkuut tehtiin loppusyksystä 2021. Kohde rajautuu aiemmissa hakkuissa syntyneeseen 125 hehtaarin suuruiseen syntyneeseen avohakkuuaukkoon.
Havaittuja lajeja olivat olivat vaarantuneet aarninappu, nukkamunuaisjäkälä, ryväsjäkälä, aarnikaihejäkälä, kantoraippasammal, hongantorvijäkälä ja erakkokääpä sekä silmälläpidettävät lapinkynsikääpä, punakelmukka, silomunuaisjäkälä, samettikesijäkälä, aihkinahka, korpiluppo, keloneula, sirppikääpä, mäntyraspikka ja kuukkeli.
Liesjärven kansallispuiston ympäristössä on paljon suojelematonta valtionmaata. Monella alueella kansallispuiston ulkopuolelle jää luonnoltaan täysin samanlaista metsää kuin rajojen sisäpuolella, eikä rajoille löydy luonnontieteellisiä perusteluja. Kuolemanmäellä, kuuden kilometrin päässä kansallispuistosta tehtiin viime vuonna 15 hehtaaria hakkuita. Ennen hakkuita tehdyllä maastokäynnillä alueella tehtiin havaintoja vaarantuneesta pikkuliuskasammalesta ja hongantorvijäkälästä, alueellisesti uhanalaisesta rakkosammalesta ja raidankeuhkojäkälästä, silmälläpidettävästä samettikesijäkälästä sekä erittäin uhanalaisesta lahokaviosammalesta. Hakattavilla alueilla oli paljon myös niin tuoreiden kuin vanhojenkin metsäpalojen jälkiä ja ne olivat arvokkaita elinympäristöjä monelle metsäpaloja vaativille uhanalaisille lajeille.
Metsähallituksen vuoden 1999 alue-ekologisen suunnitelmassa nämä metsät oli arvioitu 150-200-vuotiaiksi. Nyt, 23 vuotta myöhemmin, Metsähallitus kuitenkin hakkasi kohteen selvittämättä luontoarvoja ennen hakkuita tai välittämättä niistä. Ympäröivissä, vielä pystyssä olevista metsistä tehtiin useita havaintoja mm. seuraavista lajeista: vaarantuneet hongantorvijäkälä, ryväsjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät kelohurmejäkälä, männynnuppijäkälä, riekonkääpä ja silomunausijäkälä, ja kyseisiä lajeja on esiintynyt todennäköisesti myös jo hakatulla alueella.
Mäyrävuoren alueella Johdasjärven rannalla on tehty yhteensä noin 60 hehtaaria hakkuita, josta noin 15 hehtaaria on ollut avohakkuita. Pinoista löytyi mm. kilpikaarnamäntyjä, haapoja ja lahovikaisia puita ja jäljellä olevista puista ja metsäalueista voidaan päätellä että kyseessä on ollut hyvinkin vanha ja monimuotoinen luonnonmetsä, joka on ollut sopiva elinympäristö useille uhanalaisille vanhan metsän lajeille. Hakatulla alueella havaittiinkin vaarantunut ja suojeltu liito-orava, vaarantunut kantoraippasammal sekä erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Näiden lajien elinmahdollisuudet ovat nyt heikentyneet, eivätkä ne välttämättä kykene selvitytymään alueella enää pitkään. Metsistä ei ole ennen hakkuita juurikaan luontotietoa, eikä uhanalaista lajistoa tai muita luontoarvoja oltu selvitetty.
Nämä ovat vain muutamia esimerkkikohteita siitä metsätaloudesta, jota valtio harjoittaa metsissämme jatkuvasti. Monia arvokkaita metsäkohteita ei ikinä edes ehditä ”löytää” ennen hakkuita, sillä ilman vapaaehtoisia kartoittajia ja luonnonhavainnoijia luontoarvoja ei kunnolla selvitetä. Vaikka luontokadosta puhutaan ja tavoitteita monimuotoisuuden suojelulle asetetaan, ei konkreettisia luonnonsuojelupäätöksiä tehdä. Luonnonsuojelualueet ovat pieniä ja pirstaleisia, ja hakkuita tehdään moninkertaisia määriä suojeluun verrattuna. Lisäksi suojelualueet painottuvat vähäpuustoisille alueille, joissa monet uhnalaiset metsälajit eivät pärjää. Vapaaehtoiset kartoittajat törmäsivät valtion mailla lukuisiin säästökohteisiin, jotka olivat kallioita, avosoita, kivikoita, jyrkänteitä tai muita vaikeasti hyödynnettäviä alueita. Näidenkin suojelu on tärkeä, mutta ne eivät auta niitä lajeja, jotka tarvitsevat ympärilleen vanhan metsän. Suomen metsäluontoa ei voi suojella missään muualla kuin Suomessa. Jos Suomen valtio ei sitä tee, niin kuka sitten.
