Khibiny International Volunteering -leiri 2013

Teksti: Birthe Weijola, kuva: Mikhail Ryzhov

Seitajärven luonnonsuojelualue on Murmanskin alueen erikoisimpia luontokohteita. Alue sijaitse Lovozero-tunturien keskellä rehevässä laaksossa ja on Kuolan saamelaisten pyhä paikka, eli seita. Koko tunturialue sisältyy tulevaan Hiipinän kansallispuistoon.

kiv12 1600 004_
Viime vuoden leirillä rakennettiin siltoja.

Seitajärvellä järjestetään 2.-11.8.2013 kansainvälinen työleiri Hiipinän kansallispuiston tueksi. Työleirillä yritetään lieventää suuren kävijämäärän aiheuttamat ongelmat luonnonsuojelualueelle, muun muassa siivoamalla turistien jättämiä roskia ja rakentamalla kunnon taukopaikkoja. Leiriläiset kartoittavat myös uhanalaisten lajien kasvupaikkoja alueella ja toimivat kansallispuistohankkeen elävinä mainoksina.

Majoitus on teltoissa ja osallistujien kuntopohja on oltava kohtuullinen. Ala-ikäraja on 18 vuotta.

”Khibiny International Volunteering” -leiriä järjestetään jo neljättä vuotta peräkkäin. Sen pääjärjestäjät ovat kaksi Murmanskin alueen luontojärjestöä: Kola Biodiversity Conservation Center ja Kola Ecological Center. Kansainvälinen vapaaehtoistyö (KVT Suomi) vastaa leirin ulkomaisten osallistujien rekrytoinnista.  Myös Luonto-Liitto on mukana leirin järjestelyissä.

Lisätietoa leiristä löytyy kansainvälisen SCI:n leirihakukoneesta. Ilmoittautuminen tapahtuu KVT:n kautta. Kulkuyhteyksiä Murmanskin alueelle voi katsoa muun muassa Matkahuollon sivuilta.

Katso kuvia Seitajärven luonnonsuojelualueelta.

Katso leirin sijaintia kartalla.

Äänisen niemimaan kansallispuisto on kompromissi, mitenkä muuten?

Teksti ja kuva: Birthe Weijola

Onega finalVenäjän hallitus perusti 26.2. yli 2000 neliökilometrin laajuisen kansallispuiston Arkangelin Äänisen niemimaalle. Se tapahtui 20 vuotta sen jälkeen, kun Arkangelin alueen tiedemiehet ensimmäistä kertaa esittivät kyseistä kansallispuistoa. Silloin, 1990-luvun alussa, puitteita olisi vielä ollut 5000 neliökilometrin puistolle, mutta kuten oheisesta kartasta käy ilmi, enää niitä ei olisi. Kartalla näkyvät metsäautotiet ja keltaisella merkatut hakkuut on tehty viimeisen seitsemän vuoden aikana. Kansallispuisto (kartalla rajattu punaisella viivalla) kiertää niemimaan rannikkoa. Sekin on hyvin arvokasta, kooltaan Lemmenjoen kansallispuistoon verrattavaa aluetta.

Nykyinen kansallispuistorajaus syntyi herrasmiessopimuksen seurauksena, jossa metsäyhtiö luopui osasta omasta vuokra-alueestaan sitä vastaan, että saivat hakata niemimaan sisäosan metsiä.  Ja sitä se on tehnyt, niin paljon kun on ehtinyt. Miten tuolle herrasmiessopimukselle käy nyt, kun kansallispuisto on perustettu, ei kukaan vielä tiedä.

Niemimaalla toimiva metsäyhtiö Onegales on ison piirikunnan harvoja ”elättäjiä”, ilman sitä tämän syrjäseudun kylät ja kaupungit luultavasti hiljakseen kuolisivat. Joten kompromissiratkaisua ei varmaan voida pitää yksiselitteisesti hyvänä tai huonona. Luonnonsuojelussa tulee aina realiteettejä vastaan, ja niiden jotka vähettelevät uutta suojelupäätöstä kannattaa tutustua puiston pitkään ja seikkaperäiseen perustamishistoriaan. Uudesta kansallispuistosta voi ja kannattaa tietysti iloita!

