Skip to content

Metsähallituksen kesäiset aavistushakkuut

22.8.2012

Teksti ja kuvat: Juho Kytömäki

Oriveden Siitamassa, Soimasuon soidensuojelualueen ympäristössä, on muutaman sadan hehtaarin laajuinen luonnonsuojelullisesti arvokas metsäalue. Alue on valtion omistuksessa ja sen myötä Metsähallituksen hallinnassa.

Olen tehnyt Soimasuon ympäristöön kolme pitempää retkeä: kesällä 2010 sekä tänä vuonna toukokuussa ja nyt 13.8. Toukokuussa löysin alueelta aiempaa enemmän mukavia metsiä, soita ja kallioita. Jo edelliseltä käynniltä tiesin, että siellä on maisemallisesti kauniita pieniä järviä ja muutama hieno puro.

Osa toukokuun kartoituskäynnistä oli luonnonsuojelutyölle ominaista ”palokuntatoimintaa”, sillä Metsähallitus oli huhtikuussa julkistanut niin sanotussa sahatukkien myyntiluettelossaan kolme leimikkoa, jotka sijaitsevat Soimasuon ympäristössä. Ajattelin, että on pakko mennä katsomaan, millaista metsää hakkuisiin on joutumassa. Sahatukkien myyntileimikot ovat ainoita, jotka kaikkien suomalaisten yhteisiä maita hallinnoiva Metsähallitus julkistaa netissä kaikelle kansalle – tai siis niille, jotka tietävät etsiä. Ne ovat kuitenkin hyvin pieni murto-osa kaikista Metsähallituksen leimikoista, joten pääasiassa valtionmaiden hakkuut valmistellaan kansalaisilta salassa.

Leimikoista kaksi oli lähinnä kuivahkon kankaan mäntyvaltaisissa varttuneissa metsissä. Näistä alueista ainakin toinen oli luontoarvoiltaan merkittävä esimerkiksi siksi, että siellä oli kohtalaisesti lahopuuta ja soistuneita painanteita kallioisten kankaiden välissä. Kahden sahatukkileimikon lisäksi löytyi myös leimikko, jota ei ollut mukana myyntiluettelossa.

Ojittamatonta kangaskorpea Siitaman sahatukkileimikossa 8.5.2012.

Kolmas sahatukkileimikko oli kuusivaltaista metsää ja luonnonsuojelullisesti arvokkain: leimikossa oli muun muassa ojittamatonta kangaskorpea ja lahopuustoista tuoreen kankaan metsää. Hakkuisiin oli joutumassa myös pienen, rahkasammalten peittämän uoman muodostava korpinoro. Korpien osalta leimikko oli METSO-ohjelman luonnontieteellisillä valintaperusteilla mitattuna arvoluokkien I ja II, kangasmetsien osalta arvoluokan II kohde – siis kirkkaasti sellainen, jonka Metsähallituksen pitäisi suojella, ei missään nimessä hakata. Kangaskorpi on lisäksi uhanalainen, vaarantuneeksi luokiteltu luontotyyppi, jollaiset ovat luonnontilaisina (ojittamattomina) etenkin Etelä-Suomessa kovin harvassa.

Toukokuun maastokäynnin jälkeen Luonto-Liitto vetosi Metsähallitukseen, että Soimasuon ympäristön leimikot jätettäisiin hakkaamatta ja että aluekokonaisuus suojeltaisiin, kun Metsähallitus alkaa koota valtionmailta uutta METSO-suojelupakettia. Liitteenä oli useita kuvia ja tekstikuvaus, joissa yksilöitiin leimikoiden luontoarvot. Metsähallitus sai siis tiedon siitä, millaisia metsiä se aikoi hakata, ja eiköhän asia ollut valmiiksikin tiedossa. Vetoomus saatiin Metsähallitukseen päivää ennen kuin sahatukkien tarjouskilpailu päättyi. Vastausta ei kuulunut, ja asia vähitellen jäi ajatuksissani taka-alalle.

* * *

Kävin Orivedellä muissa asioissa 13.8. Paluumatkalla Tampereelle keksimme retkikumppanini kanssa, että voisimme poiketa Soimasuon ympäristössä katsomassa, mitä alueelle kuuluu. Ensivaikutelma olikin ihan hauska: motoristiryhmä oli parkkeerannut ajokkinsa siistiin jonoon tien varteen ja nautti Alisen Jokijärven nuotiopaikalla rantamaisemista. Lähietäisyydellä uinut laulujoutsenpari todisti, että meno oli rauhallista.

Vanhaa, lahopuustoista kuusimetsää Siitaman yhdystien varressa 8.5.2012.

Näkymä samasta kohdasta Siitaman yhdystien varressa 13.8.2012.

