Are you who you need to be? 

Keskustelua luontokadosta käytiin Nuorten ilmasto- ja luontohuippukokouksessa. Kuvassa vasemmalta oikealle: juontaja Sara Nyman, Teknologiateollisuuden Helena Soimakallio, MEP Silvia Modig, Suomen pääneuvottelija Marina von Weissenberg ja Emma Sairanen. Paneeli nähtävissä edelleen: https://www.youtube.com/watch?v=MQQzsvBHm1c (Kuva: Aino Huotari)

”Who are you as a human being? As a future ancestor?” kysyi nuori Ibaloi-Kankanaey Igorot alkuperäiskansaan kuuluva Josefa Carino Tauli päättäjiltä YK:n luontokokouksessa. “And are you who you need to be?”  

Puheessaan Josefa herätteli pohtimaan rooliamme ihmisinä ja tämän päivän tekojen merkitystä tuleville sukupolville. Kysymys kolahti. Maailma tarvitsee lapsia, nuoria, aikuisia ja erityisesti päättäjiä, jotka korottavat äänensä luonnon puolesta. Jotka uskaltavat vaatia muutosta ja visioida tulevaisuutta, jossa sekä ihminen, että muu luonto voivat kukoistaa. Johtajuutta tarvitaan erityisesti nyt, kun maailman maat valmistautuvat päättämään globaaleista luontotavoitteista. 

Uudet luontotavoitteet ovat osa jo lähes 30 vuotta sitten laadittua YK:n biodiversiteettisopimusta. Sopimuksen tueksi on kerran aikaisemmin asetettu maailmanlaajuiset tavoitteet. Tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu ja luontoa katoaa edelleen. Esimerkiksi metsiä hävitetään maailman laajuisesti reilu puolen Helsingin verran päivittäin.  

Ihmiskunta on astumassa, tai ehkäpä jo astunut, vaaravyöhykkeelle. Pölyttäjäkato ja maaperän monimuotoisuuden heikkeneminen vaarantavat ruokaturvaa maailmalla, metsäkato uhkaa niin juomaveden saatavuutta kuin ilmastotavoitteiden saavuttamista ja meret ovat kovaa vauhtia täyttymässä kalojen sijaan muovista.  

Lokakuun puolessa välissä, YK:n luontokokouksen ensimmäisessä osassa, otettiin pieniä askeleita oikeaan suuntaan. 196 neuvottelevaa maata hyväksyivät Kunmingin julistuksen, jossa mm.:  

  • tunnustetaan, että luontokato on ihmiskunnan olemassaoloa uhkaava kriisi,  
  • nimetään suojelun vahvistaminen, haitallisista tuista luopuminen ja käyttäytymisen muutoksen tukeminen toimiksi, joita tarvitaan, ja 
  • tunnistetaan alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen rooli luonnon monimuotoisuuden varjelijoina sekä tarve vahvistaa nuorten, naisten ja tyttöjen roolia päätöksenteossa.  

Vaikka kokous pääasiassa olikin vain puhetta, kuultiin myös jotain lupauksia. Esimerkiksi EU, Iso-Britannia, Japani ja Kiina kaikki kertoivat suuntaavansa entistä enemmän rahaa luonnon monimuotoisuuden suojeluun. Positiivista energiaa oli ilmassa myös suojelun tehostamisen osalta – jo yli 70 maata, Suomi mukaan lukien, on asettunut tukemaan tavoitetta, että 30 % maapallosta suojeltaisiin.   

Josefa haastoi luontokokouksessa päättäjiä pohtimaan ovatko he johtajia, joita maailma tässä hetkessä tarvitsee. Kysymyksen voi kuitenkin yhtä lailla esittää meillä kaikille. Vaikka globaalit luontotavoitteet asetetaankin jossain kaukana, voimme kaikki olla mukana nostamassa luontokatoa tapetille ilmastonmuutoksen rinnalle ja rakentamassa globaalia yhteishenkeä luontokadon pysäyttämiseksi. 

