Luontokato metsissämme -esimerkkejä valtion hakkuista arvometsissä

Kesällä 2021 Luonto-Liiton metsäryhmäläisistä ja muista vapaaehtoisista koostuva joukko kiersi valtion suojelemattomia metsiä ympäri Suomea. Vaikka valtion metsiä hallinnoiva Metsähallitus Metsätalous Oy väittää jatkuvasti, ettei se hakkaa monimuotoisuudelle arvokkaita metsiä, löysivät vapaaehtoiset useita kymmeniä hakkuiden uhkaamia arvometsiä, joissa oli merkittäviä luontoarvoja ja uhanalaista lajistoa.

Talousmetsien sijaan Metsähallitus kutsuu metsätalouskäytössä olevia metsiään monikäyttömetsiksi. Niiden hoidossa huomioidaan yhtiön omien sanojen mukaan niin taloudelliset tekijät kuin luontoarvot, virkistyskäyttö ja hiilensidonta. Kuitenkin Metsähallitus hakkaa jatkuvasti sellaisia metsiä, joita ei missään nimessä saisi hakata, mikäli pyrkimyksenä on pysäyttää luontokato, eli luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja heikkeneminen. Samalla valtio ostaa yksityisiltä samanlaisia, ja jopa luontoarvoiltaan vähäisempiä, kohteita suojeluun. Tämä on valtionmaiden suojelua kalliimpi ja hitaampi keino suojella monimuotoisuutta, ja samalla vierittää vastuun metsäluonnosta yksityisten metsänomistajien harteille, vaikka vastuun kuuluisi olla meillä kaikilla.

Esittelemme tässä kahdeksan valtion ”monikäyttömetsää”, jotka Metsähallitus Metsätalous Oy on suunnitellut hakattavaksi tai jo hakannut. Jokaisen kohteen nimeä klikkaamalla pääset katsomaan kuvia ja lukemaan tarkemman esittelyn alueista. Lisäksi lopussa on linkit 20 muun esimerkkikohteen esittelyihin ja kuviin.

Hakkuiden uhkaamia metsiä

Suntiovuoma, Kolari

Metsänkäyttöilmoitusten mukaan Metsähallitus on aikeissa tehdä hakkuita yhteensä yli 60 hehtaarin verran pääosin korvissa, jossa on sekä metsä- että suoluontoarvoja. Osa alueesta on ojitettu, mutta kuivausyrityksistä huolimatta jäljellä on alkuperäistä suolajistoa. Noin puolet hakkuiden uhkaamasta alueesta on kuitenkin ojittamatonta, hyvinkin luonnontilaista vanhaa suometsää.

Hakattavaksi suunnitelluista metsistä 172 havaintoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Näitä olivat mm. erittäin uhanalainen hömötiainen , vaarantuneet varjojäkälä, nukkamunuaisjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät hentoneulajäkälä, silomunuaisjäkälä, kuusenneulajäkälä ja korpiluppo.

Jakovaara, Kittilä

Kohde on todella vanhaa ja liki luonnontilaista metsää aivan Pomokairan luonnonsuojelualueen rajalla. Hakattavaksi on suunniteltu yhteensä noin 30 hehtaaria metsiä, jotka vaihtelevat vanhoista mäntykankaista luonnontilaisiin kosteisiin korpiin. Kohde on myös malliesimerkki elinympäristöjen pirstaloitumisesta, sillä se on joka puolelta aiempien, 2010-luvun alussa tehtyjen avohakkuiden pirstoma. Jäljellä olevat metsät kertovat karua tarinaa siitä, millaista metsää aiemmissa hakkuissa on menetetty ja nyt loputkin jäljellä olevista metsistä on suunniteltu hakattavaksi.

Hakkuiden uhkaamilla alueilla tehtiin yhteensä 224 havaintoa uhanalaisista ja silmälläpidettävistä lajeista. Näitä lajeja olivat erittäin uhanalainen hömötiainen, vaarantuneet hongantorvijäkälä, kantoraippasammal, ryväsjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät harmaanokijäkälä, keloneula, männynnuppijäkälä, kuusenneulajäkälä, korpiluppo, riekonkääpä, hentoneulajäkälä, rusokantokääpä, kelohurmejäkälä, sirppikääpä, lapinkynsikääpä ja härmähuhmarjäkälä.

EDIT 23.4.2021 Metsähallitus on hakannut kohteen talvella 2021-2022 siitä huolimatta, että alueen luontoarvoista oli raportoitu syyskuussa.

Salonsaari, Asikkala

Päijänteen rannalla Salonsaaressa on useita hakkuuilmoituksia, joista useat ovat vanhoissa ja monimuotoisuudelle arvokkaissa metsissä. Hakkuissa on niin vanhaa runsaslahopuutoista kuusimetsää, kilpikaarnamännikköä kuin rannan tervalepikköä. Parhaimmillaan hakkuut ulottuvat niin pitkälle rantaan, että leimikkoa, eli hakattavaksi suunniteltua aluetta, merkitsemässä oleva leimikkonauha on viety rantakaislikkoon asti. Hakkuut myös rajautuvat monessa paikassa mökkitontteihin.