Vaikka olen mielestäni varsin kokenut kehäkettu luonnonsuojeluasioissa, erehdyin naiivisti ajattelemaan, että tuskin alueella mitään pahaa on sitten toukokuun tapahtunut. Tyrmistys olikin sitten kohtalaisen suuri, kun saavuimme kohteen etelälaitaan. Ilta-aurinko häikäisi enkä heti ymmärtänyt näkemääni, mutta niinhän se oli, että yksi alueen hienoimmista vanhoista kuusivaltaisista metsistä oli avohakattu äskettäin Siitaman yhdystien varresta. Tien penkalla oli jäljellä vielä osa puupinoista, muun muassa lahoista kuusista koostuva pino. Tämä hakkuu tuli täysin puun takaa, sillä toukokuisella käynnillä en hoksannut, että siinäkin paikassa oli leimikko. Suuri osa suomalaisista tietää, miltä tuntuu, kun tuttu metsä on yhtäkkiä poissa. Itse olen ollut samassa tilanteessa lukemattomia kertoja, mutta silti se hätkähdyttää joka kerta.

Yllätyshakkuuta riittävästi todistettuamme päätimme lähteä katsomaan, mitä muille leimikoille kuuluu. No, avohakattuhan ne oli – ainakin kaikki sahatukkileimikot, joista luontoarvoiltaan vaatimattomimman hakkuita lopeteltiin parhaillaan. Myös kuusivaltainen metsä luonnontilaisine korpineen oli hakattu.

Ensimmäisen kuvan kangaskorpea avohakattuna Siitaman sahatukkileimikossa 13.8.2012.

Keväisessä sahatukkien myyntiluettelossa luki, että Soimasuon ympäristön leimikot hakattaisiin elokuun ja joulukuun 2012 välisenä aikana. Ainakin kuusivaltaiset leimikot (korpimetsä ja tien varren vanha kuusikko) oli hakattu jo aiemmin kesällä: esimerkiksi hakkuutähteeksi jääneiden koivunoksien lehdet olivat täysin ruskeita, ja pääosa puista oli viety pois. Lähtikö Metsähallitus etuajassa kesähakkuisiin siksi, että kyseenalaiset hakkuut saataisiin hoidettua äkkiä alta pois? Enhän minä tiedä, mutta väkisinkin herää epäilys.

Tilanne, jossa valtion metsien hallinnoija tieten tahtoen hakkaa luonnonsuojelullisesti arvokkaita metsiä, toistuu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Perinnettä ei näytä hillitsevän se, että samoihin metsiin kohdistuu myös suojelutavoitteita ja pyrkimyksiä, kuten tälläkin kertaa Soimasuon ympäristössä. Päinvastoin Metsähallitus näyttää vaalivan aavistushakkuiden kyseenalaisia perinteitä sinnikkäästi vielä 2010-luvulla. Miksi? Toki tiedetään, että valtion asettama Metsähallituksen tulostavoite on luonto- ja virkistysarvojen näkökulmasta liian suuri, mutta ei se voi olla koko syy.

* * *

Vetoan (jälleen) Metsähallitukseen, että Oriveden Soimasuon ympäristön kaltaisten arvokkaiden metsien hakkuista luovuttaisiin. Tämä olisi enemmän kuin järkevää ja merkittävä myönnytys metsäluonnolle, kun lähiaikoina aletaan valmistella valtionmaiden lisäsuojelua osana METSO-ohjelmaa. Soimasuon ympäristössäkin on tämän kesän aavistushakkuista huolimatta yhä runsaasti suojelunarvoisia metsiä, jotka toivottavasti suojellaan mahdollisimman laajana kokonaisuutena.

Kirjoittaja on väsynyt luonnonsuojelija, joka kaikesta huolimatta yhä jollain tasolla uskoo siihen, että joskus järki voittaa.

Mainokset
4 kommenttia leave one →
  1. 26.8.2012 16:18

    prkl Metsähallitus…sattuu monta kertaa enemmän kun a)on tuttu paikka ja b)se on Metsähallituksen tekemä. MADiläiset sinne, niin tulevaisuuden metsäaktivistit näkisi omilla silmillään miltä valtion tekemä luontotuho näyttää.

  2. Eränkävijä ainakin joskus permalink
    4.9.2012 13:09

    No en mene ainakaan ikinä Mettähallitukselle töihin en insinööriksi enkä metsäkoneenkuljettajaksi , ei järjettömille hakkuille!
    Kyllä sitä talousmetsää on luonnonsuojelua alueen ulkopuolella ihan tarpeeksi, luulisi riittävän puuta koska niin monta tehdasta ja sahaa on Suomesta jo lopettu tähän päivään mennessä 4.9.2012.

  3. Antti permalink
    23.9.2012 09:12

    Näin käy kun valtion monopoliyhtiölle annetaan liikaa valtaa. Luontopalvelutkin keskittyvät kansainvälistymisteemaansa ja ummistavat silmänsä liian skitsofreenisessa organisaatiomallissa.

Trackbacks

  1. » Metsähallitus hakkaa arvometsiä kesken uusien suojelualueiden valintaa » Luonto-Liiton tiedotteet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: