Teksti Mari E. Niemi
Kun saavuin tänään Maa- ja metsätalousministeriön järjestämään YK:n metsävuoden avajaistilaisuuteen, odotukseni eivät olleet korkealla. Siitä huolimatta tunsin putoavani korkealta: Tilaisuudessa ei mainittu metsien suojelun tärkeyttä yhdelläkään sanalla!
Tähän asti tämänkaltaisissa valtionhallinnon tilaisuuksissa on sentään edes mainittu metsäluonnon monimuotoisuuden huomioiminen. Esimerkiksi Etelä-Suomen osalta huomioiminen on kuitenkin tarkoittanut vain pienten metsäsirpaleiden säästämistä hakkuilta. Valtaosalla metsäpinta-alaa huomioiminen on tarkoittanut mm. irvokkaita jättöpuita keskellä avohakkuuaukeaa tai hivenen entistä leveämpiä suojavyöhykkeitä vesistöjen varsille.
Ironisesti sanottuna ilahduttavaa oli sentään tilaisuudessa välitetty viesti. Kerrottiin rehdillä tavalla siitä, millaisessa metsätodellisuudessa edelleen elämme. Voisin kiteyttää tilaisuuden sanoman näin: ”Metsien kestämätön käyttö jatkuu, ja oikeastaan sen olisi suotavaakin jatkua.”
Maa- ja metsätalousministeriön metsäosaston osastopäällikkö Juha Ojala tuumaili, että tärkeintä on metsien avulla lisätä hyvinvointiamme. Tästä olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, mutta tilaisuuden sisällön perusteella hän tuntuu käsittävän hyvinvoinnin eri tavalla kuin minä. Ymmärtääkseni kulutuksen ja talouden kasvattamisen sijaan ihmisen hyvinvoinnissa on keskeisellä sijalla puhdas ympäristö ja monimuotoinen luonto, josta nauttia ilman tarvetta ylimitoitettuun materiaaliseen kulutukseen. Jälleen kerran on siis hyvä pitää mielessä se, että vaikka puhuisimme samoilla sanoilla, voi viestin sisältö olla aivan eri.
Suomen Metsäyhdistyksen viestinnän suunnittelija Hannes Mäntyrantaa kuultiin tilaisuuden viimeisenä puhujana. Hän esitteli kohta puoliin lanseerattavaa nuorille suunnattua Metsä puhuu -kampanjaa, jossa olennaiseksi nähdään se, että metsäala puhuisi yhteistä kieltä. Olisi kuulemma oltava yhteinen sanoma. Mäntyrannalla se kuului näin: ”Metsiä suojelemalla pelastetaan metsä, mutta se ei riitä meille. Me haluamme pelastaa maailman.” Jos tämä on metsäalan yhteinen viesti, on minun todettava, että YK:n vuoden 2011 metsien teemavuonna ei metsäalan sisään vielä valitettavasti kuulu metsiensuojelu.
Ison roolin avajaisissa saanut Mäntyranta on sentään kuitenkin vain yksi toimija metsäalalla. Onneksi hänen tavoittelemansa nuoret eivät sentään pureksimatta niele sitä, että maailman pelastamiseen ei tarvitsisi lukeutua myös metsien pelastaminen.
Eiköhän YK:n metsävuodesta tehdä kuitenkin Suomessa metsiensuojeluvuosi!
Luonto-Liiton metsäblogi 
Tervehdys!
Kuten Mari K. Niemi yllä aivan oikein siteeraa, olen sanonut tilaisuudessa ja muuallakin näin: “Metsiä suojelemalla pelastetaan metsä, mutta se ei riitä meille. Me haluamme pelastaa maailman.” ”Me” viittaa tässä metsäalaan.
Minun järkeeni ei mahdu se, miten tästä voi päätellä, että metsiä ei pitäisi suojella. Siinähän sanotaan tasan päinvastoin. Sen lisäksi sanoin saman muuallakin samassa puheenvuorossani. Mutta jostakin syystä Niemi ei ole halunnut niitä kohtia siteerata.
