Retkellä hakkuiden uhkaamissa Pesiöjärven saarissa

Teksti: Hanna Jauhiainen
Kuvat: Luonto-Liiton metsäryhmä

Vietimme viikonlopun Pesiöjärven maisemissa Suomussalmella helmikuun lopussa 2015. Suksi luisti ja saarten vanhojen metsien katveessa mieli tahtoi virittyä hiihtolomatunnelmiin, mutta retkellämme oli myös tarkoitus. Järven saaria uhkaavat nimittäin Metsähallituksen hakkuut, jotka voivat alkaa hetkenä minä hyvänsä.

Aamuauringon valo pilkottaa pilvien lomasta Honkasaaren takana.

Leuto sää tuo saarille ehkä hiukan lisäaikaa: jäätie ei vielä kanna rekkaa eikä se näillä keleillä vahvistu. Metsähallitus on kuitenkin uhonnut tuovansa puut saarista vaikka traktorilla jollei jäätietä saada kantamaan rekkaa. Toistaiseksi hakkuut eivät ole alkaneet. Kävimme paikalla protestoimassa tulevia hakkuita, tarkkailemassa tilannetta ja tutustumassa alueen luonnonarvoihin.

Luonto-Liiton metsäryhmä protestoi metsähallituksen suunnittelemia hakkuita Kumpusaareen johtavan jäätien päässä.

Luonto-Liiton metsäryhmä protestoi metsähallituksen suunnittelemia hakkuita Kumpusaareen johtavan jäätien päässä.

 

Saaret on merkitty maakuntakaavassa virkistysalueiksi. Hakkuut heikentäisivät saarten virkistysarvoja väistämättä, minkä myös Kainuun ELY-keskus on todennut muistiossaan. Ajourat ja hakkuun jäljet tulisivat näkymään saarten luonnossa vielä pitkään. Hakkuut vaikuttaisivat negatiivisesti myös maisemaan. Alueen matkailuyrittäjät tuskin ilahtuisivat maisema-arvojen heikentymisestä, sillä Kainuun matkailun tärkein vetonaula on luonto. Hakkuut ovatkin herättäneet vastustusta paikallisten keskuudessa.

Honkasaaren rannalla on virkistytty nuotion äärellä.

Saarten luonto on monipuolista ja vaihtelevaa. Honka- ja Kutusaari ovat puustoltaan mäntyvaltaisia, kun taas Lehto- ja Kumpusaaressa on enemmän kuusivaltaista iäkästä sekametsää. Saarilta löytyi useita vanhan metsän ilmentäjälajeja, joista silmälläpidettäviä oli kolme (korpiluppo, kanadanluppo ja hentoneulajäkälä) sekä vaarantuneeksi luokiteltu aarninappu, joka elää vanhojen kuusten kuorella.

Lajiston tonkimista. Tältä kuusivanhukselta löytyi aarninappu.

Kumpusaaren korpiluppokuusikkoa.

Lisäksi Lehtosaaressa epäillään esiintyvän liito-oravaa. ELY-keskus on kieltäny hakkuut Lehtosaaressa ennen kunnollisen liito-oravaselvityksen tekemistä. Tähän vuodenaikaan luotettavan liito-oravaselvityksen tekeminen on mahdotonta. Metsähallitus aikoo yhä kuitenkin hakata muissa saarissa. Paha vain, että jäätie kulkee ensin Lehtosaareen ja sen kautta muihin saariin. Tielinja on merkitty kulkemaan suoraan Lehtosaaren läpi.

Lehtosaaren monimuotoista metsää. Taka-alalla näkyvä keltainen nauha on tielinjan merkki.

Lehtosaaren metsää.

Toivon, että vielä monet pääsevät retkeilemään Pesiöjärven rauhaisissa maisemissa siinä tilassa kuin ne ovat nyt. Metsähallituksen maat ovat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta ja tällaisten pienten, virkistys- ja luonnonarvoiltaan merkittävien saarten parturoiminen on Metsähallitukselta, omaisuutemme vartijalta, kovin lyhytnäköistä ja piittaamatonta toimintaa.

Lisää aiheesta:

• Luonto-Liiton tiedote 20.2.2015: Luonto-Liiton aktivistit protestoivat Metsähallituksen saarihakkuita Kainuussa – Pesiöjärveltä löytyi lisää uhanalaisia lajeja
• YLE Uutiset 20.2.2015: Luonto-Liitto Suomussalmella vastustamassa hakkuita
• Avoin kirje: Pesiöjärven saarten hakkuuvalmistelut keskeytettävä ja saaret suojeltava
• Lisää kuvia hakattavaksi suunnitelluista saarista

Metsien suojelu vihdoin Metsämuseo Luston perusnäyttelyssä

Teksti: Emilia Pippola

Kuvat: Emilia Pippola ja Lauri Kajander

Suojeltu metsä -osio näkyy heti näyttelyihin laskeuduttaessa.