Lisätietoa Venäjän uusimmasta kansallispuistosta:

Onegan yläaste sai oman luontopolun

Teksti ja kuva: Birthe Weijola

Luontopolku voi syntyä kouluprojektina, niin että koko luokka osallistuu. Samalla koulun lähiluonto tulee tutuksi.

Kello on neljä iltapäivällä ja edessä istuu Onegan koulun 8 B-luokka ja heidän biologian opettajansa Olga Khamova. Tuijotamme toisiamme hetken hämmentyneenä. Kun esittäydyn venäjäksi, joitakin oppilaita hymyilyttää.

Tietävätkö luokan oppilaat mikä on luontopolku? Kysymystä seuraa pitkä hiljaisuus, johon opettaja joutuu puuttumaan. Kuuluhan jo sanasta mistä on kyse – polku, joka kulkee luonnossa!

Nyt joku muistaa käyneensä luontopolulla, kansallispuistossa. Siellä on ollut kylttejä, jossa kerrotaan luonnosta ja kiinnostavista paikoista polun varrella.

Olemme Aetas-järjestön Anna Ushakovan kanssa pohjois-venäläisessä syrjäkaupungissa pitämässä luontopolkutyöpajaa. Kyseessä on kokeilu, koska pidämme työpajaa enimmäistä kertaa näin nuorelle ikäryhmälle. Olga on Annan entinen opettaja ja hän on suostunut luovuttamaan työpajalle omia biologian oppituntejaan.

Oppilaat suhtautuvat aluksi epäluuloisesti ajatukseen, että he voisivat itse tehdä luontopolun, asia joka yleensä löytyy vain kansallispuistosta. Innostus kuitenkin herää sitä mukaan, kun tehtävä selkenee ja päätetään tehdä luontopolku muille nuorille – koulun omaan käyttöön.

Luontopolku täydentämään koulun biologian opetusta

Anna kertoo mikä on luontopolkujen tyypillinen pituus ja mitkä voivat olla niiden teemat: kasvit, eläimet, metsäluonto, alueen historia, jne. Luontopolkua suunnittellessa pitää myös huomioida kävijöiden turvallisuus ja yrittää välttää herkkiä paikkoja luonnossa.

– Tulemme tässä vaiheessa tekemään vain polun sisältöä, eli rastien kuvaukset. Te voitte sen pohjalta ehdottaa kaupungille, että se tekisi polulle kylttejä, Anna tarkentaa.

Olga on kertonut, että biologian opetussuunnitelmasta puuttuu tieto oman kotiseudun luonnosta, ja luontopolku tarvitaan siihen, että koulun oppilaat oppisivat enemmän paikallisista lajeista.

Oppilaat tietävät kuitenkin monia puulajeja ja hyötykasveja, kuten marjoja ja sieniä. Kerron heille käävistä, joita löytyy paljon syksyisestä metsästä ja auttavat arvioimaan metsän luontoarvoja.

Sitten tulee vuoro valita luontopolulle sopiva sijainti. Se on helppoa, koska koulun lähellä on vain yksi isompi metsäalue. Onneksi se sattuu olemaan hieno, vanha metsä. Metsässä kiertävät talvisin kaupungin hiihtoladut, ja siellä käydään usein koulun liikuntatunneilla.

Seuraavana päivänä käymme Annan kanssa metsässä ja löydämme viihtyisän metsäpolun, joka johtaa suolammelle. Päätämme tehdä luontopolun tälle valmiille metsäpolulle, koska se helpottaa suunnistusta.

  • Koulun luontopolulla koululaiset voivat vierailla joko opettajan kanssa tai itsenäisesti. Sen pohjalta voidaan suunnitella esimerkiksi biologian oppitunteja
  • Kouluprojektina toteututtuna luontopolku voi opettaa luovuutta, ongelmaratkaisutaitoja ja tarjota yhdessä tekemisen kokemus.
  • Luontopolun avulla voidaan myös kertoa kaupungin tai kunnan päättäjille koulumetsän arvoista.
  • Luontopolun laadintaa helpottaa etukäteen valittu yksinkertainen teema (esimerkiksi monimuotoinen metsäluonto).
  • Luontopolku voi syntyä monilla eri tavoin – tässä jutussa kuvattu työpaja on vain yksi niistä. Luonto-Liitolta ja netistä löytyy vinkkejä luontopolun tekemiseen.

Tuotoksina metsärasteja ja lajinäytteitä

Lauantai-aamuna keräännymme koulun pihalle. Olga ja oppilaat ovat paikalla jo ennen meitä. On  kaunis syyskuinen päivä ja meillä on eväitä, muistinpanovälineet ja GPS-laite mukana.

Kun pääsemme metsän lipeille alkaa haastavin osuus: meidän pitää yhdessä valita polun rastit ja tehdä niistä kuvauksia. Jakaudumme kahteen ryhmään, joissa molemmissa on kahdeksan oppilasta ja kaksi aikuista.

Rastit ja kuvaukset syntyvät yllättävän nopeasti, koska nuoret ovat kärsimättömiä liikkumaan eteenpäin.  Paluumatkalla käymme rasteja läpi, kirjaamme niiden koordinaatit ja kuuntelemme toisten tekemiä  kuvauksia.

Koululaisten päivässä tekemä luontopolku kertoo muun muassa isojen puiden merkityksestä metsässä, saniaisista, käävistä ja metsän pohjakasvillisuudesta.

Päivän lopuksi osa porukasta palaa kouluun kirjoittamaan kuvaukset puhtaaksi ja huolehtimaan päivän aikana kerätyistä lajinäytteistä. Niistä tehdään näyttely koulun seinälle.

Annan tehtäväksi jää laatia luontopolun esite, johon tulee rastien kuvaukset ja koordinaatit, sekä kartta polun sijainnista. Polkua voi käyttää esitteen ja GPS-laitteen avulla. Rasteja voi haluttaessa merkitä maastoon esimerkiksi nauhalla.

Äänisen niemimaan ja Hiipinän kansallispuistot pelastettiin järjestöjen ja viranomaisten yhteistyöllä

Teksti: Birthe Weijola

Helmikuussa metsäblogissa kerrottiin, että Venäjän uudistetussa luonnonsuojelualueiden kehityssuunnitelmassa on mukana kaikki Luoteis-Venäjän luonnonsuojelun kannalta merkittävät kansallispuistohankkeet: Hiipinä (Murmanskin alue), Laatokan luodot (Karjalan tasavalta), Paanajärven kansallispuiston laajennus (Karjalan tasavalta) ja Äänisen niemimaa (Arkangelin alue).

Vuoden aikana on tullut viitteitä siitä, että uusi suojelusuunnitelma ei laadittu keräämään pölyä. Sillä varustettuna Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeriö on alkanut viedä läpi näitä vuosikausia kestäneitä, joksenkin kiistanalaisia suojeluhankkeita. Ministeriön (Minprirodan) työtä ei kuitenkaan olisi mahdollista ilman luontojärjestöjä, jotka ovat vuosien mittaan pelastaneet puistohankkeita kerta toisensa jälkeen.

Äänisen niemimaan kansallispuisto perustetaan ehkä  jo tänä vuonna. Kuva: Luonto-Liitto

Hyvä esimerkki on tuleva Äänisen niemimaan kansallispuisto. Sen perustamisprosessi on mennyt jäihin lukemattomia kertoja – viimeksi keväällä 2011, kun Arkangelin aluehallinto pyysi luonnonvaraministeriötä poistamaan kansallispuiston rajauksesta ison alueen, jolle suunniteltiin Solovetskin matkailua palvelevaa tietä. Ministeriö ei tähän suostunut, koska se olisi vähentänyt puiston luontoarvoja aivan liikaa, sekä vaatinut sen perustamisasiakirjojen uusimista.

Ministeriö olisi tässä vaiheessa voinut taipua vastustukseen, ja jättänyt Äänisen niemimaan pois uudesta suojelusuunnitelmasta. Sen sijaan se näemmä jäi odottamaan että olosuhteita muuttuisivat myönteisempään suuntaan. Keväällä 2012 Arkangelin alueen kuvernööri yhtäkkiä vaihtui, ja silloin luontojärjestöt ja joukko tunnettuja venäläisiä tutkijoita vetosivat uusi kuvernööri Igor Orloville, jotta hän luopuisi tiesuunnitelmista. Kun tämä suostui siirtämään tielinjauksen puiston ulkopuolelle, ei kestänyt kun kuukausi ennen kuin lakiluonnos Äänisen kansallispuiston perustamisesta julkaistiin Minprirodan nettisivuilla (elokuussa 2012).