Hannes Mäntyranta
Hyvä Hannes Mäntyranta,
kiitos tarkennuksesta! Ilahduttavaa tietää, että pidät metsiensuojelua tärkeänä. Viestinnän ihmisenä myös tiedät, että se, mitä sanomme ja miten sanomme, on keskeisen tärkeää. Kuuntelin esityksesi tarkkaan, sillä olenhan toki hyvin kiinnostunut kampanjastanne. Mikäli tarkoituksesi oli välittää myös metsiensuojelumyönteistä ajattelua, et siinä tällä kertaa valitettavasti oikein onnistunut. Sen sijaan varsin hyödyllistä oli kuulla runsain esimerkein siitä, miten metsäalan sisällä on pulaa tiedosta koskien uusia puutuotteita ja muuta metsäalan uudistumista. Tämä on tietysti valitettava tilanne ja toivon todella, että siihen tulee pian muutos. Tässä varmasti on apuna myös nettisivunne, jonne keräätte uutta tietoa jaettavaksi.
Tämän tiimoilta tuli muuten nyt äkkiseltään mieleeni myös tällainen ajatus. Kävin taas tänä aamuna keskustelua erään metsäalan toimijan kanssa siitä, miten metsäalan eri tahojen edustajat monesti kokevat harmilliseksi yhteistyön tekemisen jonkin toisen metsätahon kanssa. Eri tahojen välillä on syystä jos toisesta (yleensä syynä kai raha) eripuraa, kateutta jne. Monestihan tämä konkretisoituu siihen, että tietoja ei oikein haluttaisi vaihtaa. Olisikohan tällä asialla jotakin tekemistä myös tuon tietämättömyyden kanssa? Kampanjanne pystyisi varmasti jollakin tapaa vastaamaan myös tähän? Teillä kun on puheyhteydet auki ja laaja verkosto alan sisällä. Mieluusti tekisin kanssanne yhteistyötä tämän tiimoilta.
Mari E. Niemi
Hei,
en tiedä metsäalalta juuri ketään, joka ei pitäisi suojelua tärkeänä. Siitä, miten ja missä se pitää tehdä, on tietenkin erilaisia mielipiteitä. Senkin varmaan ymmärrät, että kaikissa tilanteissa ei voi puhua kaikesta. Metsä puhuu ei ole suojelukampanja, sen osalta pidän tarpeellisena sanoa ainoastaan sen, että se ei suhtaudu suojeluun kielteisesti, vaan myönteisesti. Kun puhumme metsien käytöstä, kannattaa muistaa, että ympäristöministeriönkin mielestä suojelu on yksi tapa käyttää metsiä.
Mitä muuten tulee viestiisi, niin osittain kyse on tietenkin liikesalaisuuksista, mutta osittain myös siitä, että journalistit eivät mielellään julkaise tietoa esimerkiksi uusista tuotteista, koska sitä pidettäisiin helposti tekstimainontana. Totta on sekin, että kaikki eivät vaan älyä, miksi niistäkin kannattaisi kertoa. Ja mielestäni on myös niin, että biojalostamoiden ja vastaavien tulevaisuudesta ei saa tietoa helposti yrityksistä, mutta sitä kyllä saa, kun vain jaksaa kysellä.
Se haluttomuus, mihin viittaat, saattaa johtua siitäkin, että metsätahot ovat usein myös kilpailusuhteessa toisiinsa nähden. Joskus kyse on liiketoiminnan kilpailusta, joskus vaikkapa kilpailusta poliitiisen vallan suhteen, tai jostakin muusta. Kaikkein eniten minua on aina hämmästyttänyt näkemys, että metsäala olisi jossakin suhteessa yhtenäinen, ”monoliitti”. Ei se ole eikä sen pidäkään olla.
Mutta mitä tulee esimerkiksi näihin uusiin tuotteisiin, kuten sanoin puheessani, niihin löytyy linkkejä esimerkiksi Metsä puhuu -hankkeen Twitteristä. Sinne vaan, jos kiinnostaa.
