Päivän laji: kuusenpiilojäkälä – korpikuusten vaarantunut kauneuspilkku

Teksti ja kuvat: Olli Manninen

Kuusenpiilojäkälä (Arthonia leucopellaea) on erinomainen arvokkaiden vanhapuustoisten korpien indikaattori. Korpien ohella lajia voi löytää puronvarsimetsistä sekä joskus rämeiltä. Lajin levinneisyys on Suomessa eteläinen ja se on kärsinyt paljon ojituksista ja hakkuista. Kuusenpiilojäkälä kasvaa vanhoilla elävillä kuusilla tai joskus muillakin puilla, hyvin usein samoilla rungoilla kuin kuusenhärmäjäkälä (Lecanactis abietina). Aluksi esiintymät tulevat kuoren uloimmille palasille, josta se voi levitä laajemmallekin.

Kuusenpiilojäkälä on erinomainen arvokkaiden vanhapuustoisten korpien indikaattori. Kuva: Olli Manninen
Kuusenpiilojäkälä on erinomainen arvokkaiden vanhapuustoisten korpien indikaattori. Kuva: Olli Manninen

Tämä rupijäkälälaji on poikkeuksellisen vaihteleva väritykseltään. Sekovarsi voi olla kellertävä, punertava, vihertävä tai jopa valkoinen! Itiäpesäkkeet ovat mustia, epäselvärajaisia ja vanhemmiten reunaltaan mutkittelevia. Ruotsalaisten mielestä nämä muistuttavat kissantassuja, tästä ruotsinkielinen nimikin (kattfotslav).

Uhanalaisuudeltaan uusenpiilojäkälä on luokiteltu vaarantuneeksi (VU). Uhanalaisuuden aiheuttajia ovat metsätaloustoimien aiheuttamat vanhojen metsien ja kookkaiden puiden väheneminen sekä korpien ojitukset. Lajin tulevaisuuden turvaamiseksi korpien suojelua tulee lisätä eteläisessä Suomessa. Myös ennallistamistoimet ojitetuilla esiintymispaikoilla saattavat auttaa lajia selviytymään. Korpien suojelutilanteen parantaminen on yksi uuden soidensuojelun täydennysohjelman päätavoitteista. Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) keskeytti pitkään valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman juuri ennen maanomistajakuulemisten alkamista.

Luonto-Liiton metsäryhmän kartoittajat löysivät kuusenpiilojäkälää UPM:n omistamasta Viilijaakonkorvesta. Korpi on osa Sammalisenvuorten aluetta, jonka suojelua luontojärjestöt ovat esittäneet jo vuonna 2008. Kuva: Olli Manninen
Luonto-Liiton metsäryhmän kartoittajat löysivät kuusenpiilojäkälää tästä UPM:n omistamasta komeasta korvesta. Viili-Jaakonkorpi on osa Lammin Sammalisenvuorten aluetta, jonka suojelua luontojärjestöt ovat esittäneet jo vuonna 2008 [katso linkki]. Aluetta ei ole suojeltu. Kuva: Olli Manninen
***
Päivän laji -sarjassamme julkaistu:

Päivän laji: aarninappu

Teksti ja kuva: Olli Manninen 
Aarninappu (Pseudographis pinicola) on vanhojen, hitaasti kasvaneiden kuusten kuorella elävä kotelosieni. Isäntäpuut ovat usein kitukasvuisia eivätkä kovin järeitä. Otollisimmat paikat lajille ovat soiden laitamien kitukuusikot, korvet ja muut pienilmastoltaan kosteat vanhoja, mielellään hieman vinoon kasvavia kuusia sisältävät metsät ja suot. Aarninappu on uhanalaisuusarvioinnissa luokiteltu vaarantuneeksi (VU).
Aarninapun otollisimpia kasvupaikkoja ovat soiden laitamien kitukuusikot, korvet ja muut pienilmastoltaan kosteat vanhoja, mielellään hieman vinoon kasvavia kuusia sisältävät metsät ja suot. Kuva: Olli Manninen
Aarninappu on helpointa tunnistaa kosteana vaikkapa sateen jälkeen. Silloin keskustan keltaoranssi väri tulee esiin ja kotelomaljat voivat turvota lähes pyöreiksi. Kuivana ne käpristyvät laidoiltaan kokoon muistuttaen pikkuriikkistä kahvipapua. Kuva: Olli Manninen