Punkaharjulla sijaitsevassa Suomen Metsämuseo Lustossa ei pitkään ollut metsien suojelu lainkaan edustettuna. Viime vuoden keväällä perusnäyttelyssä avautunut Suojeltu metsä -osio muutti tilanteen kertaheitolla. Pieni, mutta näyttävä osasto esittelee metsiensuojelutoimijoita, suojelutyön arkea, suojelualueverkoston kehittymistä sekä yksittäisiä tempauksia ja kampanjoita vuosien varrelta. Osio tulee esiin heti, kun museokävijä laskeutuu ramppia pitkin Luston näyttelyihin. Rampin toisella puolella näkyy osuvasti Metsänparantajien vuosisata -näyttely auroineen ja valtavine ojineen.

Aiemmin Luston kokoelmissa ei ollut tarvittavaa materiaalia metsiensuojelua käsittelevän näyttelyn rakentamiseen. Tilanne alkoi muuttua vuonna 2010. Silloin Lusto ja Työväenmuseo Werstas käynnistivät hankkeen, jossa museoiden kokoelmiin ruvettiin tallentamaan ympäristöliikkeen historiaan liittyvää aineistoa. Hankkeessa tuotettiin myös ympäristöliikkeestä kertova näyttely: Koijärvi, Kessi ja Kuusamon kosket. Metsiensuojelun osalta kokoelmat karttuivat edelleen Luonto-Liiton metsäryhmän tallennushankkeiden myötä syksyllä 2011 ja 2013.

Punkaharjun suunnalla liikkuvien kannattaa ehdottomasti katsastaa Metsämuseo Luston näyttelyt. Metsiensuojeluosion lisäksi myös Luston muissa näyttelyissä riittää runsaasti ihmeteltävää, ja tekemistä löytyy lapsillekin. Lusto on kiinni tammikuun lopun, mutta avautuu taas normaalisti helmikuun alussa.

Hankkeista ja näyttelyistä huolimatta metsiensuojelun historian tallennus on kesken. Lisäyksiä kokoelmiin kaivataan jatkuvasti. Jos sinulla on jotain lahjoitettavaa, voit kysyä lisätietoja allekirjoittaneelta (emilia ät emiliapippola.com / 050-5402551) tai suoraan Lustosta, esimerkiksi intendentti Leena Paaskoskelta, jonka yhteystiedot löytyvät täältä.

Luston amanuenssi Reetta Karhunkorva esittelee lehtileikettä, joka oli ainut metsien suojeluun liittyvä materiaali Luston kokoelmissa ennen ympäristöliikkeen ja metsiensuojelun historian tallennushankkeita.

Luonto-Liiton metsäryhmäläiset tutustuivat Luston näyttelyyn UPM:n Haarikon alueelle eli Metsän tarina -elokuvan kuvauspaikoille suuntautuneen maastokartoitusretken yhteydessä 20.10.2013. Kuva: Lauri Kajander.

Metsiensuojelutyön arkea ja toimijoita.

Vuosien saatossa kartat, inventointilomakkeet ja kamerat ovat olleet ahkerassa käytössä.

Tempauksia ja kampanjoita metsien suojelutilanteen edistämiseksi. Vasemmalla pilkottaa retkeilyä esittelevä näyttelyosio.

Esimerkkitapaus: Kessi.

Suojelualueverkoston kehittyminen.

***

Kirjoittaja on työskennellyt kahteen otteeseen projektityöntekijänä Luonto-Liiton metsäryhmän hankkeessa, jossa on tallennettu metsiensuojelun historiaa. Yhteystyökumppanina on ollut Suomen Metsämuseo Lusto. Vuonna 2011 hanke sai tukea Metsämiesten Säätiöltä ja Kansan Sivistysrahastolta. Vuonna 2013 Suomen Luonnonsuojelun Säätiö tuki hanketta henkilökohtaisella apurahalla.

Pelastetaan Meri-Rastilan metsä, kaupunginvaltuusto!

Teksti: Lauri Kajander
Kuvat: Luonto-Liiton metsäryhmä

Päätös Helsingin upean Meri-Rastilan rantametsän kohtalosta etenee kaupunginvaltuuston äänestykseen keskiviikkona 11.12.2013. Metsää uhkaa kaavoittaminen kerrostaloalueeksi. Metsän kohtaloa ei ole kuitenkaan vielä ratkaistu, sillä säilyttämistä ja tuhoamista kannattavia poliitikkoja on suurin piirtein saman verran.

***********
MERI-RASTILAN METSÄN KOHTALOSTA PÄÄTETÄÄN KESKIVIIKKONA

11.12.2013

Metsän puolustajat kokoontuvat vastaanottamaan valtuutettuja

klo 14.30 Aleksanterinkatu 20:n edustalle.

Tervetuloa mukaan muistuttamaan metsän merkityksestä!