Tässä ”pelastusoperaatiossa” on ilmeistä, että eri luonnonsuojelutoimijoiden yhteispeli on toiminut poikkeuksellisen hyvin. Ilahduttava on myös se, että Arkangelin alueen uusi kuvernööri oikeasti huomioi kansalaisjärjestöjen ja asiantuntijoiden mielipiteitä, mikä ei ole Venäjällä vielä kovin yleistä. WWF mainitsee tiedotteessaan, että myös venäläisen tiedeyhteisön periaatteellinen kanta ja objektiivisen tiedon esiintuominen oli tärkeä lopputuloksen kannalta.

Luonto-Liiton ja Aetaksen leirillä Äänisen niemimaalla 2010 tutustuttiin tulevaan kansallispuistoon. Kuva: Birthe Weijola

Äänisen niemimaan kansallispuiston perustaminen on ilahduttava uutinen myös Luonto-Liitolle. Yhteistyökumppanimme Arkangelin alueella, nuorten ympäristöjärjestö Aetas, on jo pidemmän ajan osallistunut Äänisen niemimaan suojelutyöhön muun muassa leirien ja lehtikirjoituksien kautta. Aetaksen ja Luonto-Liitton vapaaehtoisille järjestettiin Ulkoministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) rahoituksella vuonna 2010 yhteinen leiri Äänisen niemimaalla, jossa laadittiin kansallispuiston alueella kulkeva GPS-pohjainen luontopolku ja järjestettiin infotilaisuuksia kansallispuistohankkeesta paikallisväestölle.

Arkangelin alueen suojelemattomat metsäerämaat. Äänisen niemimaa  löytyy kuvan vasemmasta ylänurkasta. © WWF

Äänisen niemimaalla on säilynyt jopa Euroopan mittakaavassa merkittävä vanhan metsän alue, josta 180 000 hehtaaria sisältyy tulevaan kansallispuistoon. Kansallispuiston perustaminen on tärkeä osavoitto koko Luoteis-Venäjän luonnonsuojelulle. Haasteita alueen luontojärjestöille kuitenkin riittää: Arkangelin alueen sisäosista löytyy Äänisen niemimaata vielä suurempia ja uhanalaisempia metsämantereita.

 
Hiipinän tiehankkeesta tiedotussota

Hiipinän kansallispuistoa esittäneet ja edistäneet luontojärjestöt Murmanskin alueella kokivat järkytyksen keväällä, kun kuulivat, että kaivosyhtiö СЗФК suunnittelee tietä suunnitellun kansallispuiston läpi. Tien tarkoitus on yhdistää malmiesiintymää Hiipinätuntureiden pohjoisosassa alueen itäpuolella sijaitsevaan tehtaaseen. Yhtiön suosima tielinjaus kulkee tunturialueen vähiten ihmisvaikutusta kokeneen alueen läpi. Rakennustyöt oli tarkoitus aloittaa jo vuonna 2013, ennen kuin kansallispuiston perustaminen olisi ehtinyt edetä konkreettisemmalle tasolle.

Ehdotus uusista federaatiotason luonnonsuojelualueista Murmanskin alueella. Hiipinän kansallispuisto on alue nro 2. © Kola Biodiversity Conservation Center

Minpriroda yritti jo keväällä estää sitä, että kaivosyhtiö olisi saanut vuokrata maa-alueen tielinjaukselta, mutta Murmanskin aluehallinto oli jo ehtinyt allekirjoittaa vuokrasopimuksen.

Tästä seurasi puoli vuotta kestänyt mediasota ja työryhmäfarssi, johon osallistui ainakin kolme ympäristöjärjestöä (Kola Biodiversity Conservation Center, Kola Environment Center, WWF Murmansk), ja joka herätti paljon huomiota myös Murmanskin alueen ulkopuolella. Esimerkiksi suomalaiset ja ruotsalaiset ympäristöjärjestöt vetosivat Putinille ja Murmanskin alueen kuvernöörille pysäyttämään tiehanketta. Moskovalaiset maastoautoharrastajat taas saapuivat Hiipinään järjestämään toimittajaretkeilyn.