Muita hakkuiden uhkaamia viime vuonna dokumentoituja kohteita
(klikkaa kohteen nimeä päästäksesi kuviin ja esittelyyn)
Luonto-Liiton metsäryhmä, Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja, Luonto-Liiton Uudenmaanpiiri, Elokapinan Metsäkapina, Helsingin luonnonsuojeluyhditys, Pro Luonto ry ja Ympäristöliike Helsinki järjestävät sunnuntaina 6.2. klo 11-13 mielenosoituksen Helsingin lähimetsien puolesta Honkasuon metsäalueen vieressä. Mielenosoituksessa haluamme muistuttaa kaupunkia lähimetsien tärkeydestä niin ihmisille kuin kaikille muillekin lajeille.
Helsingin metsät ovat arvokkaita monella tavalla mitattuna. Ensinnäkin niillä on merkitys koko Suomen metsäluonnon monimuotoisuudelle, sillä Etelä-Suomen mittapuulla suuri osa Helsingin metsistä on poikkeuksellisen vanhoja ja luonnontilaisia. Vaikka ihminen on toiminnallaan kaupungin metsiin vaikuttanut, suuressa osassa niistä ei ole koskaan harjoitettu intensiivistä koneellista metsätaloutta. Tämän takia Helsingin metsät ovat rakenteeltaan, lajistoltaan ja toiminnaltaan monimuotoisempia kuin valtaosa Etelä-Suomen talousmetsistä. Helsingin alueella on havaittu runsaasti uhanalaista ja harvinaista kääpä-1 ja sammallajistoa2 sekä monia uhanalaisia metsälintuja3.
Helsingin metsät ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden lisäksi myös kaupungin asukkaille. Metsäluonnolla ja metsässä olemisella on useita tutkittuja positiivisia vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Lisäksi lähimetsillä on sosiaalista ja kulttuurillista arvoa ihmisille. Ne ovat kohtaamispaikkoja ja rakkaita alueita, joihin liittyy paljon muistoja ja tunteita. Lähimetsillä on merkitystä myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Ne ovat jatkuvasti kaikille saatavilla olevia ilmaisia liikunta-, harrastus- ja leikkipaikkoja, jotka lisäävät ihmisten kokemusta alueen viihtyisyydestä.
Vaikka lähimetsien arvoa ei voidakaan mitata rahassa, tuottavat ne myös taloudellista hyötyä kaupungille ylläpitäessään ihmisten hyvinvointia sekä tuottamalla monia kaupungille tarpeellisia ekosysteemipalveluita; metsät sitovat itseensä pienhiukkasia ja muita ilman epäpuhtauksia sekä hiiltä, vaimentavat melua, viilentävät ilmaa ja auttavat hulevesien hallinnassa.
Helsingin kaupunkistrategian luonnon monimuotoisuutta koskeva kirjaus kuuluu:
”Helsinki suojelee ja vaalii aktiivisesti monimuotoista luontoaan. Vahvistamme metsäistä verkostoa ja niittyverkostoa. Huolehdimme siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon.”
Lisäksi strategiassa linjataan erikseen arvokkaimpien metsäalueiden jättämisestä rakentamisen ulkopuolelle. Tästä huolimatta Helsinki jatkaa lähiluontoa uhkaavien kaavahankkeiden eteenpäinviemistä. Kaupunki sekä suunnittelee uusia kaavahankkeita metsiin (esimerkiksi Malminkartanon Kartanonmetsän rakennusmahdollisuuksien tutkiminen), hyväksyy valmisteilla olevia metsiä uhkaavia kaavoja (esimerkiksi Karhunkaatajan metsän kaava) ja aikoo toteuttaa vanhoja, aikoja sitten hyväksyttyjä kaavoja (esimerkiksi Honkasuon 2010-luvun alussa tehty kaava ja Matokallion metsän vuonna 2006 päätetty kaava).