Valtuuston kokous alkaa klo 16 ja on yleisölle avoin.

 ***********

LOPULLISEN POLIITTISEN PÄÄTÖKSEN TEKEE VALTUUSTO

11.12.2013

Vielä ei ole myöhäistä vaikuttaa!

Kerro mielipiteesi valtuutetuille ja allekirjoita adressi!

Valtuutettujen yhteystiedot pdf-tiedostona täällä.

***********

******

Toistaiseksi Meri-Rastilan metsän tuhohanke on edennyt seuraavasti:

Kaupunkisuunnittelulautakunta 5.11.2013:

metsä hävisi äänin 4-5

metsän puolella 2 vihr + 1 vas + 1 sd

metsää vastaan 3 kok + 1 sd + 1 ps

 ******

Kaupunginhallitus 25.11.2013:

metsä hävisi äänin 6-9

metsän puolella 4 vihr + 1 vas + 1 ps

metsää vastaan 5 kok + 3 sd + 1 rkp

******

Meri-Rastilan metsä pitää säilyttää rakentamattomana, koska…

• se on Helsingin viimeisiä laajoja ja yhtenäisiä metsäalueita ja luontoarvoiltaan merkittävä
• monipuoliset liikuntamahdollisuudet luonnontilaisessa lähimetsässä kohentavat ratkaisevasti viihtyvyyttä ja hyvinvointia Meri-Rastilassa ja torjuvat näin osaltaan segregaatiota
• metron ansiosta luonnontilaisesta metsästä pääsevät nauttimaan myös autottomat kaupunkilaiset – heidän määränsä kasvaa jatkuvasti
• koulut ja päiväkodit hyödyntävät kaavaehdotuksen uhkaamaa aluetta aktiivisesti: liikunta, Metsämörri-opetus, ympäristökasvatus, metsämatikka…
• monimuotoisen luonnon läheisyys tasaa tutkimusten mukaan sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja: metsä ennaltaehkäisee ongelmia edullisesti
• alueen asukasmäärää voidaan kasvattaa kolmanneksella (2000 asukasta) kehittämällä ja täydennysrakentamalla nykyistä Meri-Rastilaa metroaseman ja ostoskeskuksen ympäristössä
• metsän säästävä OURcity-vaihtoehtokaava lähtee asukkaiden toiveista, on ammattiarkkitehtien tekoa ja puolueettoman selvitykseen mukaan osayleiskaavaehdotusta kokonaistaloudellisempi
• laajoja virkistysalueita on oltava eri puolilla kaupunkia, nykysuunnitelmien perusteella Itä-Helsinki olisi jäämässä paitsioon

Luonto-Liitto järjesti yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa lauantaina 23.11. metsässä 70 hengen voimin tempauksen, jossa merkittiin kaavan uhkaama alue nauhoilla ja kantaa ottavilla kylteillä. Kuvia tapahtumasta LUPin blogissa.

LINKKEJÄ:

– Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenet linkkinä kaupungin sivulle tai pdf-tiedostona

– Vetoomus Meri-Rastilan metsän, Vartiosaaren ja Kivinokan puolesta

– Lisää Helsingin metsien merkityksestä: https://metsablogi.wordpress.com/2013/10/10/3233/

– Luonto-Liiton ja Tringan esitys Meri-Rastilan metsän suojelemiseksi

– Luonto-Liiton ja asukkaiden tempaus Meri-Rastilan metsän puolesta 23.11.2013 sekä video tempauksesta.

Pelastetaan Meri-Rastilan metsä, kaupunginhallitus!

Teksti: Lauri Kajander

Helsingin upean Meri-Rastilan rantametsän kohtalosta päätetään kaupunginhallituksessa maanantaina 25.11.2013 (asia jäi viikoksi pöydälle 18.11 kokouksessa). Metsää uhkaa kaavoittaminen kerrostaloalueeksi. Metsän kohtaloa ei ole kuitenkaan vielä ratkaistu, sillä säilyttämistä ja tuhoamista kannattavia poliitikkoja on suurin piirtein saman verran.

Luonto-Liitto järjesti yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa lauantaina 23.11. metsässä 70 hengen voimin tempauksen, jossa merkittiin kaavan uhkaama alue nauhoilla ja kantaa ottavilla kylteillä. Kuvia tapahtumasta LUPin blogissa: http://www.luppi.fi/kannanotot/meri-rastilassa-lopun-ajat-kasilla-katso-kuvat-asukkaiden-tempauksesta/

Ulkoilutie Meri-Rastilan metsässä. Kuva: Olli Manninen

Kaupunginhallituksen jäsenet vastasivat Luonto-Liiton 11.11. lähetettyyn kyselyyn seuraavasti (vihreiltä ei kysytty, koska he tiedottivat aiemmin olevansa metsän säästämisen puolella):

• Rakentamista kannattavat: Lasse Männistö (kok), Osku Pajamäki (sdp) ja Pilvi Torsti (sdp)
• Metsän säilyttämistä kannattavat: Sirpa Puhakka (vas), Emma Kari (vihr), Tuuli Kousa (vihr), Hannu Oskala (vihr), Erkki Perälä (vihr)
• Kanta avoin: Marcus Rantala (rkp)
• Ei vastausta: Tatu Rauhamäki (kok), Juha Hakola (kok), Laura Rissanen (kok), Arja Karhuvaara (kok), Tarja Tenkula (sdp), Jussi Halla-aho (ps)

NYT TARVITAAN AKTIIVISTA ASUKASPALAUTETTA PÄÄTTÄJILLE!