Tässä tapauksessa aluehallinto ei huomioinut ympäristöjärjestöjen ja tutkijoiden näkemyksiä, vaan asettui selvästi kaivosyhtiön kannalle. Murmanskin alueen virkamiehet yrittivät muun muassa antaa vaikutelman, että tie ja kansallispuisto eivät ole ristiriidassa keskenään, ja että ympäristöjärjestöt olivat jo hyväksyneet kaivosyhtiön suosiman tielinjauksen.

Tämän koskemattoman tunturilaakson läpi kaivosyhtiö СЗФК haluaa rakentaa tien. Kuva: BW

Syyskuussa tilanne vaikutti jo niin epätoivoiselta, että ympäristöjärjestöt päättivät jättää tiehanketta käsittelevän alueellisen työryhmän. Silloin luonnonvaraministeriö heräsi uudelleen asialle:  viikko työryhmän hajoamisen jälkeen ministeriö järjesti kokouksen kaivosyhtiölle ja ympäristöjärjestöille Moskovassa, jossa luonnovaraministeri Sergei Donskoj itse korosti, että tie ei sovi kansallispuistoon ja että sen toteutuminen edellyttäisi että Murmanskin aluehallinto ryhtyisi toimenpiteisiin puiston poistamiseksi suojelusuunnitelmasta. Ministeri antoi myös kaivosyhtiölle tehtäväksi neuvotella kilpailevan kaivosyhtiön kanssa olemassa olevien ratayhteyksien yhteiskäytöstä, mitä se ei siihen mennessä edes yrittänyt tehdä.

Tällä hetkellä Hiipinän tilanne näyttää siis valoisammalta, mutta vielä kukaan ei ole uskaltanut julistaa, että kansallispuisto olisi ”pelastettu”. Täällä Suomessa on syytä seurata kansallispuistoprosessin etenemistä ja tarvittaessa tukea Murmanskin ympäristöjärjestöjä heidän vaativassa työssään. Hiipinätunturit on arvokas luontoalue vain sata kilometriä Suomen rajalta, joka on myös suosittu luontomatkailukohde.

Kansainvälisen työleirin osallistujia Hiipinätuntureilla kesällä 2010. Suomalaiset järjestöt Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry ja Luonto-Liitto ovat viime vuosina tukeneet paikallisia luontojärjestöjä järjestämään työleirejä Hiipinän kansallispuiston tueksi. Kuva: Kola BCC

Linkkejä (venäjänkielisille sivuille):

Kirjoittaja on Luonto-Liiton Venäjä-koordinaattori, ja jatkuvasti vaikuttunut venäläisten ympäristöjärjestöjen työstä.

Metsäleiri: aurinkoinen alku ja sateinen vaellus Paljakan tutkimusmetsään

Teksti: Birthe Weijola, Kuvat: Luonto-Liitto

Torstaina alkoi Luonto-Liiton kansainvälinen metsäleiri ”Discover the Old-Growth Forest” Mustarinda-talolla Hyrynsalmella. Kaikki leiriläiset pääsivät onnekkaasti perille,  jopa kahden vuorokauden matkustamisen jälkeen.  Kaukaisimmat osallistujat tulevat Arkangelin alueelta Venäjältä.

Ensimmäisinä päivinä leirillä oli ohjelmassa tutustumisleikkejä, suunnistuskilpailu sekä metsäaiheita käsitteleviä työpajoja. Sunnuntaina leiriläiset vaelsivat Paljakan tutkimusmetsään ja tutustuivat siellä paikallisen luontomatkailuyritykseen toimintaan. Alla on lyhyt kuvareportaasi leirin alkuvaiheesta.

Evgenij Kelarev ja Teemu Mustasaari valmistelevat näytelmää metsätarinoista.
Venäläisen ryhmän vetämä tutustumisleikki huvitti leiriläisiä.
Virolaiset osallistujat toivat musiikin leirille.
Leiriläiset vaeltamassa Paljakan tutkimusmetsään Teemu Mustasaaren johdolla.
Jotkut kokivat ensimmäistä kertaa elämässä millaista on kävellä suolla. Kokemus miellytti, vaikkei kukaan selvinnyt vaelluksesta kuivin jaloin.
Kotimatkalla pysähdyttiin Latvan kylään tutustumaan Nature Point Paljakan toimintaan.