Hakattavaksi suunnitelluilla alueilla havaittuja lajeja ovat mm. erittäin uhanalainen lahokaviosammal, vaarantuneet kuusennokipielus ja aarnisamml, silmälläpidettävä rakkosammal sekä vanhaa metsää tai muita luontoarvoja indikoivat ruostekääpä, männynkääpä, viinikääpä, kruunuhaarakas ja kantoliuskasammal.

Ruotsinkylä, Tuusula

Ruotsinkylän metsä on laaja, valtion omistama metsäkonaisuus, joka on ollut pitkään tutkimuskäytössä. Tämän takia alueella on monenlaista metsää, ja monenlaisia hakkuusuunnitelmia. Ruotsinkylässä on säilynyt paikoittain hyvinkin monimuotoisia ja vanhoja metsäalueita, jotka ovat saaneet olla pitkään rauhassa. Aluetta kuitenkin pirstotaan hakkuin jatkuvasti, sillä meneillään olevien tutkimusten lisäksi Metsähallitus omien sanojensa mukana ”hoitaa tutkimusmetsää tulevia tutkimuksia varten”. Tämä tarkoittaa käytännössä metsätaloudellisia hakkuita myös alueen vanhoissa luonnonmetsissä. On kyseenalaista, miten tämänkaltaisia metsien hakkuita voidaan perustella tulevalla tutkimuksella, vaikka lukuisat tutkijat ovat vaatineet kaikkien vanhojen metsien välitöntä suojelua. Ruotsinkylän metsä on myös monelle tuusulalaiselle tärkeä lähi- ja virkistysmetsä, ja turhat hakkuut heikentävät alueen virkistysarvoja.

Hakkuiden uhkaamilla alueilla on mm. puronvartta, korpea, haapoja, vanhaa runsaslahopuustoista kuusikkoa ja havaintoja useista uhanalaisstaa lajeista, kuten aarnisammalesta, lahokaviosammalesta, sitkaskäävästä ja rakkosammalesta. Aiemmin viime syksynä alueella avohakattiin vanhaa kuusimetsää, jossa oli havaittu lahokaviosammal ja peikonnahka.

Lisää kuvia Ruotsinkylästä täällä.

Sudentarhanmäki, Loppi

Tälle järven ja puron väliin jäävälle vanhan metsän alueelle on suunniteltu yhteensä noin 4,16 hehtaaria avohakkuita sekä useita harvennushakkuita. Avohakattavaksi suunnitellut metsät ovat pääosin vanhaa kuusimetsää jossa on runsaasti lahopuuta. Puron varressa kasvillisuus on rehevää ja kohteen eteläosissa ollaan aikeissa hakata jopa lehtoa, jossa on useita suuria haapoja.

Sudentarhanmäen ja viereisen Kettukallion metsistä on löytynyt useita vanhan metsän indikaattorilajeja kuten rusokääpä, ruostekääpä, riukukääpä, kuusenkääpä ja oravuotikka sekä lisäksi vaarantuneet aarnisammal ja pikkuliuskasammal, silmälläpidettävät norjantorvijäkälä ja rakkosammal sekä erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Alue olisi järkevä suojella kokonaisuudessaan, mutta sen sijaan Metsähallitus pirstoo sitä hakkuilla heikentäen samalla myös toistaiseksi pystyyn jäävien metsien kykyä pitää yllä luonnon monimuotoisuutta.

Hakattuja metsiä

Pyhävaara, Rovaniemi

44,22 hehtaaria hakkuita kaikki vanhoissa, miltein luonnontilaisissa metsissä. Elokuussa 2021 hakattavaksi aiotuilta alueilta 336 havaintoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista. Hakkuut tehtiin loppusyksystä 2021. Kohde rajautuu aiemmissa hakkuissa syntyneeseen 125 hehtaarin suuruiseen syntyneeseen avohakkuuaukkoon.

Havaittuja lajeja olivat olivat vaarantuneet aarninappu, nukkamunuaisjäkälä, ryväsjäkälä, aarnikaihejäkälä, kantoraippasammal, hongantorvijäkälä ja erakkokääpä sekä silmälläpidettävät lapinkynsikääpä, punakelmukka, silomunuaisjäkälä, samettikesijäkälä, aihkinahka, korpiluppo, keloneula, sirppikääpä, mäntyraspikka ja kuukkeli.

Kuolemanmäki, Tammela

Liesjärven kansallispuiston ympäristössä on paljon suojelematonta valtionmaata. Monella alueella kansallispuiston ulkopuolelle jää luonnoltaan täysin samanlaista metsää kuin rajojen sisäpuolella, eikä rajoille löydy luonnontieteellisiä perusteluja. Kuolemanmäellä, kuuden kilometrin päässä kansallispuistosta tehtiin viime vuonna 15 hehtaaria hakkuita. Ennen hakkuita tehdyllä maastokäynnillä alueella tehtiin havaintoja vaarantuneesta pikkuliuskasammalesta ja hongantorvijäkälästä, alueellisesti uhanalaisesta rakkosammalesta ja raidankeuhkojäkälästä, silmälläpidettävästä samettikesijäkälästä sekä erittäin uhanalaisesta lahokaviosammalesta. Hakattavilla alueilla oli paljon myös niin tuoreiden kuin vanhojenkin metsäpalojen jälkiä ja ne olivat arvokkaita elinympäristöjä monelle metsäpaloja vaativille uhanalaisille lajeille.