Jos haluat säilyttää yhden Helsingin hienoimmista lähiluontoalueista, kerro se kaupunginhallitukselle ja lähetä sähköpostia. Kaupunginhallituksen jäsenten ja varajäsenten sähköpostiosoitteet on koottu alla olevaan taulukkoon.

JÄSENET:
Rauhamäki, Tatu	kok	tatu.rauhamaki (a) valtuusto.hel.fi
Hakola, Juha	kok	juha.hakola (a) juhahakola.fi
Männistö, Lasse	kok	lasse.mannisto (a) eduskunta.fi
Rissanen, Laura	kok	laura.rissanen (a) iki.fi
Karhuvaara, Arja	kok	arja.karhuvaara (a) valtuusto.hel.fi
Kari, Emma	vihr	emma.kari (a) vihreat.fi
Kousa, Tuuli	vihr	tuuli.kousa (a) vihreat.fi
Oskala, Hannu	vihr	hannu.oskala (a) vihreat.fi
Perälä, Erkki	vihr	info (a) erkkiperala.fi
Pajamäki, Osku	sd	osku.pajamaki (a) filmiteollisuus.fi
Tenkula, Tarja	sd	tarjatenkulavaltuusto (a) gmail.com
Torsti, Pilvi	sd	pilvitorstivaltuusto (a) gmail.com
Puhakka, Sirpa	vas	sirpa.puhakka (a) pp2.inet.fi
Halla-aho, Jussi	ps	jussi.halla-aho (a) eduskunta.fi
Rantala, Marcus	rkp	marcus.rantala (a) gmail.com
VARAJÄSENET:
Urho, Ulla-Marja	kok	ulla.urho (a) kolumbus.fi
Muurinen, Seija	kok	seija.muurinen (a) kolumbus.fi
Kolbe, Laura	kesk	laura.kolbe (a) helsinki.fi
Nieminen, Jarmo	kok	jarmo.nieminen (a) santahamina.fi
Koskinen, Kauko	kok	kauko (a) kaukokoskinen.fi
Rantanen, Tuomas	vihr	tuomas.rantanen (a) voima.fi
Hamid, Jasmin	vihr	jasmin (a) jasminhamid.fi
Chydenius, Jussi	vihr	jussi.chydenius (a) gmail.com
Kivekäs, Otso	vihr	otso.kivekas (a) iki.fi
Castén, Nina	sd	nina.casten (a) gmail.com
Kurttila, Tuomas	sd	tuomas.kurttila (a) gmail.com
Bergholm, Jorma	sd	jorma.bergholm (a) paasitorni.fi
Koivulaakso, Dan	vas	dan.koivulaakso (a) gmail.com
Xia, Belle Selene	ps	selene.xia (a) iki.fi
Månsson, Björn	rkp	bjorn.mansson (a) kolumbus.fi

Meri-Rastilan metsä pitää säilyttää rakentamattomana, koska…

• se on Helsingin viimeisiä laajoja ja yhtenäisiä metsäalueita ja luontoarvoiltaan merkittävä
• monipuoliset liikuntamahdollisuudet luonnontilaisessa lähimetsässä kohentavat ratkaisevasti viihtyvyyttä ja hyvinvointia Meri-Rastilassa ja torjuvat näin osaltaan segregaatiota
• metron ansiosta luonnontilaisesta metsästä pääsevät nauttimaan myös autottomat kaupunkilaiset – heidän määränsä kasvaa jatkuvasti
• koulut ja päiväkodit hyödyntävät kaavaehdotuksen uhkaamaa aluetta aktiivisesti: liikunta, Metsämörri-opetus, ympäristökasvatus, metsämatikka…
• monimuotoisen luonnon läheisyys tasaa tutkimusten mukaan sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja: metsä ennaltaehkäisee ongelmia edullisesti
• alueen asukasmäärää voidaan kasvattaa kolmanneksella (2000 asukasta) kehittämällä ja täydennysrakentamalla nykyistä Meri-Rastilaa metroaseman ja ostoskeskuksen ympäristössä
• metsän säästävä OURcity-vaihtoehtokaava lähtee asukkaiden toiveista, on ammattiarkkitehtien tekoa ja puolueettoman selvitykseen mukaan osayleiskaavaehdotusta kokonaistaloudellisempi
• laajoja virkistysalueita on oltava eri puolilla kaupunkia, nykysuunnitelmien perusteella Itä-Helsinki olisi jäämässä paitsioon