Tutkijoiden, kuten Suomen Luontopaneelin, mukaan kaikki vanhat metsät tulisi suojella välittömästi luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tämän lisäksi tulisi suojella 30% Suomen maapinta-alasta, mikäli luontokato todella halutaan pysäyttää. Lähimetsien kaavoittamisen sijaan Helsingin tulisi suojella arvokasta ja monin tavoin ainutlaatuista luontoaan. Suomen pääkaupunkina Helsingin tulisi omalta osaltaan täyttää EU:n biodiversiteettistrategian, 30% suojelutavoite johon Suomi on sitoutunut, ja turvata jokaisen asukkaansa mahdollisuudet lähimetsiin.
Vaadimme Helsinkiä perumaan nykyiset, metsiä uhkaavat kaavat ja lopettamaan metsiin kaavoittamisen.
Helsingissä 6.2.2022
Luonto-Liiton metsäryhmä
Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanja
Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy)
Luonto-Liiton uudenmaanpiiri (LUP)
Elokapinan Metsäkapina
Pro Luonto ry
Ympäristöliike Helsinki
1 Esimerkiksi paksukääpä, sitkaskääpä, harjaskääpä, poimukääpä, korpiludekääpä, rusokantokääpä, lumokääpä, risakääpä, kuusensitkokääpä, kittikääpä, mesipillikääpä ja punakarakääpä
2 Esimerkiksi lahokaviosammal, aarnisammal, haapariippusammal, pikkuliuskasammal ja rakkosammal
3 Esimerkiksi hömötiainen, töyhtötiainen, kanahaukka, huuhkaja, valkoselkätikka, pyy, idänuunilintu, pikkusieppo, pussitiainen, punavarpunen ja helmipöllö
Aiemmat metsäblogin kirjoitukset Helsingin lähimetsistä
Stansvikinkallion asemakaavaprosessin tilanne 4.2.2022
Moni Stansvikin ystävä on kysellyt, missä vaiheessa Stansvikinkallion uudelleenarviointiin avatun asemakaavan prosessi on nykyään. Se ei ole ollut mikään helppo kysymys vastattavaksi meille asiaa läheltä seuranneillekaan. Tässä ajankohtaiskatsaus aiheeseen.
Kaupunginhallituksen seuraavan, 7.2.2022 pidettävän kokouksen esityslistalla on asiakohtana 4 ”Valtuutettujen Amanda Pasanen, Paavo Arhinmäki ja Mirita Saxberg aloitteet Stansvikinkallion asemakaavan (nro 12410) muuttamisesta”. Esityslistaan on kirjattu päätösehdotukseksi, että kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle aloitteiden katsomista loppuun käsitellyiksi. Tämä tarkoittaa kaupunginsihteerin mukaan sitä, että kaavaprosessi etenee tämän jälkeen normaalisti, irrallaan valtuutettujen aloitteista. Toisaalta meille sanottiin jo paljon aiemmin poliitikkojen suunnalta, että uudelleenarviointi tehdään kaupunkistrategian kirjauksen, ei valtuutettujen aloitteiden pohjalta.
Meille on koko ajan sanottu, että uudelleenarviointi sisältää myös luontoarvokartoitukset. Siksi ihmetystä ja huolta herättää etenkin seuraava kohta päätösehdotuksen perusteluissa (s. 2):
”Alueen luontoarvoja on kaavan laadinnan yhteydessä selvitetty laajasti ja tietoja on täydennetty lisäselvitystarpeiden ja uusien havaintojen mukaan. Stansvikinkallion ja Stansvikin alueella luontoarvot on poikkeuksellisen kattavasti selvitetty lajien näkökulmasta. Arvokkaimmat luonto ja maisema-alueet on rajattu rakentamisen ulkopuolelle. Tähän mennessä tehdyssä arvioinnissa ei ole noussut erityisiä luontoarvoihin liittyviä syitä asemakaavan mukaisen ratkaisun muuttamiseksi.”