Hannes
Metsien vuosi ja sen viesti nuorille voisi mennä paremmin läpi jos metsätalouden jälki olisi edes vähän parempaa. Suomessa (varmaan muuallakin maailmassa) alkaa jo olla sen verran avohakkuita että pahaa tekee. Ei kukaan tykkää avohakkuista. Nuorisoa kosiskellaan töihin huonosti palkattuihin, raskaisiin töihin, joiden jälki on semmoista ettei sitä ilkeä tavallinen ihminen katsella. Pitäisikö muuttaa toimintatapoja, vai tarvitaanko vain lisää teemavuosia…
Metsä puhuu -hankkeen puhuvana tukipuuna olen ainakin omalta osaltani pyrkinyt tuomaan esiin nimenomaan metsien monipuolisen käytön ja olenkin tuonut selkeästi esiin metsien suojelun yhtenä metsänkäyttömuotona. Hankkeen nimissä en ole luomassa vastakkainasettelua teollisuuden ja suojelun välille, vaan haluan saada nuoret itse miettimään niitä tapoja, joilla he haluavat tulevaisuudessa metsiä käyttää. Metsät ovat nyt ja tulevaisuudessa tärkeä työllistäjä Suomalaisessa yhteiskunnassa ja pidän tärkeänä sitä, että nämä tulevaisuuden tekijät oppivat jo versosta lähtien kestävän ja vastuullisen metsänkäytön osaksi omaa ajatusmaailmaansa. Toivottavasti myös Luontoliitossa on halua muuttaa nuorten ajatusmaailmaa tähän suuntaan. Metsä puhuu -hanke on koko metsäalan yhteinen hanke, enkä ainakaan henkilökohtaisesti näe syytä, miksi suojelupuoli ei kuuluisi metsäalaan. Pyrkimys kuitenkin on sama, eli haluamme pelastaa maailman!
Kiitos tänne tulleista kommenteista!
Hannes, kirjoitin blogini nimenomaan tuosta YK:n metsävuoden ajavaistapahtumasta ja siitä, miten kyseisessä tilaisuudessa ei puhuttu suojelusta. Hyvä tietää, että Metsä puhuu ottaa huomioon myös metsien suojelun tilaisuuden tullen.
On varmasti juuri näin, että metsäalalla on erilaisia näkemyksiä siitä, miten metsien suojelu tulisi toteuttaa. Juuri tämän vuoksi näistä asioista on puhuttava sellaisilla käsitteillä, että vastaanottaja ymmärtää, mistä kulloinkin on kyse. Minusta metsiensuojelusta ei voi puhua perustelematta ja käsitettä tarkemmin avaamatta sillä perinteisesti metsien käytön käsite tarkoittaa metsien hakkuita ja hoitotoimenpiteitä. Nyt jos haluamme ottaa suojelun tämän samaisen otsikon alle, on asia taustoitettava kunnolla. Muutoin luomme vääränlaisia mielikuvia, kuten metsäalalla on valitettavasti paljon tehtykin.
Aiemmassa kommentissani tarkoitin viitata rahalla nimenomaan tuohon toimijoiden väliseen kilpailuasetelmaan. Tiettyjen tahojen välillä toki liikesalaisuus pitääkin huomioida, mutta on paljon metsäalan tahoja (mm. Metsänhoitoyhdistykset ja Metsäkeskukset) joiden välillä olisi hyödyllistä löytyä enemmän avoimuutta. Tämä olisi eduksi niin metsien suojelun kuin metsien käytönkin kannalta.
Hyvä Juri Laurila, minäkin katson hyvin tärkeäksi sen, että metsien suojelun ja käytön välillä ei olisi vastakkainasettelua. Uskon, että tulevaisuudessa tätä tulee olemaan entistä vähemmän, sillä metsien suojelu on välttämättömyys, ei pakko. Kun ymmärrys vielä lisääntyy (tietoahan meillä on jo paljon), yhä useammat ihmiset tulevat olemaan sitä mieltä, että metsiä on suojeltava paljon enemmän ja laajemmin kuin tähän mennessä on tehty.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että metsiensuojelu kuuluu metsäalaan. Toivottavasti Metsä puhuu -hanke vastaa myös tähän tarpeeseen. Työtä on tehtävänä paljon.
Seuraavaksi meidän varmaankin kannattaisi tavata kasvotusten ja miettiä, miten voisimme edistää asiaa yhdessä?
Haluan vielä muistuttaa, että Metsäblogi ei edusta Luonto-Liiton kantoja, mutta toki järjestön työntekijänä terveiset menevät perille myös Luonto-Liittoon.
Mari
Ja hei,
sorry: havaitsen kirjoittaneeni sun nimes väärin, Mari. Ei toistu.
Hannes
Päivitysilmoitus: Viikkopäiväkirja 3 (17.-23.1.2011)