– Lisää Helsingi lähimetsien merkityksestä: https://metsablogi.wordpress.com/2013/10/10/3233/

– Luonto-Liiton ja Tringan esitys Meri-Rastilan metsän suojelemiseksi

Suomen Latu haluaa kaataa paikallisten tukeman Teijon kansallispuiston

Teksti: Lauri Kajander

Teijon kansallispuiston perustaminen olisi ainutlaatuinen tilaisuus parantaa Etelä-Suomen metsien surkeaa suojelutilannetta. Mutta mitä tekee ulkoilijoiden keskusjärjestö Suomen Latu? Haluaa kaataa koko kansallispuistohankkeen! Suojelun sijaan Suomen Latu toivoo Teijoon mm. pienaukkohakkuita.

Teijon maisemat ovat kansallispuistotasoa. Kuva: Olli Turunen

Tiedotteessaan 12.9.2013 Metsähallitus totesi näin:

”Alueen sijaintikunnassa Salossa ja eri intressiryhmien keskuudessa vallitsee varsin yhtenäinen kannatus kansallispuiston perustamiseksi, ja Varsinais-Suomen liitto on asettanut Teijon kansallispuiston perustamisen yhdeksi edunvalvonnan painopistealueekseen.” Erityisen tärkeänä kansallispuiston perustaminen nähtiin selvityksen mukaan luontomatkailun ja paikallisen matkailuyritystoiminnan kannalta sekä luonnonsuojelun, erityisesti metsien suojelun kannalta.

Metsähallitus teki selvityksen [pdf, 5Mb] kansallispuiston perustamisedellytyksistä. Kansallispuiston vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön arvioidaan selvityksessä näin:

”Virkistyskäyttö voi jatkua kutakuinkin nykyisellä tavalla myös kansallispuistossa. Kansallispuistot toimivat paitsi luonnonsuojelualueina myös retkeilyä ja luontomatkailua varten. Kansallispuistoissa voi olla monipuolisesti erilaisia harrastusmuotoja. Perinteisen ulkoilun ja retkeilyn lisäksi esimerkiksi suunnistusta, pyöräilyä, ratsastusta, geokätköilyä, valokuvausta, hiihtoa jne. Tarpeen vaatiessa käyttömuotoja voidaan ohjata tarkemmin kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa sekä järjestyssäännöllä. Alueelle voidaan esim. tarkemmin ohjata polkupyöräillyn tai ratsastukseen soveltuvia reittejä. Geokätköjen sijainnit tulee ilmoittaa Metsähallitukselle ja suunnistusrastit tulee sopia tarkemman suunnittelun yhteydessä. Myös hiihtolatujen ylläpito kansallispuistossa on mahdollista. Marjastus ja sienestys kuuluvat kansallispuistojen suosituimpiin aktiviteetteihin. Erityisen arvokkaille luontokohteille, kuten tärkeille lintujen pesimäalueille, voidaan asettaa liikkumisrajoituksia. Voimassa olevassa hoito- ja käyttösuunnitelmassa tällaisia alueita ei Teijolle kuitenkaan ole ehdotettu. Retkeilyalueella sijaitseva asuntovaunualueen nykyinen toiminta voi jatkua, mutta sitä ei tule laajentaa.”

Suojelu ei ole ristiriidassa alueiden retkeilykäytön kanssa. Suomessa on tällä hetkellä 37 kansallispuistoa ja niihin tehtiin vuonna 2012 yli kaksi miljoonaa käyntiä. Se on Metsähallituksen mukaan kaksi ja puoli kertaa enemmän kuin vuonna 2001. Harva haluaa retkeilymaisemiinsa hakkuita – tätä todistaa myös noin 2500 ihmisen allekirjoittama valtion retkeilyalueiden hakkuita vastustava adressi vuodelta 2012.

Teijon alueella on vastustuksesta huolimatta tehty voimakkaita hakkuita kansallispuistoselvityksen aloittamiseen asti. Kuva: Hannu Paunila

Etelä-Suomessa metsäluonnon suojelun tila on katastrofaalisen huono. Metsistä on esimerkiksi Varsinais-Suomen Metsäkeskuksen alueella suojeltu vain 2,5 prosenttia ja tässäkin luvussa ovat myös niukkapuustoiset kitumaat mukana. Kaikkein huutavin pula on laajoista yhtenäisistä metsäalueista, joita hakkuut eivät pirstoisi erillisiksi pikkumetsiköiksi.

Teijon retkeilyalue Salossa on erittäin harvinainen mahdollisuus muodostaa Lounais-Suomen hemiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle suuri suojelualue, joka pystyisi tarjoamaan elintilaa uhanalaiselle lajistolle. Esitetyn kansallispuiston alueeseen kuuluu yli 1000 hehtaaria nykyisin hakkuukäytössä olevia metsiä, jotka kansallispuistossa saataisiin ennallistavan suojelun piiriin ja kehittymään kohti luonnontilaa.

Kuka haluaa retkeillä hakkuulla, Suomen Latu? Kuva: Hannu Paunila

On vaikea ymmärtää, miksi Suomen Latu haluaa asettua vastustamaan kansallispuistoa, jolla on paikallisten vahva tuki, joka ei juuri vaikuta alueen nykyiseen virkistyskäyttöön ja joka toteutuessaan olisi erittäin merkittävä parannus metsien heikkoon suojelutilanteeseen koko Etelä-Suomen mittakaavassa. Olen varma, että myös moni Suomen Ladun 77 000:sta jäsenestä ihmettelee samaa.

Kohtalon ironiaa on, että juuri tänä vuonna myös Suomen Latu on ollut mukana juhlimassa Suomen 75-vuotiasta kansallispuistoverkkoa. Juhlavuoden kunniaksi Latu voisi korjata kantaansa Teijon kansallispuiston suhteen ja antaa tukensa hankkelle, jonka merkityksen niin monet muut tahot ovat jo ymmärtäneet.

LINKKEJÄ:

• Suomen Ladun tiedote 8.11.2013: ”Suomen Latu vastustaa Teijon kansallispuistohanketta”
• Metsähallituksen tiedote 12.9.2013: ”Selvitys Teijon kansallispuiston perustamisedellytyksistä nyt lausuntokierroksella”
• Metsähallituksen selvitys Teijon kansallispuiston perustamisedellytyksistä (12.9.2013, pdf 5 Mb)

 

 

 

Metsähallitus jatkaa syntejään Vienan reitillä

Teksti: Emilia Pippola
Valokuvat: Luonto-Liitto

Metsähallitus on jälleen hakannut historiallisen Vienan reitin varrella, tällä kertaa Suomussalmen Syntisenkankaan alueella. Lokakuun puolivälissä toteutetuista hakkuista voi lukea

• Kainuun Sanomista 29.10.: ”Vienan reitillä taas hakkuita”
• Helsingin Sanomista 4.11.: ”Historiallinen Vienan reitti vaurioitui hakkuissa Kainuussa”.

Pohjanlahden ja Vienanmeren aikanaan yhdistänyt Vienan reitti ja sitä merkitsevät vanhat puut ovat muinaismuistolain suojaamia muinaisjäännöksiä. Vuodesta toiseen Metsähallitus suorittaa reitin varrella avohakkuita, eikä jälki ole kaunista katseltavaa. Kaikkialle ei jätetä suojavyöhykkeitä lainkaan, metsäkoneet ovat paikoin vaurioittaneet reittiä ja toisinaan Metsähallitus on kaatanut myös merkkipuita. Tämänsyksyisissäkin hakkuissa aukot ulottuvat osin polkuun saakka jättäen reitin paljaaksi.

Vuosien saatossa poliisille on jätetty useita rikosilmoituksia Vienan reitin hakkuista. Esimerkiksi vuonna 2010 Kainuun luonnonsuojelupiiri teki rikosilmoituksen muinaismuistolain rikkomisesta. Näistä hakkuista uutisoi muun muassa Helsingin Sanomat. Kaikesta huolimatta Metsäahallitus ei ole joutunut minkäänlaisiin seuraamuksiin kulttuurihistorian tuhoamisesta, vaan se jatkaa määrätietoisesti reitin tuhoamista. Valokuvissa näkyy Vienan reitin tila Syntisenkankaalla lokakuun 2013 hakkuiden jälkeen.

Vienan reitin maisemaa Syntisenkankaalla. Hakkuut ulottuvat paikoin polkuun asti.

Metsähallitus mitoittaa hakkuut joka kerta liian suuriksi Vienan reitin varrella.

Elias Lönnrot käytti Vienan reittiä runonkeruumatkoillaan 1800-luvulla. Historiallista tunnelmaa on vaikea enää aistia hakkuiden ja nuorten taimikoiden lomassa.

Syntisenkankaan ikivanhat puut odottamassa noutajaa.

Tämä oli vanhaa metsää. Nyt se on mäntytukki. PEFC-sertifioitu.

Onko tämä mielestäsi virkistysmetsää?

Seppo Leinosen pilakuva vuodelta 2005 osoittaa, ettei Metsähallituksen touhu ole vuosien saatossa muuttunut.

Kyllästyttääkö? Anna ihmeessä palautetta Metsähallitukselle, esim. metsätalouden johtajalle (Jussi Kumpula, puh. 020564 6657) ja/tai Suomussalmen tiimiesimiehelle (Heikki Juntunen, puh. 0205646417) Palautetta voi antaa myös sähköpostitse: etunimi.sukunimi@metsa.fi tai Metsähallituksen nettisivujen palautelomakkeella.