Varatut tontit
Varattujen tonttien asema kaavan uudelleenarvioinnissa on näyttäytynyt ongelmallisena. Nopeasti kävi ilmi kaupungin haluttomuus luopua varatuille tonteille rakentamisesta asemakaavan avaamisesta huolimatta. Kaupunkistrategiassa kuitenkin selvästi sanotaan (s. 10) ”uudelleenarvioidaan Stansvikinkallion asemakaava metsäluonnon arvojen näkökulmasta”. Varatut tontit ovat kyseisessä asemakaavassa. Myös niiden luontoarvot tulee tutkia ja toimia ensisijaisesti saadun luontotiedon perusteella. Tässä on kuitenkin koko ajan laitettu vastakkain asuntotuotantotavoitteen saavuttaminen ja metsän säästäminen, kuten päätösehdotuksen perusteluissakin on selvästi nähtävissä: ”Sekä kaupungin asuntotuotantotavoitteiden että jo tehtyjen sitoumusten (tontinvaraukset sekä tonttien käynnissä oleva suunnittelu) vuoksi on tärkeä edistää tätä osaa voimassa olevan kaava-alueen rakentamisesta.” (s. 3)
Kaupungin taholta annetaan ymmärtää varattujen tonttien sijoittuvan vanhan öljysataman jo käsitellylle maalle, jolle rakentaminen ei luontoarvoja tuhoa. Osa näistä tonteista kuitenkin sijoittuu vielä pystyssä olevaan vanhaan metsään Koirasaarentien ja Stansvikintien risteyksen vieressä. Veimme kaupunkiympäristölautakuntaan sinnikkäästi viestiä siitä, että näiden metsäisten tonttien osalta uudelleen arviointi on erittäin tärkeä osa metsän säästämistä. Tarjosimme yhteistyössä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa myös vaihtoehtoista kaavarunkoa näiden tonttien osalta, tuloksetta.
Syksyn ja talven aikana Stansvikissä kanssamme kiertäneet poliitikot sanoivat kerta toisensa jälkeen, että varattujen tonttien alle jäävän metsän pelastuminen ei käytännössä ole vaihtoehto. Tässä vedottiin muun muassa Helsingin kaupungin vastuurooliin yhteistyökumppanina. Osa tonteista on kuitenkin varattu ATT:lle. Siis Helsingin kaupungin omalle asuntotuotantotoimistolle.
Ydinmetsä
Esityslistasta käy myös ilmi (asia 4, liite 7), että Stansvikinkallion asemakaava-alue sijoittuu suurilta osin ydinmetsän päälle. Mikä sitten on ydinmetsä? Harva tuntui tietävän, kun kyselin yhtä lailla epätietoisena. Käsite kuitenkin on käytössä Helsingin kaupunkisuunnittelussa. Vuonna 2019 julkaistussa ”Metsä- ja puustoinen verkosto. Opas verkoston huomioimiseksi Helsingin kaupunkisuunnittelussa.”-oppaassa ydinmetsä määritellään seuraavasti (s. 15):
”Ydinmetsiksi on määritelty laajat metsäalueet, jotka ovat pinta-alaltaan vähintään 4 hehtaaria ja alueen halkaisija on vähintään 100 metriä. Riittävä laajuus mahdollistaa sen, että metsä ei koostu kokonaisuudessaan reunavyöhykkeestä, vaan siinä on myös ydinosa. Ydinmetsille luonteenomaista on luontainen metsäkasvillisuus, kuten kotimaiset metsäpuut, -pensaat, varvut, sammalet ja metsätyypeille ominainen ruohovartinen lajisto. (- -) Määrittely ei erottele metsien ekologisia arvoja, vaan kaikki pinta-alakriteerit täyttävät metsäalueet on esitetty ydinmetsinä. Nimensä mukaisesti ydinmetsät muodostavat verkoston keskeiset metsäalueet, joita verkoston muut osat yhdistävät toisiinsa. Ydinmetsiä ovat esimerkiksi metsäiset suojelualueet, yhtenäiset metsäalueet sekä tavanomaiset kaupunkimetsät, jotka täyttävät asetetun pinta-alakriteerin. ”
Sivulla 22 Kehittämisperiaatteet -kaavio sisältää seuraavat, lähes runolliset suunnitteluohjeet:
säilytä ja vahvista – kytke ja täydennä – lisää ja elävöitä.
Näitä täsmennetään seuraavasti:
”1. Säilytä ja vahvista runkoyhteyksiä. Säilyttämisessä ensisijalla ovat runkoyhteydet ja runkoyhteyksien keskeiset osat eli ydinmetsät, metsät ja metsiköt. Muuttuneita ympäristöjä tai runkoyhteyden heikkoja kohtia vahvistamalla verkoston toimivuutta voidaan parantaa. Vahvista runkoyhteyksiä siten, että, että puustoinen kytkeytyneisyys parantuu kapeikoissa tai väylien kohdalla.”