Leiri jatkuu vielä 15.7. saakka. Torstaina järjestetään Metsäjuhlaa ja Vaara-Kainuun kansallispuistoehdotuksen esittelytilaisuutta Paljakan tutkimusmetsässä.

Metsäjuhla 12.7. – Silva festum

Paljakan tutkimusmetsässä Puolangalla vietetään koko perheen metsäjuhla 12.7., tervetuloa!

Metsäjuhlassa on opastettuja luontoretkiä, ohjattua luonto-ohjelmaa lapsille, metsäteatteriesitys ja tutustuminen Metlan ympäristönäytepankin näyttelyyn. Kahvitarjoilua ja tikkupullaa kodalla.

Metsäjuhlan yhteydessä järjestetään myös luontojärjestöjen, Mustarinda-seuran ja Nature Point Paljakan Vaara-Kainuun kansallispuistoehdotuksen esittelytilaisuus, johon on kutsuttu eri sidosryhmien edustajia. Tilaisuudessa on yleisöllä mahdollisuus esittää mielipiteitä kansallispuistoehdotuksesta

Ohjelman juhlaan valmistaa ”Discover the Old-Growth Forest” -leirin osallistujat. Leiri on Luonto-Liiton koordinoima Youth in Action – nuorten ryhmätapaaminen 5.- 15.7.2012, osallistujat tulevat Suomesta, Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Virosta.

***

Ohjelma:

Klo 9-19: Ympäristönäytepankin näyttely auki

Klo 13 ja 15: Opastettuja luontoretkiä Paljakan tutkimusmetsään (kesto noin 1,5 h, lähtö ympäristönäytepankin pihalta)

Klo 13-19: Ohjattua luonto-ohjelmaa lapsille

Klo 16:30: Metsäteatteriesitys (kesto noin 15 minuuttia)

Klo 17-19: Järjestöjen Vaara-Kainuun kansallispuistoehdotuksen esittelytilaisuus
ympäristönäytepankin auditoriossa

Lasten luonto-ohjelma on tarkoitettu yli 5-vuotiaille lapsille. Nuoremmat lapset voivat osallistua aikuisen seurassa. Lastenhoitopiste on ympäristönäytepankin pihalla.

***

Varusteet:  hyvät jalkineet, asusteet sään mukaan, omat eväät (mahdollisuus grillata).

***

Saapumisohjeet:

Metlan ympäristönäytepankki, Latvantie 55, Puolanka

Alue sijaitsee noin 7 km Paljakan hiihtokeskuksesta itään, Latvantien loppupäässä. Autolla pääsee perille asti, lähimmät julkiset yhteydet tulevat 15 km päähän Kotilaan.

Sijainti kartalla

Kajaanista: Lyhin ajoreitti on Paltamon kautta, josta jatketaan pohjoiseen Uvantietä ja Puolangantietä. Vähän ennen Paljakan hiihtokeskusta käännytään oikealle Latvantielle.

Oulusta ja Puolangalta: Ajetaan Kajaanin tietä Utajärvelle josta käännytään kohti Puolankaa. Ajetaan Puolangan ohi kohti Paltamoa kunnes vasemmalla tulee käännös Ristijärventielle. Noin 10 km jälkeen käännytään uudestaan vasemmalle Latvantielle.

***

Tietoa alueesta:

Paljakan tutkimusmetsässä voi tutustua Kainuun vaaroille tyypillisiin vanhoihin kuusikoihin ja rinnesoihin. Vaarojen rehevillä puronvarsilla kasvaa saniaisia ja muita vaateliaita kasvilajeja. Alueen erikoisuuksiin kuuluu myös tykkylumen muovaamat lakimetsät ja vanhat kaskialueet. Korkein kohta Mustakumpu ylettyy 375 metriin merenpinnan yläpuolelle.

***

Tietoa kansallispuistoehdotuksesta:

Vaara-Kainuun kansallispuistoehdotusta on valmistellut Luonto-Liitto, Mustarinda-seura, Nature Point Paljakka ja Suomen luonnonsuojeluliiton Kainuun piiri. Esitetty kansallispuisto sisältää valtion ja UPM:n maita Paljakan luonnonpuiston itä- ja eteläpuolella, Säkkisenlatvansuon, Peuravaaran ja Vorlokin Natura 2000-alueet sekä jälkimmäiseen liittyvän valtion omistaman Kokkoharjun alueen.

Lataa kansallispuistoesitys (pdf) ja karttaliite (jpeg).

Esittelytilaisuuden esitykset ladattavissa:

Vaara-Kainuun kansallispuistoehdotuksen yleisesittely (pdf)

Vaara-Kainuun kansallispuisto sosioekonomisessa tarkastelussa (pdf)

12.7. esittelytilaisuuden jälkeen on mahdollista tehdä perusteltuja muutoksia kansallispuistoehdotukseen. Myös uudet tahot voivat esittelytilaisuuden jälkeen liittyä esityksen allekirjoittajiin.

Tällä hetkellä on valmisteilla useita kansallispuistoaloitteita eri puolilla Suomea. Ympäristöministeriöön 31.7. menneessä saapuneita aloitteita otetaan mukaan yhteiseen arviointikierrokseen, jonka perusteella valitaan sopivia hankkeita jatkoselvitykseen.

Luonto-Liiton metsäleiri Paljakalla 5.-15.7.

Teksti: Birthe Weijola
Kuvat: Antti Majava

Leiripaikkana on taide- ja luontokeskus Mustarinda Hyrynsalmella. Majoitus on teltoissa, sateen varalta on käytettävissä myös sisätilat. Leirin työpajoissa opitaan metsäkartoituksesta, kansanperinteestä ja lasten luontokasvatuksesta, lisäksi retkeillään Paljakan upeissa vaarametsissä ja valmistellaan yleisötapahtumaa leirin päätteeksi.

Näkymä Paljakan näkötornilta.

Leiri on Youth in Action -ohjelman tukema nuorten ryhmätapaaminen, osallistujia tulee Virosta, Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Suomesta.

Leirin hinta on 80 euroa Luonto-Liiton jäseniltä ja 100 euroa muilta, ja siihen sisältyy leiriohjelma, ruuat ja vakuutus. Osallistujien opiskelijahintaisista matkakuluista korvataan 70%.

Paljakan vaaralaen metsä kesäasussaan.

Leirin osallistujilta edellytetään:

  • 16-25 vuoden ikää
  • osallistuminen leirille alusta loppuun
  • avoin mieli ja kiinnostus toimia metsiensuojelun tai ympäristökasvatuksen parissa

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: 050-3239037 tai birthe.weijola@luontoliitto.fi.

Hiipinälle puolustamaan kansallispuistoa!

Teksti ja kuva: Birthe Weijola

Elokuussa kaikenikäisillä talkoohenkisillä on mahdollisuus lähteä Kuolan niemimaalle puolustamaan suunniteltua Hiipinän kansallispuistoa.

Kansainvälinen työleiri Hiipinän kansallispuiston tueksi järjestetään jo kolmatta vuotta. Leirin isäntäjärjestö on Kola Biodiversity Conservation Center, Luonto-Liiton pitkäaikainen yhteistyökumppani Murmanskin alueella. Leiri on osa SCI:n kansainvälistä työleirivaihtoa, ja Suomesta leirille haetaan KVT: n kautta.

Hiipinän luontoon mahtuu sekä paljakoita että jylhiä rinnemetsiä.

Tämän vuoden leirillä halutaan erityisesti kiinnittää huomiota kaivosuhkaan, joka kohdistuu Hiipinätuntureiden erämaiseen pohjoisosaan. Kristallikirkkaan tunturijärven liepeelle kaavaillaan uusi apatiittilouhos rikastamoineen ja ratayhteyksineen.

Leirillä asutaan teltoissa ja tehdään työtä vähintään kuusi tuntia päivässä. Työ  on monipuolista, retkeilijöiden jututtamisesta kasvillisuuskartoituksiin ja vaellusreittien kunnostamiseen.

Leiri on samalla mainio tilaisuus päästä kokemaan Hiipinän omaperäistä tunturiluontoa paikallisten luontoihmisten opastuksella.

Lisätietoa leiristä löytyy SCI:n hakukoneesta.

Katso kuvia viime vuoden leiristä.

Venäjän suojelusuunnitelma 2012-2020: Uutta toivoa Hiipinän ja Äänisen niemimaan kansallispuistoille

Teksti ja kuvat: Birthe Weijola

Venäjä on vihdoin saanut uuden federaatiotason luonnonsuojelualueiden kehityssuunnitelman. Pääministeri Putin allekirjoitti suunnitelman joulukuun lopussa.