Monimuotoisen metsän taika -näyttely lainattavissa Luonto-Liitosta

Teksti: Emilia Pippola

Näyttely kertoo sadunhohtoisen tarinan tytöstä ja pojasta, jotka joutuvat metsänpeittoon. Taika muuttaa tytön korpiksi ja metsä lumoaa ystävykset. Mutta vapautuvatko he koskaan taian vallasta?

Luonto-Liitto on tehnyt Monimuotoisen metsän taika -näyttelyn, jossa kuljetaan puustoisilta soilta lehtoihin ja aarniometsiin sekä muihin metsäisiin elinympäristöihin. Metsistä löytyy niin tyypillisiä kuin harvinaisiakin eliöitä. Kokonaisuudessaan näyttely kertoo luonnon monimuotoisuudesta, joka kannattelee myös ihmistä.

Etenkin monelle kaupunkilaisnuorelle metsä on melko vieras ympäristö. Siksi näyttelyn erityiseksi kohderyhmäksi on valittu nuoret, ja tieto esitellään tunteisiin vetoavan tarinan ja kuvien kautta.

Lainattava ja helposti ripustettava näyttely on suunnattu erityisesti yläkoululaisille metsäopetuksen virikemateriaaliksi, mutta se sopii nuoremmillekin. Koulujen lisäksi näyttelyn voi toki lainata muihinkin tiloihin ja tapahtumiin.

Näyttely koostuu 12 kankaisesta valokuvataulusta, joissa piirretyt hahmot seikkailevat. Näyttelyn teemoja voi syventää tehtäväpaketin sekä paperijulisteiden avulla. Lisäksi saatavilla on tunnelmallinen ääniraita omalle MP3-soittimelle.

Lisätiedot ja tilaukset:

• Malva Green, Luonto-Liiton ympäristökasvatuspäällikkö, malva.green (ät) luontoliitto.fi

• Näyttelyn teemoja syventävä tehtäväpaketti (pdf 9,2 MT), josta pääset myös katsomaan näyttelyn taulut pikkukuvina.

Monimuotoisen metsän taika -näyttelyn yhtenä lähtökohtana on ollut tarina kadonneesta tähdestä. Sen kautta voi virittäytyä näyttelyn tunnelmiin:

Metsäretki Lapinjärvelle – kuvareportaasi

Teksti ja kuvat: Emilia Pippola

Luonto-Liiton metsäryhmä ja Luonto-Liiton Uudenmaan piiri järjestivät marraskuun viimeisenä sunnuntaina yleisöretken Lapinjärvelle Latokartanon metsäpalstalle. Parikymmentä retkeläistä pääsi tutustumaan yhteen Uudenmaan hienoimmista metsäalueista loppusyksyn kosteansumeassa säässä. Ahkerimmat ehtivät retken lomassa poimia mukaansa metsän tunnelman lisäksi syksyn viimeiset suppilovahverot.

Metsäretken oppaana Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander.

Taivallusta lahopuiden lomassa.

Latokartanon palstan loppusyksyistä tunnelmaa.

Harmaaluppojen koristelema oksa.

Myös Metsäntutkimuslaitoksen metsätalousinsinööri Markku Rantala (oik.) osallistui metsäretkelle.

”Well here’s another mess you’ve gotten me into”. Osa ympäristötoimintapäivillä syntynyttä taideteosta ripustettuna tämänsyksyiselle hakkuuaukolle.

Latokartanon metsäpalstalle, joka on valtion omistama Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusmetsä, on tehty ja suunnitellaan hakkuita. Alue on Etelä-Suomen mittakaavassa laaja arvometsä. Eteläsuomalaisen, uhanalaisen metsäluonnon suojelussa tällaisten metsien tärvelemiseen hakkuilla ei ole varaa!

Metsäalueesta ja sen tilanteesta löytyy lisätietoa muun muassa luonnonsuojelujärjestöjen tiedotteesta.

Metsätoimintaviikonloppu Nuuksiossa – kuvareportaasi

Teksti: Birthe Weijola, kuvat: Birthe Weijola, Markus Björksten

Metsätoimintaviikonloppu Nuuksiossa 5.-6.11. toi yhteen metsäryhmän ja LUP:in retkiryhmän toimijoita opettelemaan metsäkartoitusta ja suunnittelemaan tulevaa Lapinjärvi-retkeä.  Viikonlopun aikana löytyi hienoja retki- ja lahopuumetsiä Espoon kaupungin mailta,  jotka kelpaisivat suojeltavaksi.

Markus näyttää kuvia kesän Lappi-kartoituksista.

Lajikartoitusta on helpointa opetella pienryhmissä. Tässä Elina, Teemu, Emilia ja Anna lähdössä maastoon.

Punaisen listan lajeista ja vanhan metsän indikaattoreista otetaan koordinaatit.