Varaa epäonnistumiselle ei enää ole. Kun kansainväliset päätökset saadaan keväällä 2022 nuijittua läpi luontokokouksen toisessa osassa, otetaan globaalit tavoitteet omiksemme! Kasvetaan yhdessä ihmisiksi, joita maailma tarvitsee. 

Voimia syksyyn ja jokaisen omaan luontotyöhön!

Emma Sairanen, nuorten edustaja YK:n luontoneuvotteluissa ja kansallisen biodiversiteettistrategian valmistelussa

Mitä sinä voit tehdä? 

  • Omassa arjessa luontoa voi puolustaa esimerkiksi kuluttamalla vähemmän, syömällä kasvispainotteisesti ja keskustelemalla aiheesta perheen ja ystävien kanssa.  
  • Järjestöissä ja yhteisöissä taas voidaan yhteisvoimin saada paljon enemmän aikaan kuin yksin. Esimerkiksi Luonto-Liiton metsäryhmän Kaadetaan kaava, ei metsää! -kampanja on loistava esimerkki ruohonjuuritason toiminnasta lähiluonnon puolesta. @kaadetaankaava
  • Suomen valmisteilla olevaan biodiversiteettistrategiaan voi vaikuttaa esimerkiksi ottamalla yhteyttä päättäjiin tai lähtemällä mukaan perusteilla olevaan Nuoret biodiversiteettivaikuttajat -verkostoon. Lisää tietoa saa esimerkiksi ottamalla yhteyttä Instagramissa @emma_ilmastodelegaatti 
  • Kansainvälisiin neuvotteluihin taas pääsee parhaiten tuomaan ääntänsä Global Youth Biodiversity Networkin toiminnan kautta. Verkostoon voi osallistua yksityishenkilönä tai metsäryhmän kautta.  

Khibiny International Volunteering -leiri 2013

Teksti: Birthe Weijola, kuva: Mikhail Ryzhov

Seitajärven luonnonsuojelualue on Murmanskin alueen erikoisimpia luontokohteita. Alue sijaitse Lovozero-tunturien keskellä rehevässä laaksossa ja on Kuolan saamelaisten pyhä paikka, eli seita. Koko tunturialue sisältyy tulevaan Hiipinän kansallispuistoon.

kiv12 1600 004_
Viime vuoden leirillä rakennettiin siltoja.

Seitajärvellä järjestetään 2.-11.8.2013 kansainvälinen työleiri Hiipinän kansallispuiston tueksi. Työleirillä yritetään lieventää suuren kävijämäärän aiheuttamat ongelmat luonnonsuojelualueelle, muun muassa siivoamalla turistien jättämiä roskia ja rakentamalla kunnon taukopaikkoja. Leiriläiset kartoittavat myös uhanalaisten lajien kasvupaikkoja alueella ja toimivat kansallispuistohankkeen elävinä mainoksina.

Majoitus on teltoissa ja osallistujien kuntopohja on oltava kohtuullinen. Ala-ikäraja on 18 vuotta.

”Khibiny International Volunteering” -leiriä järjestetään jo neljättä vuotta peräkkäin. Sen pääjärjestäjät ovat kaksi Murmanskin alueen luontojärjestöä: Kola Biodiversity Conservation Center ja Kola Ecological Center. Kansainvälinen vapaaehtoistyö (KVT Suomi) vastaa leirin ulkomaisten osallistujien rekrytoinnista.  Myös Luonto-Liitto on mukana leirin järjestelyissä.

Lisätietoa leiristä löytyy kansainvälisen SCI:n leirihakukoneesta. Ilmoittautuminen tapahtuu KVT:n kautta. Kulkuyhteyksiä Murmanskin alueelle voi katsoa muun muassa Matkahuollon sivuilta.

Katso kuvia Seitajärven luonnonsuojelualueelta.

Katso leirin sijaintia kartalla.

Alkuperäiskansat ja metsä: Batwa -kulttuurin myötä on katoamassa valtavasti arvokasta tietoa metsistä

Teksti ja kuvat Kati Tiitola

Maisemaa Mgahingan kansallispuistosta.