Ydinmetsät ovat siis nimensä mukaisesti kaupungin alueella jäljellä olevia kookkaampia metsäalueita, joiden säilyttäminen ja kytkeytyminen muihin metsäisiin alueisiin on suunnitteluohjeiden mukaan ensisijaista. Stansvikinkallion asemakaava-alueelle sijoittuvan ydinmetsän säästämisen voisi kuvitella siis olevan itsestään selvää ydinmetsästatuksen vuoksi. Kaupunginhallituksen päätösehdotuksen perusteluissa kuitenkin todetaan vain, että ”Noin kilometrin säteellä kaava-alueesta on metsä- ja puustoinen verkosto oppaan (2019) mukaan noin 106 ha virkistysalueita (ydinmetsiä,metsiä ja metsiköitä sekä puustoisia tukialueita). Asemakaavan mukainen rakentamisalue pienentää tätä aluetta noin 5,4 ha.” Metsäalueiden eri kategoriat niputtamalla hehtaarimäärä saadaan näyttämään suurelta, mutta ydinmetsien osuus tuosta hehtaarimäärästä olisi olennaisempi tieto. Lisäksi seudun metsät ovat pirstaleisia ja monin paikoin jo virkistyskäytön kuluttamia, kun taas Stansvikinkallion metsä polkuineen on Helsingin mittakaavassa melko vähän kulunut.
Metsäisten alueiden kytkeytyneisyyden tiedetään olevan elintärkeää luonnon monimuotoisuudelle, joka nykyisessä maailmantilassa on vakavasti uhattuna. Elämme luontokadon keskellä, kuudennen sukupuuttoaallon harjalla. Suomessa luontokato tapahtuu erityisesti metsissä. Myös asukkaiden hyvinvoinnin kannalta lähiluonnon säilyttäminen on olennaista. Metsäalueiden verkoston säilyttäminen ja metsien luontaisen vanhenemisen salliminen nimetään Helsingin kaupunkistrategiassa keskeisiksi tavoitteiksi, kuten myös asukkaiden lähiluonnon turvaaminen. Tällaista linjaa noudattamalla Stansvikinkallion kaltaiset metsät säästyvät.
Aino Juvonen
Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanjan koordinaattori
Luonto-Liiton metsäryhmä ja Elokapinan Metsäkapina ovat paikalla Raaseporissa Solbölen tutkimusmetsässä, jossa Metsähallitus on hakannut arvokasta luonnonmetsää. Alueella on myös paljon muita, toistaiseksi toteuttamattomia, hakkuusuunnitelmia monimuotoisuudelle arvokkaissa metsissä. Vaadimme Metsähallitusta luopumaan hakkuusuunnitelmista luonnonmetsissä lopullisesti ja valtiolta poliittisia päätöksiä kaikkien jäljellä olevien luonnonmetsien suojelemiseksi.
Greenpeace luovutti eilen Sanna Marinille 21 345 suomalaisen allekirjoittaman metsävetoomuksen, jossa vaaditaan välittömiä toimia luontokadon pysäyttämiseksi. Samaan aikaan Metsähallitus hakkasi suojelunarvoista Komossenin luonnonmetsää Solbölessä Raaseporissa. Hakattava metsä oli vanha ja erirakenteinen, ja siellä oli havaittu uhanalaisia lajeja, kuten aarnisammalta, rakkosammalta, ryväsjäkälää ja lahokaviosammalta. Se oli hyvä esimerkki niistä metsistä, jotka ympäristöjärjestöt vetoomuksessaan vaativat suojeltavaksi, ja joiden suojelun tärkeyttä myös monet tutkijat, kuten Suomen luontopaneeli, painottavat. Samalla se on malliesimerkki siitä, miksi ja miten luontokato eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen Suomessa etenee.
Metsähallitus perustelee toimiaan Solbölessä tutkimuksella. Sen mukaan hakkuita tehdään jatkuvan kasvatuksen koealueella, mutta myös koealueiden ulkopuolelle jäävässä metsässä, jotta syntyisi määrältään, rakenteeltaan ja iältään vaihtelevaa puustoa tulevaa tutkimusta varten. Kyseenalaistamme, miksi arvokkaiden luonnonmetsien hakkuita pitää tutkia, jos nykytiedon valossa kaikki tällaiset, vähäisiksi käyneet metsät pitäisi suojella. Myöskään koealueiden ympäröivän puuston käsittelyä emme pidä kestävänä, jos siinä tarkoituksella hävitetään ja heikennetään alueen luontoarvoja. Jos metsäluontoa ei suojella nyt, ei pian enää ole jäljellä luontoa, jota tutkia tai suojella.