Tämä vain 1-2mm leveitä kotelomaljoja tekevä laji olisi vaikea löytää, ellei sillä olisi niin selkeät vaatimukset kasvupaikalleen. Otollisten paikkojen kuusten kuorta tutkien sen voi kyllä löytää paljainkin silmin. Helpointa laji on tunnistaa kosteana vaikkapa sateen jälkeen. Silloin keskustan keltaoranssi väri tulee esiin ja kotelomaljat voivat turvota lähes pyöreiksi. Kuivana ne käpristyvät laidoiltaan kokoon muistuttaen pikkuriikkistä kahvipapua.

Aarninapun otollisimpia kasvupaikkoja ovat soiden laitamien kitukuusikot, korvet ja muut pienilmastoltaan kosteat vanhoja, mielellään hieman vinoon kasvavia kuusia sisältävät metsät ja suot. Kuva: Olli Manninen
Aarninapun otollisimpia kasvupaikkoja ovat soiden laitamien kitukuusikot, korvet ja muut pienilmastoltaan kosteat vanhoja, mielellään hieman vinoon kasvavia kuusia sisältävät metsät ja suot. Kuva: Olli Manninen
Levinneisyydeltään laji on pohjoinen: Lapin ojittamattomien soiden laiteiden kuusilta sitä löytyy melko usein. Kenties eteläisin löytö Suomesta on Vesijaon alueelta, suojelemattomasta korvesta Luonto-Liiton inventoijien löytämä esiintymä. Laji oli vielä muutama vuosi sitten Suomessa hyvin huonosti tunnettu. Luonto-Liiton Pohjois-Ruotsissa maastoinventointeja tehneet aktiivit tutustuivat lajiin, jota Ruotsissa käytetään vanhojen, suojelunarvoisten metsien indikaattorina. Suomesta ei tuolloin ollut kuin muutama löytö tästä lajista eikä sillä vielä ollut suomenkielistä nimeäkään!
***
Päivän laji -sarjassamme aiemmin julkaistu:

Päivän laji: nevamesisieni

Teksti: Martti Rajamäki ja Tea von Bonsdorff
Kuva: Tapio Kekki

Uhanalainen nevamesisieni on taantunut soiden ojitusten seurauksena. Kuva: Tapio Kekki
Uhanalainen nevamesisieni on taantunut soiden ojitusten seurauksena. Kuva: Tapio Kekki

”Kappas, renkaaton mesisieni avosuolla… Mikä ihme tämä on! Hmm… ai niin sellainen kuin nevamesisienihän on olemassa.” Näin voisi luonnehtia törmäämistä tähän etupäässä avosoilla viihtyvään vaarantuneeseen (VU) sieneen. Nevamesisieni (Armillaria ectypa) on yksi harvoista avosoilla viihtyvistä kookkaista suursienilajeista.

Nevamesisieni viihtyy märillä ohutturpeisilla keskiravinteisilla nevoilla ja letoilla, luhtarannoilla ja kalliosoistumissa. Nevamesisienen itiöemän löytää järviruoko- ja sarakasvustoista, mutta myös rahkasammalikosta. Itiöemä nousee usein pullosaran lahoavista tyviosista.

Nevamesisieni on harvinaisehko ja taantunut, vaarantuneeksi arvioitu sienilaji. Sille on koitunut kohtaloksi samat tekijät kuin muillekin soiden lajeille eli ennen kaikkea ojittaminen ja turpeenkaivuu. Laji on vahvasti pohjoispainotteinen, eniten esiintymiä on aapasoilla ja sieni harvinaistuu selvästi etelää kohti tultaessa.

***

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) keskeytti pitkään valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman juuri ennen maanomistajakuulemisten alkamista.

Suojellaansuot

Päivän laji: riekko – soiden kuukkeli

Teksti: Kukka Kyrö
Kuva: Teemu Saloriutta

Riekko katosi soiden mukana Etelä-Suomesta. Kuva: Teemu Saloriutta
Riekko katosi soiden mukana Etelä-Suomesta. Kuva: Teemu Saloriutta

Monet luulevat riekon olevan vain pohjoisten metsien ja tuntureiden laji. Kuitenkin vielä 1900-luvun alkupuolella riekko oli yleinen Etelä-Suomessakin. Sitten alkoivat soiden ojitukset ja turpeenkaivuu.

