Lähimetsämanifesti

Teksti: Hanna Savisaari

Valta kuntien omistamia lähimetsiä koskevista päätöksistä on annettava niille, joita ne koskevat. Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun! -kampanja vaatii aidosti avointa ja osallistavaa päätöksentekoa lähimetsiä koskeviin kysymyksiin.
Lähimetsät ovat meidän virkistäytymisen, liikkumisen ja hiljaa olemisen paikkojamme. Emme suostu luovuttamaan niitä hakkuille tai rakentamiselle.

Lähimetsien itseisarvo luonnon monimuotoisuuden ja ihmisen elämän säilyttäjinä on tunnustettava. Lähimetsiä ei saa kaventaa ja pilkkoa. Niitä ei tule kohdella hyödyntämättömänä tonttimaana tai raaka-ainevarastona rakentamisen ja näköalattoman tehometsätalouden nimissä.

Lähimetsät ovat lähellä taajamia sijaitsevia, helposti saavutettavissa olevia metsäalueita. Niillä on merkitystä paitsi seudun asukkaiden virkistäytymisen paikkoina myös metsälajien elinympäristöinä. Asutuksen puristuksessa pienetkin metsät ovat tärkeitä ulkoilualueita ja vihreitä väyliä suurempien metsäalueiden välillä.

Luonnossa liikkuminen tekee ihmisille hyvää: jo kymmenen minuuttia metsässä alentaa verenpainetta ja vähentää negatiivisia tunteita. Sosiaalinen tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus vaatii, että metsää on oltava kaikkien ulottuvilla ja saavutettavissa ilman omaa autoa.

Metsät ovat tärkeässä roolissa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä hiilen sitojina. Lisäksi ne puhdistavat ilmaa, toimivat meluesteinä ja suojavyöhykkeinä sekä sitovat sadevesiä. Puolet Suomen uhanalaisista eliölajeista tarvitsee metsää, ja niiden ahdingon syynä on metsätalous.

Vain noin kolmannes kuntien omistamista metsistä on kaavassa merkitty ulkoilu- ja virkistysalueiksi, eivätkä niistäkään kaikki ole turvassa rajuilta maiseman muutoksilta. Kasvavissa kaupungeissa lähimetsiä uhkaa eniten rakentaminen. Kun kaavoittaja hakee vapaita maa-alueita kaupungin mailta, houkutus nakertaa lähimetsien laitoja on suuri. Pienemmissä kunnissa päättäjiä vaivaa vanhakantainen talousmetsäajattelu. Kauempana taajamista sijaitsevia metsiä hoidetaan usein kuin talousmetsää, vaikka ne olisi kaavassa merkitty virkistysalueiksi. Käytännössä viheralueiden pienipiirteinen metsätalous aiheuttaa kunnalle usein enemmän menoja kuin tuloja.

Esimerkkejä uhanalaisista lähimetsistä löytyy lähes kaikista kaupungeista. Virkistysmetsää on suunniteltu tuhansien ihmisten asuinalueeksi esimerkiksi Helsingin Meri-Rastilassa ja Vartiosaaressa asukkaiden vastustuksesta huolimatta. Oulun kaupungin omistama Sanginjoen ulkoilumetsä ei ole turvassa hakkuilta, vaikka paikalliset ovat vaatineet sen suojelua vuosien ajan. Suojassa eivät ole myöskään esimerkiksi Tampereen Kauppi-Niihama, Kuopion Puijo, Jyväskylän Kortepohja, Vaasan Mustikkamaa.

Useimmiten samalla alueella on mahdollista turvata sekä virkistys- että luontoarvot. Silloin metsää ei hoideta puuntuoton nimissä. Hallitun hoitamattomuuden periaate toimisikin hyvin lähimetsissä. Ulkoilureittejä on hyvä rakentaa ja ylläpitää harkitusti niin, että metsä tulisi kaikkien ulottuville. Reittien varrelta on mahdollista kaataa yksittäisiä vaarallisina pidettyjä puita, kunhan ne jätetään metsään maalahopuiksi. Luonnoltaan arvokkaimmat alueet jätetään kokonaan koskemattomiksi ja kulkureittejä ohjataan rajatuille alueille kulumisen välttämiseksi.

Lähimetsien rahassa mittaamattomat arvot on tunnustettava suunnittelussa. Metsiä on suojeltava marjastajille, sienestäjille, ulkoilijoille, seikkailijoille, rauhoittujille ja niille lukemattomille eliölajeille ja elinympäristöille, joista elävä metsä muodostuu. Lähimetsät ovat arvokkaimpia sellaisenaan, metsinä.

Luonto-Liiton Lähimetsät haltuun! -kampanja käynnistyy lauantaina 28. helmikuuta kaavoituksen ja hakkuiden uhkaamissa lähimetsissä seitsemällä paikkakunnalla ympäri maata. Avajaisia vietetään Helsingissä Malminkartanon Kartanonmetsässä, Joensuussa Kanervalan ulkoilumetsässä, Jyväskylässä Laajavuoren Kortemäessä ja Tampereella Kaupin kansanpuiston metsässä. Oulussa hiihdetään Hietasaareen ja Vaasassa retkeillään Vaskiluodossa. Turussa nostetaan malja lähimetsille.

Lähimetsät haltuun! on Luonto-Liiton valtakunnallinen kampanja, jolla nostetaan esiin lähimetsien tärkeyttä luonnon monimuotoisuudelle ja ihmisten hyvinvoinnille sekä kannustetaan ihmisiä viettämään enemmän aikaa metsässä. Kampanjan tavoitteena on edistää kaupunkien ja kuntien omistamien lähimetsien suojelua.

lahimetsat.fi

#lahimetsat

Terveyttä metsästä

Teksti Sini Heikkilä

Olen taipuvainen uskomaan, että ihminen on pääasiassa itsekäs laji. Sen vuoksi metsiensuojelussa, kuten muussakin ympäristönsuojelussa, myös ihmislähtöiset perustelut ovat tervetulleita. Viimeaikaiset tutkimukset antavat viitteitä siitä, että monet tällaisista perusteluista liittyvät meille tärkeään asiaan, terveyteen.

Metla järjesti Helsingissä toukokuun lopulla mielenkiintoisen seminaarin Nature promoting human health, jossa esiteltiin aiheeseen liittyvää uusinta tutkimusta. Luonnossa ja etenkin metsäisessä ympäristössä liikkuminen näyttäisi vaikuttavan positiivisesti niin ihmisen psyykkiseen kuin fyysiseenkin terveyteen, alkaen positiivisen ajattelun lisääntymisestä stressin lievittymiseen ja jopa syövän ehkäisyyn!

Metsien tervehdyttävä vaikutus liittyy luultavasti siihen seikkaan, että ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus: täysin fysiologisiltakin vaikuttavien sairauksien taustalla on usein myös psyykkisiä tekijöitä. Itämainen lääketiede on jo kauan ymmärtänyt tämän. Esimerkiksi Japanissa ns. metsäkylpyä – metsäisessä ympäristössä kävelyä, jonka aikana mieli lepää – on pidetty ihmisen terveydelle hyvänä, ja nyt tieteellinen tutkimus on vahvistamassa tätä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä paljon, mutta alustavat tulokset ovat vähintäänkin mielenkiintoisia. Entä jos luonnosta erkaantumisella ja luonnossa olemisen vähentymisellä on suuri merkitys lukuisien vakavien sairauksien lisääntymiseen? Kuinka saamme ihmiset ymmärtämään, että luontomaisessa ympäristössä oleminen on perustavanlaatuista hyvinvoinnillemme?  Jos onnistumme tässä, uskon että metsiensuojelutyö saa siinä sivussa aivan uutta puhtia.

Seminaarin paneelikeskustelussa kiinnostava huomio oli, että luonnon virkistyspalveluja ei ole onnistuttu – markkinointikielellä  sanoen – brändäämään riittävän hyvin. Ehkäpä uusien tutkimustulosten myötä kannattaisi lanseerata jokin luonnon kokonaisvaltaista hyvinvointivaikutusta paremmin kuvaava käsite.

Terveysintoilu on etenkin nuorten naisten keskuudessa iso juttu, joten naistenlehtiin vaan rohkeasti rummuttamaan tästä! Luonnossa liikkuminen ja oleilu pitäisi saada itsestään selväksi osaksi terveellistä elämäntapaa, samaan tapaan kuin esimerkiksi kuntoliikunta. Myös vanhemmat on saatava ymmärtämään, että lapset kannattaa altistaa luonnolle. Tämä Luonto-Liiton taannoin järjestämässä Lapset luontoon -keskustelutilaisuudessakin esiin tullut seikka on tärkeä. Äidit ja isät haluavat olla lapsilleen hyviä vanhempia, mutta heiltä puuttuu tieto siitä, että pistävät neulaset, tahraava muta, kompastuttavat puunjuuret ja hiljainen metsä ovat juuri sitä hyvää vanhemmuutta.

Kirjoittaja on Luonto-Liiton kerhohankevastaava.