Suunniteltu Hiipinän kansallispuisto on kasvistollisesti erittäin arvokas

Kiinnostavinta suunnitelmassa on lista uusista federaatiotason suojelualueista, jotka perustetaan vuoteen 2020 menneessä. Vuoden 2010 jälkeen on eletty epävarmuudessa siitä, miten käy niille arvokkaille, suojeluun varatuille alueille, jotka ei syystä tai toisesta perustettu viime suunnitelmakauden aikana. Siksi Luoteis-Venäjän luonnonsuojelun seuranneille on helpotus, että uudesta suunnitelmasta löytyy sekä Äänisen niemimaan kansallispuisto (Arkangelin alue), Laatokan luotojen kansallispuisto (Karjalan tasavalta) että Inkerin luonnonpuisto (Leningradin alue). Jos kaikki menee hyvin, nämä suojelualueet perustetaan vielä tänä vuonna.

Myös Hiipinän kansallispuisto (Murmanskin alue) on otettu mukaan uuteen suunnitelmaan. Kasvistollisesti arvokas Hiipinä on pitkään ollut Murmanskin alueen luontojärjestöjen tärkeä kampanjakohde, ja viime vuosina on järjestetty useampi leiri ja tempaus kansallispuiston tueksi. Uudet kaivossuunnitelmat alueella tekevät kansallispuiston perustaminen kiireelliseksi.

Kaikkiaan Venäjällä on tarkoitus perustaa vuoteen 2020 menneessä 20 uutta kansallispuistoa, 11 luonnonpuistoa (zapovednik), ja 3 muuta federaatiotason suojelualueetta. Sen lisäksi Paanajärven kansallispuistoon tehdään iso laajennus ja 11 luonnonpuistoa laajennetaan. Jos suunnitelma toteutuu, se on merkittävä lisäys Venäjän federaatiotason suojeluverkostoon, johon kuuluu tällä hetkellä 102 luonnonpuistoa, 42 kansallispuistoa ja 71 muuta luonnonsuojelualuetta.

Uutinen Venäjän luonnonvaraministeriön nettisivuilla

Aiempi kirjoitus Äänisen niemimaan kansallispuistosta metsäblogissa

Kansainvälinen metsäkampanja tarjoaa uusia näkökulmia

Teksti: Kamilla Billiers

Luonto-Liitto on tänä syksynä reipastunut kansainvälisellä saralla entisestään. Olemme mukana Youth and Environment Europe:n metsävalistusprojektissa, joka on kohdennettu 15-30 vuotiaille nuorille. Kampanja kulkee nimellä ”Caring for the Future? Caring for the Forest!” (kts. kampanjan nettisivut).

Luonto-Liiton lisäksi kampanjaan osallistuu EDEN Centre Albaniasta, Hnuti Brontosaurus Tsekeistä, Ecoclubes Portugalista, EcoCenter Zapovedniks Venäjältä ja Look East Wild Earth Isosta Britanniasta.

Projekti liittyy YK:n metsävuoteen ja sen ohjausryhmä tuottaa tietoa ja materiaaleja nuorille maailman ja Euroopan metsistä. Kansallisten ryhmät ovat järjestäneet aiheeseen liittyviä valistustapahtumia, kuten kouluvierailuja ja retkiä, syksyllä 2011. Projekti on ollut mielenkiintoinen ja tarjonnut mahdollisuuksia lähestyä metsiensuojelua uudesta, kansainvälisestä näkökulmasta.

Päätimme Suomessa valita kohderyhmäksi yläkoulu- ja lukioikäiset, joille on järjestetty metsälähettiläskiertue Helsingissä ja teeman mukainen työpaja Ympäristötoimintapäivillä. Muita kampanjaan liittyviä tapahtumia on ollut leffailta Vaasassa ja metsätoimintaviikonloppu Nuuksiossa.

Kuvia Suomen ja muiden maiden tapahtumista on nyt nähtävissä kampanjan Picasa-sivuilla.

Puiden istuttamistalkoot Venäjällä syyskuussa
Metsätaidetyöpaja Portugalissa marraskuussa