Siinä missä vanhojen metsien hakkuut veivät kuukkelit, koitui soiden hävittäminen riekon kohtaloksi Etelä-Suomessa. Etelässä riekko on nimittäin varsinainen suospesialisti ja paikkalintuna se on erityisen haavoittuvainen elinympäristönsä katoamiselle. Suo on riekolle koti, soidinpaikka ja valmiiksi katettu ruokapöytä. Soiden reunametsät taas tarjoavat riekoille tärkeitä suoja- ja pesäpaikkoja. Riekko on tärkeä soiden indikaattorilaji, jonka löytyminen viittaa lähes aina suon korkeisiin luontoarvoihin.

Riekko on luokiteltu koko Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) ja Lapin eteläpuolella alueellisesti uhanalaiseksi (RT). Hemiboreaaliselta vyöhykkeeltä riekko on hävinnyt (RE).

***

Ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) keskeytti pitkään valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman juuri ennen maanomistajakuulemisten alkamista.

Suojellaansuot

Vääristelevän ja Alhaisen Propagandan Osaamiskeskus (VAPO)

Teksti Juho Kytömäki

Katselin juuri viime viikon Ajankohtaista kakkosta jälkikäteen netissä. Yksi ohjelman aiheista oli turpeenotto ja turpeenpolton tuleva, epäreilun kevyt energiaverotus. Ohjelmassa vierailtiin mm. Parkanon Saukonsuolla, joka on luonnoltaan huomattavan arvokas, pääosin ojittamaton eteläinen aapasuo.

 

Parkanon Saukonsuon rimpistä keskiosaa.

 

Saukonsuosta suunniteltiin suojelukohdetta ensimmäisen kerran jo vuonna 1971 Tampereen seutukaavaliiton selvityksissä. Suon luontoarvot eivät tunnetusti kuitenkaan estä valtionyhtiö Vapoa hakemasta ympäristölupaa turvekaivoksen perustamiseen. Saukonsuokin on ollut Vapon kiikarissa jo pitkään. Parhaillaan on menossa toinen valituskierrosten sävyttämä ympäristölupaprosessi. Luonnosta ja paikallisista elinoloista huolestuneet tahot yrittävät sitkeästi saada Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämän luvan kumottua. Vaasan hallinto-oikeus pysytti luvan voimassa, joten valitukset ovat nyt viimeisessä portaassa eli KHO:n käsiteltävinä. Ennuste ei ole hyvä, sillä ainakaan luontoarvot eivät lupaharkinnassa tunnetusti paljoa paina.

Ajankohtaisen kakkosen turvejutussa herättivät huomiota myös Vapon aluejohtaja Päivi Peroniuksen kommentit. Hän myönsi, että Vapon havittelemissa soissa on usein ojittamattomiakin (keski)osia. Niinpä. Peroniuksen mukaan ojittamaton ala mitataan kuitenkin vain hehtaareissa tai muutamissa kymmenissä hehtaareissa. Paksua pajunköyttä. Esimerkiksi Saukonsuon ojittamaton osa on lähes 100 hehtaaria.

 

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liitto ja SLL järjestivät Virtain Vaskuulla suotapahtuman 21.-22.8. Tapahtuma alkoi retkellä Pahkanevalle.

 

Virroilla Vapo hakee parhaillaan ympäristölupaa upean Pahkanevan turpeenkaivuuseen. Pahkanevasta on ojittamatta jopa 200 hehtaaria. Läheisen Isonevankin ojittamaton osa lähentelee 100 hehtaaria. Isonevan tilanne on kuitenkin siinä mielessä parempi, että Pirkanmaan ympäristökeskus vaati Vapolta turpeenoton ympäristövaikutusten arviointia. YVA-vaatimus sai Vapon luopumaan Isonevan turpeenotosta viime vuoden lopulla, mutta yhtiö toki valitti vaatimuksesta hallinto-oikeuteen. Näiden kolmen esimerkkisuon lisäksi Vapolla on aikomus saada lukuisia, enemmän tai vähemmän ojitettuja soita turpeenottoon. Runsassoisilla Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla yhtiön toiminta lienee kaikkein törkeintä: esimerkiksi Seinäjoen–Ilmajoen rajamailla sijaitsevalle pääosin luonnontilaiselle Karvasuolle Vapo suunnittelee jopa 400 hehtaarin laajuista turvekaivosta…

 

Virtain Pahkanevan erämaista maisemaa. Taustalla häämöttävät metsäsaarekkeetkin ovat melko luonnontilaisia.