Virttiövaara, Sodankylä

Metsähallituksen vuoden 1999 alue-ekologisen suunnitelmassa nämä metsät oli arvioitu 150-200-vuotiaiksi. Nyt, 23 vuotta myöhemmin, Metsähallitus kuitenkin hakkasi kohteen selvittämättä luontoarvoja ennen hakkuita tai välittämättä niistä. Ympäröivissä, vielä pystyssä olevista metsistä tehtiin useita havaintoja mm. seuraavista lajeista: vaarantuneet hongantorvijäkälä, ryväsjäkälä ja aarninappu sekä silmälläpidettävät kelohurmejäkälä, männynnuppijäkälä, riekonkääpä ja silomunausijäkälä, ja kyseisiä lajeja on esiintynyt todennäköisesti myös jo hakatulla alueella.

Mäyrävuori, Kouvola

Mäyrävuoren alueella Johdasjärven rannalla on tehty yhteensä noin 60 hehtaaria hakkuita, josta noin 15 hehtaaria on ollut avohakkuita. Pinoista löytyi mm. kilpikaarnamäntyjä, haapoja ja lahovikaisia puita ja jäljellä olevista puista ja metsäalueista voidaan päätellä että kyseessä on ollut hyvinkin vanha ja monimuotoinen luonnonmetsä, joka on ollut sopiva elinympäristö useille uhanalaisille vanhan metsän lajeille. Hakatulla alueella havaittiinkin vaarantunut ja suojeltu liito-orava, vaarantunut kantoraippasammal sekä erittäin uhanalainen lahokaviosammal. Näiden lajien elinmahdollisuudet ovat nyt heikentyneet, eivätkä ne välttämättä kykene selvitytymään alueella enää pitkään. Metsistä ei ole ennen hakkuita juurikaan luontotietoa, eikä uhanalaista lajistoa tai muita luontoarvoja oltu selvitetty.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkikohteita siitä metsätaloudesta, jota valtio harjoittaa metsissämme jatkuvasti. Monia arvokkaita metsäkohteita ei ikinä edes ehditä ”löytää” ennen hakkuita, sillä ilman vapaaehtoisia kartoittajia ja luonnonhavainnoijia luontoarvoja ei kunnolla selvitetä. Vaikka luontokadosta puhutaan ja tavoitteita monimuotoisuuden suojelulle asetetaan, ei konkreettisia luonnonsuojelupäätöksiä tehdä. Luonnonsuojelualueet ovat pieniä ja pirstaleisia, ja hakkuita tehdään moninkertaisia määriä suojeluun verrattuna. Lisäksi suojelualueet painottuvat vähäpuustoisille alueille, joissa monet uhnalaiset metsälajit eivät pärjää. Vapaaehtoiset kartoittajat törmäsivät valtion mailla lukuisiin säästökohteisiin, jotka olivat kallioita, avosoita, kivikoita, jyrkänteitä tai muita vaikeasti hyödynnettäviä alueita. Näidenkin suojelu on tärkeä, mutta ne eivät auta niitä lajeja, jotka tarvitsevat ympärilleen vanhan metsän. Suomen metsäluontoa ei voi suojella missään muualla kuin Suomessa. Jos Suomen valtio ei sitä tee, niin kuka sitten.

Muita hakkuiden uhkaamia viime vuonna dokumentoituja kohteita

(klikkaa kohteen nimeä päästäksesi kuviin ja esittelyyn)

Kolmiloppinen-Roukoselkä-Isolaki, Aalistunturi, Pello

Aakenusvaara, Kittilä

Leppäjärvi, Kittilä

Pikkuojanlatvavuoma, Sodankylä

Käyrästunturi, Rovaniemi

Laukkujärvi, Kolari

Äijävuoma, Kolari

Taporova, Kolari

Puukkomaa, Muonio

Tarkiaislampi, Rovaniemi

Ulkulampi, Rovaniemi

Keihäsjärvi, Loppi

Kuttusuo, Hamina

Hauta-ahonropakko, Hamina

Digermossen, Loviisa

Muita jo hakattuja kohteita

Solböle Komossen, Raasepori

Vetikko, Tuusula

Saunakorpi, Miehikkälä (osa vielä hakkaamatta)

Virolahti

Rajakorpi, Ulvila

Teksti: Ida Korhonen

Kuvat: Ida Korhonen, Olli Manninen, Jalmari Suutari, Aino Juvonen ja Tuuli Hakulinen

Lue Metsäblogissa vuonna 2016 ilmestynyt kirjoitus valtion hakkuista esimerkkikohteineen täältä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s