Espoon kaupungin omistamalta Selkäkalliolta löytyi uhanalainen rusokantokääpä.

Terveisiä ENY:n syyspäiväleiriltä

Teksti: Elina Silkelä

Syysleikkejä metsässä. Kuva: Emilia Pippola

Espoon Nuoret Ympäristönsuojelijat (ENY) järjesti lasten syyspäiväleirin 13.-15.10.2011 Espoossa Luontotalo Villa Elfvikillä. Leirin teemana olivat metsä ja puut. Teemaa toteutimme leikkien ja tunnistustehtävien, sekä yhteisen metsäretken muodossa. Ohjaajien kesken olimme suunnitelleet, että kirjoittaisimme yhdessä lasten kanssa leirikokemuksista Luonto-Liiton metsäblogiin lyhyen blogitekstin. Käytännössä idea osoittautui haasteelliseksi, sillä lapset olivat niin täynnä intoa ja menoa metsäretken päätyttyä, ettei yhteisten ideoiden kokoamisesta meinannut tulla mitään. Tässä tekstissä kerron kuitenkin leirin metsäretken sisällöstä ja tunnelmista ohjaajan näkökulmasta.

Leirin yhteisellä metsäretkellä teimme yhteisiä tehtäviä, joihin kuului paitsi puulajien tunnistusta myös erilaisia arviointitehtäviä. Kyselimme lapsilta miten Laajalahden luonnonsuojelualueen metsä poikkeaa heidän kotiensa lähimetsistä ja kiinnitimme lasten huomion alueen kelopuihin sekä tikan jälkiin puiden rungoissa. Nuoren retkeilijän oppaan (Sundsten, 2006) neuvojen mukaisesti arvioimme puiden ikää sekä pituutta. Iän arvioimiseksi mittasimme puiden rungon ympärysmitan noin 1,5 m korkeudelta. Kirjan neuvojen mukaan kukin 10 cm kertoo neljän vuoden iänlisäyksestä. Tällä logiikalla puita arvioituamme löysimme 110-vuotiaan kuusen, 101-vuotiaan männyn sekä 90-vuotiaan koivun. Koetimme myös arvioida puiden pituutta osoittamalla puuta noin käsivarren pituisella kepillä. Tarpeeksi kaukaa tarkasteltuna keppi näyttää yhtä pitkältä kuin puu. Tästä kohtaa tulee Nuoren retkeilijän oppaan mukaan laskea askeleet puulle ja kerrata yhteen askeleet ja mitattu askelleveys. Tällä mittausmenetelmällä saimme vaihtelevia tuloksia, emmekä ole aivan varmoja menetelmän toimivuudesta. Arviointi oli kuitenkin kaikista hauskaa, ja se oli pääasia!

Kun kyselimme lapsilta retken jälkeen, mitkä asiat olivat metsäretkellä hauskimpia ja mikä jäi parhaiten mieleen, eniten suosiota sai selvästi puiden iän arviointi. Myös retkellä näkemämme puu, joka oli kaatunut vetäen maata juuriensa mukana tieltään, oli tehnyt lapsiin vaikutuksen. Lapset muistivat, että luonnonsuojelualueen metsässä on kaatuneita puita tavallista metsää enemmän ja että luonnonsuojelualueen puut kasvavat itse luonnollisesti, niitä ei ole istutettu. Myös metsäretkellä puhuttaneet kaarnakuoriaiset olivat jääneet lasten mieliin.

Ohjaajana mieltäni lämmitti erityisesti, kun näin lapsien saaneen metsäretkestä elämyksiä. Viimeisenä leiripäivänä leikimme puuhippaa, jossa turvan hipalta sai kolmeksi sekunniksi ohjaajan nimeämästä puulajista. Viimeiseksi päiväksi oli leirille tullut mukaan tyttö, joka ei ollut osallistunut leirin aiempina päivinä. Aiemmin mukana ollut, seitsemänvuotias tyttö selitti selkeästi kaverilleen kuusen ja männyn eroa hippaleikin alkaessa. Ohjaajana olin iloinen huomatessani tytön muistavan tarkkaan selityksen, jonka itse olin edellisenä päivänä tytölle kertonut.

Seuraavan runon olen kirjoittanut lasten antamista kuvaavista sanoista (lihavoidut sanat), kun he tarkastelivat erästä mäntypuuta eri näkökulmista:

On puussa paljon vihreätä
kai siksi että se täynnä on lehtiä ja
sen runkoa peittävät hämähäkinseitit
ja vautsi, luuppiin osui myös itse hämähäkki,

eivät vain sen reitit

Oksisto on puulla mutkikas
ne mutkat muodostavat pitkät oksat
Kun juuresta katsoo, tuntuu ja näyttää, että mänty on kova
mäntypuusta tuli leiripuuna ihan ikioma!

Kirjoittaja on ENY:n leiriohjaaja.