 

Päivi Peronius muistutti Ajankohtaisessa kakkosessa myös eräästä toisesta Vapon toiminnan mustasta pisteestä. Yhtiö perustelee luonnontilaisten soiden turpeenottoa usein sillä, että tietyt suot ovat olleet yhtiön agendalla jo 1970-luvulla. Kuinka moni muu nykyaikaisena itseään pitävä – ja vieläpä valtion omistama – yhtiö kehtaa jumittua muinaisiin päätöksiin? No, näköjään se on vain niin, että maailma ympärillä muuttuu, mutta Vapo ei.

Kirjoittaja on ollut tiiviisti mukana metsien ja soiden suojelussa 90-luvulta lähtien.

Elämää suolla

Teksti Mari E. Niemi

Tapasimme viime viikonloppuna pirkanmaalaisilla soilla useamman luonnonsuojelijan kanssa. Kahtena päivänä kuljimme soilla ja nautimme suoluonnon kauneudesta. Mietimme tietysti pitkät tovit myös sitä, miten mittaamattoman arvokkaat suot saataisiin vihdoinkin suojeltua.

Virtain Pahkaneva lumosi kauneudellaan ja lajien kirjollaan. Suolla lentelevät niin kurjet kuin kapustarintakin, riekon reviirejä löytyy useita. Totesimme porukalla soiden olevan tavattoman hienoja retkikohteita. Joukossamme joku intoutui kävelemään ilman saappaita. Mahtoivat suon märkyys ja pehmeät rahkasammalet tuntua jalkojen alla hyvältä!

 

Rahkasammalissa on lukuisia eri värisävyjä vihreistä ja ruskeista erilaisiin punaisiin. Rahkasammalia kasvaa suomessa yli 30 lajia.

 

Mutta kuinka kauan me ihmiset voimme kulkea rauhallista tunnelmaa huokuvilla soilla? Miten hyvin suolajistomme selviää tulevaisuuteen? Suomessa laaditaan parhaillaan kansallista strategiaa soiden tehokäytölle, turpeen nostamiselle. Hallitus linjasi viime viikolla ensi vuoden budjettiin turpeelle olemattoman pientä verotusta. Korpimetsien hakkuu jatkuu edelleen ja avohakkuiden (!) jälkeen suot ojitetaan kammottavan näköisiksi. Niin turpeen nosto kuin ojituskin aikaansaa lukuisten lajien elinympäristöjen tuhoutumisen lisäksi vesistöjen pilaantumisen. Muistatko nähneesi tämän päivän Suomessa järven, jonka pinnalta voit ihailla kirkasta vettä useiden metrien syvyyteen? Itse en ainakaan ihan heti saa mieleeni, mistä sellaisen näkymän löytäisin.

Tilanne on hälyyttävä ja tehtävää on paljon! Siksi tarvitaankin meitä kaikkia, jotta asiat alkaisivat muuttua! Voi vaikkapa kirjoittaa mielipiteen tai pitää esitelmän. Jokaiselle löytyy varmasti sopiva foorumi tai taho, jolle puhua. Virallinen tapa vaikuttaa soiden tuhoon, on lähettää eri tahoille aloitteita ja kannanottoja tilanteen korjaamiseksi. Myös lausunnot lukuisista turvetuotantolupahakemuksista ovat enemmän kuin tarpeen. Yksi keskeinen toimija turvetuotannossa on valtio-omisteinen yhtiö Vapo. Aloita vaikka sen toimien kritisoimisesta! Koitin katsoa Vapon nettisivuilta mahdollista kohtaa palautteen antamiseksi, vaan eipä näyttänyt löytyvän. Sen puuttuessa voisi hyvin käyttää vaikkapa heidän sähköistä yhteydenottolomakettaan. Se löytyy täältä. Turvetuotantoyhtiö Vapon toimintaa kritisoidaan myös mm. Facebookissa.

 

Joku raja ny sentäs.

 

Ihana päivä suolla

Teksti Kaisa Tolvanen

Tapahtui jotain mitä ennen ei ollut tapahtunut. Huhtikuisena perjantaina joukko ihmisiä marssi Parkanossa suolle osoittamaan mieltään. Itsekin saavuin paikalle retkelilymielessä, reppu täynnä edellisenä iltana dyykattua mämmiä, leipää ja luomukiwejä. Olin odottanut sateista päivää ja pakannut itselleni ja lapsille reilusti vaatetta päälle. Rukonevalle saavuttuamme aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli ihana nähdä joukko soiden puolustajia lapioimassa jo kovaa vauhtia ojaa umpeen. Itsekin tartuin lapion varteen samantien ja hikihän siinä tuli sadevarustus päällä ja lapsi selässä lapioidessa.

Itselleni oli tärkeää päästä paikalle tunteakseni tekeväni jotain hyvin konkreettista luonnonsuojelua. Välillä järjestötoiminta kaikkine kokouspöytäkirjoineen ja selvityksineen ei ole niin motivoivaa, ellei välillä voi kokea osallistuvansa todella johonkin merkittävään. Tärkeä asia on sekin, että mielenosoituksissa tapaa ihmisiä ja kokee kuuluvansa johonkin joukkoon, yhteiseen rintamaan. Paikan päällä mielenosoittamisessa on myös oma arvokkuutensa. Ollaan siellä missä asioihin halutaan vaikuttaa, eikä huudella kaupungista käsin maalle mitä asioille pitäisi tehdä. Jollain tapaa vierastan suuria kaupunkien kaduilla tapahtuvia mielenosoituksia, missä nyrkit pystyssä joukko ihmisiä huutaa yhteen ääneen iskulauseitaan. Varmasti monelle tärkeitä tapahtumia, mutta itse helposti ironisoin senkaltaista vaikuttamista. Onko se enemmän niitä ihmisiä varten vai asioita muuttaakseen? Joukossa on toki voimaa, suuri massa on näyttävä, mutta se tunne mikä mielenosoittajien keskuudessa on ei aina välity ulospäin. Mielenosoitukset nähdään helposti vain joukkona rähiseviä mellakoitsijoita tai haihaittelijoita. Jossain peräkylillä mielenosoitukset ei ole yleisöä varten, ei edes mielenosoittajia varten vaan hyvin konkreettisesti vaikkapa juuri tuota Rukonevan suota varten ja kaikkia niitä lajeja, joita siellä tapaa.
Suolle saimme mediaa paikalle, joka oli toki yksi tarkoituskin. Valokuvaajat huomioivat heti lapset, joka on samalla niin sympaattista ja oksettavaa. Ihan kuin tulisin paikalle lasteni kanssa vain saadakseni kamerat meitä kohti, pakottaen lapseni jokaisen haluamani asian maskotiksi tai herättääkseni huomiota, jopa pahennusta. Samaan aikaan kuitenkin luonnonsuojelua tehdään juuri seuraaville sukupolville ja henkilökohtaisella tasolla taas lapset kulkevat sinne minne minäkin. Muistin toki tuolla suolla kuten muissakin mielenosoituksissa sanoa lapsille, että kun poliisi kuvaa, käännä pää. En halua riskeerata lasteni tulevaisuutta maailmanparantajina, jos he jo alle kouluikäisenä ovat supon nauhoilla ja profiloituneina ekoanarkisteiksi.
Kaiken kaikkiaan ihana päivä suolla. Aurinkoa, mukavia ihmisiä, mämmiä, lakkoja (pakastepurkista) ja vähän Vapon äijälle päänaukomista. Kaikkea hyvää. Myös jatkossa toivon löytäväni itseni tuonkaltaisista rauhallisista mielenosoituksista lasteni kanssa sekä näkeväni että tuo Parkanon Rukonevakin saisi säilyä luonnonkaltaisena suona ilman ainuttakaan uutta ojaa.
Lisää kuvia mielenosoituksesta on nähtävissä täällä. Suomen luonnonsuojeluliitto myös tiedotti tapahtumasta. Valtioenemmistöisen turvetuotantoyhtiön Vapon virheellistä tietoa välittävään kampanjaan voi tutustua myös netissä. Vapon propagandaa vastaan on perustettu Facebookissa ryhmä Vastaääni Vapon vedätykselle. Osoita mielipiteesi ja ”tykkää siitä”!