Vierailin Ugandassa turkulaisen Etnia ry:n ja Radio Robin Hoodin kehitysyhteistyöhankkeen tiimoilta heinäkuussa 2010. Matkasimme pieneen Kisoron kaupunkiin tutustumaan paikallisen alkuperäiskansan, batwojen, asemaan ja elinoloihin sekä tapaamaan alkuperäiskansan asemaa kohentamaan pyrkivän batwa-toimiston työntekijöitä. Mieleenpainuva matka herätti paljon ajatuksia alkuperäiskansoihin ja luonnonsuojeluun liittyvästä tematiikasta. Batwojen kohtalo on surullinen esimerkki siitä, miten vuosituhansia vanhan kulttuurin myötä on vaarassa kadota valtava määrä tietoa ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta.

”Metsän ihmiset”

Matkalla pääkaupungista Kampalasta Kisoroon maiseman hallitsevin elementti ei jää epäselväksi; metsää on raivattu urakalla maanviljelyn tarpeisiin. Tasainen peltojen ja pienten kylien värittämä maisema muuttuu metsäisemmäksi vasta matkattuamme kymmenisen tuntia ja saavuttuamme Lounais-Ugandan vuoristoalueelle lähellä Kongon demokraattisen tasavallan ja Ruandan rajaa. Täällä sijaitsevat harvat säästyneet metsäalueet, jotka tarjoavat kodin muun muassa erittäin uhanalaisille vuorigorilloille. Näissä metsissä on kehittynyt myös ikivanha kulttuuri, jolle metsä on merkinnyt kaikkea. Batwojen kulttuuri on yksi maailman vanhimmista: heidän arvellaan asettuneen Keski-Afrikan vuoristojen metsiin jopa 60 000 vuotta sitten. Batwat ovat näin ollen olleet alueen ensimmäisiä ihmisasukkaita. Batwat kutsuvat itseään nimellä ”metsän ihmiset”.

Batwoilla on perinteisesti ollut hyvin voimakas ja läheinen suhde metsään, joka on luonut pohjan heidän metsästykseen ja keräilyyn pohjautuvalle elinkeinoilleen ja koko kulttuurilleen. Metsä on merkinnyt batwoille kaikkea sekä aineellisessa että henkisessä mielessä. Antropologi Colin Turnbullin mukaan läheinen yhteys metsään kattaa koko batwojen henkisen, sosiaalisen ja kulttuurisen maailman (Turnbull 1961: The Forest People). Keskisen Afrikan metsissä on kehittynyt vuosituhansien saatossa kulttuuri, jonka elinehtona on ollut elinympäristön kunnioittaminen: batwa-yhteisöissä luonnonvaroja ei koskaan ole kulutettu kestämättömällä tavalla. Esimerkiksi metsästämistä yli välttämättömän tarpeen on batwa-yhteisössä pidetty suurena rikkomuksena.

Juuriltaan revitty kulttuuri

Batwojen elämäntapa jatkui Luonais-Ugandan metsissä katkeamattomana 1930-luvulle saakka, jolloin heidän pääsyään metsiin alettiin ensimmäisen kerran rajoittaa hallituksen toimesta. Lopullisesti batwat karkoitettiin asuinalueiltaan kansallispuistojen tieltä 1990-luvun alussa. Heidän tuhansia vuosia asuttamiensa metsien alueilla sijaitsevat nykyään Bwindin ja Mgahingan kansallispuistot sekä Echuyan metsiensuojelualue. Alueet suojeltiin, jotta arvokkaat luontokohteet oltaisiin säästetty ihmisten aiheuttamalta tuholta ja uhanalaiset gorillat pelastettu sukupuutolta. Valitettavasti tässä prosessissa jätettiin täysin vaille oikeuksia alueen alkuperäinen väestö, joka ei missään vaiheessa ole ollut osallinen kestämättömään luonnonvarojen hyödyntämiseen tai metsien tuhoamiseen.