Nykyisen biodiversiteettikriisin keskellä luonnonmetsän puuston muokkaamista harvemmaksi, nuoremmaksi ja rakenteeltaan yksipuolisemmaksi ei voida hyväksyä, tulevaisuudessa mahdollisesti toteutettavia tutkimuksiakaan varten. Pidämme huolestuttavana sitä, että luonnonmetsien ja muiden suojelullisesti arvokkaiden metsien hakkuita tutkitaan, sillä se saattaa tarkoittaa, että vastaavien alueiden hakkuita valtion metsissä aiotaan ja halutaan tulevaisuudessa jatkaa piittaamatta Suomen tavoitteista pysäyttää luontokato.
Pyydämme Metsähallitukselta ja Luonnonvarakeskukselta vastauksia kolmeen kysymykseen liittyen Komossenin hakkuisiin:
1. Miksi tutkimusta ei voitu toteuttaa muualla kuin monimuotoisessa metsässä ja uhanalaisten lajien elinympäristössä?
2. Onko tutkimus eettistä, jos sen takia kiihdytetään luontokatoa ja köyhdytetään metsäluontoa?
3. Missä saatua tutkimustietoa aiotaan tulevaisuudessa hyödyntää, jos nyt hakattavan alueen kaltaiset metsät pitäisi kaikki suojella?
Lisätietoja alueen luontoarvoista sekä metsäryhmän ja Metsäkapinan vaatimuksista:
Ida Korhonen
Luonto-Liiton metsäryhmä
puh. 0503702907
Lue myös aikaisempi blogitekstimme metsäntutkimuksen eettisyydestä:
Helsinki city will begin to cut down Honkasuo forest in February. They will cut down around 3 acres in order to build new ‘sustainable’ housing. However, does this not contradict the values of sustainability? To cut down a forest is to remove biodiversity, to remove habitats and release emissions. This seems like a rather ironic and hypocritical message. Another important question to ask is: what will happen to all the wood cut down? It will be most likely turned into pulp or burned for energy, which again, isn’t very sustainable.
The criteria for sustainability is built of three pillars which are economic, environmental and social. In this case, it seems that the economic factor is being prioritised over the environmental and social aspects. Helsinki city has already been critizsed for poor land use in regards to building new housing. It also seems nonsensical and hypocritical to me how there is upset around the lack of infrastructure and economy in rural areas and yet plan to populate the biggest city in Finland more at the expense of the last remaining nature.
There are flying squirrels in the area, which ELY (Centre for Economic Development, Transport and the Environment) has granted the city an exemption for felling trees in these area. Last year they began to build a road through this forest, which is the same year that forest mappers went looking for the presence of flying squirrels and did not find any.
The cutting down of this forest is a true shame, it is an ecological corridor for other species, placed in the centre of a forest crossroad, which affects things like the movement of habitats of species. In November, city councillors expressed their regret for the destruction of this forest saying that “the damage is done” and “hopefully this will never happen again”. However, it keeps happening time and time again and this is why forests are declining in urban areas.
Last year I moved directly outside of Honkasuo forest, this was also the start of me learning to love and care for forests. Moving to this new apartment hit me with a depressive spell, I did not have a lot of friends in this area and I wasn’t enjoying what I was doing in life. Before this, I had been living in rural areas for the past several years, where I could walk amongst nature and hear the sounds of birds and the rustling of trees. When I felt moments of sadness this forest was always there for me, it was the friend I needed, it taught me to connect with nature in ways that I hadn’t done before.
I learnt to find forest species, inside this forest was one of the very first times I learned how to make a forest inventory. We ended up finding rakkosammal, a near threatened moss and lahokaviosammal which is an endangered moss. Aside from this, we found evidence of old-growth indicators which show the value of this forest.
Throughout the year I would walk in this forest and count all the different birds I saw; how many squirrels passed by and take photos of all the different fungi that I encountered. This is a place where I would pass people walking their dogs, see kids riding their bikes and people spending much needed time with nature. Without this forest, the local access to nature is limited and this is detrimental not just to biodiversity but also to people’s mental health.
With the construction of the road going on, slowly the forest became no longer peaceful. Every time I walked through it; I would hear the sounds of hammering mixed with the sound of birdsong. I would hear the sound of children laughing mixed into the sounds of drilling. The capitalist notions of the city slowly crept into this haven, slowly driving biodiversity out and leaving people and nature with nowhere to go. The more I walked through the forest that year, the less I would hear bird song because they had been driven away by destruction.
Finland is a country that prides on its forest, but yet they are trying their best to destroy them all. I think that it is time that it is stopped.
Luonto-Liiton metsäblogi 