Teksti Mari E. Niemi
Helsingin Sanomat ehti jo eilen kritisoida taloussivuillaan sitä, miten ärhäkämpiä ympäristöjärjestöjä ei otettu mukaan työryhmään. Ryhmän kokoonpanosta ei löydy myöskään Ekometsätalouden Liittoa, joka on jo pitkään esittänyt julkisuudessa vaihtoehtoisia menetelmiä avohakkuille. Liitolle on kertynyt runsaasti käytännön kokemusta näistä menetelmistä. Työryhmästä ei myöskään löydy sellaisia metsien monimuotoisuuden tutkijoita, joka eivät olisi Metsäntutkimuslaitoksen tai Helsingin yliopiston Metsäekonomian laitoksen palkkalistoilla. Suomessa on tehty merkittäviä metsätutkimuksia näiden laitosten lisäksi myös mm. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) sekä eri yliopistojen biologian laitosten toimesta. Vuosikausia on tuotettu myös valtavat määrät luontoselvityksiä, niin lajeista kuin elinympäristöistäkin. Tätä tietoa hallinnoi luonnonsuojelualueiden ulkopuolisilta alueilta eli talousmetsien osalta Elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukset (ELY:t) yhdessä SYKE:n kanssa. Osa luontotiedosta (esim. Metsälain ns. kymppipykälän kohteet) on toki Metsäkeskuksen tietokannoissa.
Nykyiset talousmetsien luonnonhoidon toimenpiteet ovat täysin riittämättömiä monimuotoisuuden turvaamiseksi. Tutkimusten mukaan metsiä pitäisi olla jätetty syrjään hakkuilta vähintäin 10 %, mutta suojeltujen metsien määrä on Etelä-Suomessa tällä hetkellä vain 1,9 %. Lisäksi merkittävällä osalla suojelualueistamme metsä ei suinkaan ole luonnontilaista tai edes luonnontilaisen kaltaista. Näin ollen suojelualueverkostomme on liian heikko, jotta nyt säästettävät pienialaiset arvokkaat elinympäristöt sekä hakkuiden yhteydessä jätettävät muutamat säästöpuut riittäisivät tukemaan näitä suojeltuja arvokkaita ytimiä. Näiden luonnonhoitotoimenpiteiden rinnalle on siis nostettava lisäksi isompien metsäpinta-alojen käsittelemättömyys. Mikäli todella haluamme säilyttää metsäluontomme monimuotoisuuden on käsittelemättömien metsien määrää lisättävä radikaalista myös talousmetsissä.

Metsistä saatava rahallinen tulo ei tule pelkästään hakatusta puusta. Myös käsittelemättömät metsät ovat taloudellisessa mielessä kannattavia. Pystyyn jätetyt metsät tarjoavat monipuolisesti muita ekosysteemipalveluita kuin hakattavaa puuta. Käsittelemättömät metsät toimivat monimuotoisuuden turvaamisen lisäksi mm. hiilinieluina sekä ympäristönä lisääntyvälle luontomatkailulle ja virkistäytymiselle. Metsäluonnon itseisarvoinen merkitys tuntuu myös unohtuneen viimeaikaisista metsäkeskusteluista. Siinä vaiheessa, kun olemme menettäneet omien toimiemme seurauksena jotkin lajit ja elinympäristöt, ei niitä enää saada takaisin millään rahasummalla.
Käsittelemättömyyttä on myös tuettava taloudellisesti. Tällä hetkellä Suomessa tuetaan laajasti erinäisiä hakkuu- ja maanmuokkaustoimenpiteitä sekä puun liikkeelle saamista. Sen sijaan tuki metsien silleen jättämiseen on olemattoman pieni. Tänä vuonna siihen on osoitettu 22 miljoonaa euroa ns. METSO-suojelukauppoihin. Metsien hakkuuta ja puun käyttöä tuetaan eri tavoin moninkertaisella summalla verrattuna metsäluonnon monimuotoisuuden saamaan tukeen.
Käsittelymenetelmien vähäisten vaihtoehtojen lisäksi suuria puutteita Suomessa on metsäviestinnässä. Metsänomistajille ei ole tarjolla riittävästi tietoa erilaisista vaihtoehdoista. On paljon metsänomistajia, jotka eivät haluaisi tehdä metsissään avohakkuita. Sen sijaan haluttaisiin hakkuumenetelmiä, joissa ei koskaan päädytä avohakkuuseen vaan metsä säilyisi peitteisenä. Tämä auttaisi monella tapaa myös metsälajeja, mutta yksi perustavanlaatuinen ongelma sisältyy myös tähän malliin. Avohakkuussa puut poistetaan kertarysäyksellä ja jatkuvan kasvatuksen mallissa puita käydään poimimassa pikku hiljaa. Kummassakin tapauksessa puut poistetaan metsästä kohtuullisen lyhyessä ajassa, noin 100 vuoden välein (ainakin avohakkuumetsätaloudessa usein paljon aiemminkin). Metsään ei näin ollen pääse missään vaiheessa muodostumaan riittävästi kuollutta puuta, mikä on olennainen resurssi isolle osalle metsälajeista. Metsänomistajissa on myös sellaisia, jotka haluaisivat suojella luontoa, joten heille on avoimesti kerrottava myös siitä, miten mikäkin toimenpide vaikuttaa metsäluontoon. Luonnonsuojelu on nostettava tasavertaiseksi käsittelyvaihtoehdoksi hakkuiden rinnalle.