Nykyään batwoilla ei ole lainkaan pääsyä kotimetsiinsä, ja vuosituhansia vanha kulttuuri on revitty juuriltaan. Batwojen siirryttyä metsistä pelloille ja esikaupungin kurjiin slummeihin on häviämässä myös valtava määrä tietoa metsistä, sen eläimistöstä ja esimerkiksi lääkekasveista, joiden hyödyntämistä koskeva tieto on batwoilla ollut omaa luokkaansa. Batwojen siirryttyä metsistä ympäröiviin kyliin myös uskonto on vaihtunut kristinuskoksi. Batwojen luonnonuskonnon pyhät paikat, kuten pyhät puut, ovat jääneet vanhoille asuinseuduille ja koko henkisen kulttuurin pohja metsien myötä hävinnyt. Perimätieto ei siirry eteen päin nuoremmille sukupolville, koska vanha tieto ei enää auta uusia sukupolvia selviytymään elämässä.

Ugandan hallitus ei ole korvannut batwoille heidän menettämiään alueita: heidän ei ole katsottu omistaneen maata, sillä käsitys maan omistamisesta on batwoille kuten muillekin metsästäjä-keräilijäkansoille ollut vieras. He yrittävät elättää itsensä kerjäämällä, satunnaisilla töillä sekä turisteille tarkoitetuilla tanssinäytöksillä ja kylävierailuilla, joiden yhteydessä he joutuvat usein alueen valtaväestön hyväksikäyttämiksi. Turistien maksama palkkio menee usein vierailujen järjestäjien taskuun sen sijaan, että batwat itse hyötyisivät turismista.

Batwat ovat Ugandan köyhin ja syrjityin etninen vähemmistö ja heidän terveydellinen tilanteensa on surkea: odotettavissa oleva elinikä on hyvin matala ja lapsikuolleisuus korkealla. Perinteisesti batwa-yhteisöt ovat metsästäjä-keräilijäkulttuurien tapaan olleet sekä sosiaalisesti että sukupuolisesti hyvin tasa-arvoisia. Uuden tilanteen myötä naiset ja tytöt ovat ajautuneet erittäin haavoittuvaiseen asemaan.

Batwa-lapsia ja-naisia Kisorossa.

Batwa-kulttuurin ja metsien tulevaisuus kulkevat käsi kädessä

Ugandan luonnonsuojelualueista vastaava Ugandan Wildlife Authority on tehnyt aikanaan lyhytnäköisen päätöksen sortaessaan räikeästi alueen alkuperäiskansaa, joka ei missään vaiheessa ole ollut osallinen luonnonvarojen liialliseen kuluttamiseen. Pientä valon pilkahdusta on havaittavissa UWA:n ja Batwa-toimiston uudessa hankkeessa, Batwa Trailissa, jossa batwat osallistuvat kansallispuistoon kohdistuvaan turismiin omilla ehdoillaan. Batwa Trail on vaelluspolku Mgahinghan kansallispuistossa, jossa batwat esittelevät kulttuuriperintöään, esimerkiksi lääkekasvien käyttöä ja metsästystekniikoita turisteille ja samalla siirtävät perimätietoa eteen päin yhteisön nuorille jäsenille. Batwa Trailin tuotto menee kokonaisuudessaan Batwa-yhteisön elinolojen parantamiseen.

Ugandan batwojen kohtalo on surullinen esimerkki siitä, miten luonnonsuojelullisia toimenpiteitä voidaan toteuttaa katastrofaalisin keinoin. Vierailu Kisorossa osoitti kuitenkin pientä toivoa siitä, että myös Ugandan luonnonsuojeluviranomaiset olisivat alkaneet ymmärtää, että batwa-kulttuurin säilyminen ja alueen metsien tulevaisuus kulkevat käsi kädessä. Ehkä eniten asiaan voisivat vaikuttaa Ugandalle taloudellisesti tärkeät gorilla- ja luontoturistit, joiden soisi tulevan enenevissä määrin tietoisiksi batwojen tilanteesta ja vaativan viranomaisia toimimaan niin, että batwojen sortaminen turismin varjolla loppuisi, ja heille suotaisiin oikeus oman kulttuurinsa harjoittamiseen ja ylläpitämiseen.

Kirjoittaja on koulutukseltaan kulttuurintutkija ja toimii tällä hetkellä harjoittelijana Luonto-Liitossa.