Skip to content

Puuta on enemmän kuin koskaan – entäs metsää? (Osa 1/2)

22.2.2012

Teksti: Lauri Kajander

Metsätalouden edustajat eivät kyllästy hokemaan, että Suomen metsissä kasvaa enemmän puuta kuin koskaan. Tilastojen mukaan puuston vuotuinen kasvu onkin 1970-luvulta lähtien tuplaantunut noin 100 miljoonaan kuutioon vuodessa, ja ylittää selvästi vuotuisen hakkuumäärän. Olisiko meidän luonnonsuojelijoiden nyt siis syytä huokaista helpotuksesta ja todeta, että hommat on hoidettu?

Metsälajistoa uhkaa ennen kaikkea elinympäristöjen häviäminen ja heikentyminen. Suomessa tämä ei niinkään tarkoita varsinaisen metsäpinta-alan pienenemistä vaan monipuolisten luonnontilassa rehottavien metsien muuttumista monotonisiksi talousmetsiksi. Tärkein yksittäinen lajien uhanalaistumista aiheuttava tekijä on lahopuun määrän romahtaminen talousmetsissä, mutta suomalaisen metsätalousmallin ihanteena olevasta avohakkuun jälkeen aukolle istutetusta tasaikäisestä ja harvennetusta puupellosta puuttuu paljon muutakin.

Vanhojen metsien määrä on jatkuvasti pienentynyt. Kuvassa valtion omistamaa vanhaa suojelematonta kuusimetsää Paljakan alueella Kainuussa. (Kuva: Jaakko Junikka)

Ilman kirvestä tai sahaa kasvaneessa metsässä vuosisatoja vanhojen ylispuiden seurana kasvaa kaikenikäisiä ja monenlajisia puita sikin sokin siellä missä siemenellä on ollut tarpeeksi tuuria selviytyä taimeksi ja taimella edelleen aikuiseksi. Vielä kuoltuaankin järeä puuvanhus voi tarjota ravintoa ja suojaa niin sienille, sammalille, jäkälille, hyönteisille kuin linnuillekin vuosikymmeniä – kuivalla mäntykankaalla jopa vuosisatoja.

Mutta vanhojen metsien suojeluohjelmahan käynnistettiin jo 1990-luvulla. Noista ajoista suojellun metsän pinta-ala on moninkertaistunut. Ja puutakin kasvaa koko ajan enemmän kuin hakataan. Eihän metsillä ole mitään hätää! Vai onko?

Katsotaanpa Suomessa kerättyjä tarkkoja metsävaratietoja, valtakunnan metsien inventoinnin eli VMI:n tuloksia:

Ensin yli 120-vuotiaiden metsien pinta-ala koko maassa:

  • VMI 3 (vv. 1951-53): 3,5 miljoonaa hehtaaria
  • VMI 11 (vv. 2009-2010): jäljellä 2,2 miljoonaa hehtaaria 

-> vanhojen metsien pinta-alasta on siis kadonnut avohakkuisiin kolmannes 50-luvun jälkeen.

”Mutta nämähän ovat vanhoja syntejä”, sanoo metsätalousmies. ”Sotien jälkeen piti saada talous kasvuun ja tarvittiin puuta. Nyt on kuitenkin tilanne toinen, puutahan kasvaa koko ajan enemmän kuin hakataan.”

No katsotaanpa viimeisten kymmenen vuoden muutoksia.

Ensin yli 100-vuotiaiden mäntyvaltaisten metsien pinta-ala:

  • VMI 9 (vv. 1996-2003): 2 523 200 hehtaaria
  • VMI 11 (vv. 2009-2010): 2 114 100 hehtaaria

-> viimeisen kymmenen vuoden aikana yli satavuotiaiden mäntymetsien pinta-ala on koko maassa pienentynyt 409 100 hehtaaria eli 16 %. Vanhojen mäntymetsien hakkuutahti on siis ylittänyt metsien vanhenemisvauhdin viime vuosikymmenellä edelleen reippaasti.

Entä yli 100-vuotiaat kuusivaltaiset metsät koko maassa?

  • VMI 9 (vv. 1996-2003): 1 357 600 hehtaaria
  • VMI 11 (vv. 2009-2010): 1 172 900 hehtaaria

-> viimeisen kymmenen vuoden aikana yli satavuotiaiden kuusimetsien pinta-ala on koko maassa edelleen pienentynyt 184 700 hehtaaria eli 14 %. Siis myös vanhojen kuusimetsien hakkuutahti on ollut jatkuvasti selvästi suurempi kuin metsien vanhenemisvauhti.

Suurin järkytys viimeiseksi – Etelä-Suomen vanhojen kuusimetsien hävitys 2000-luvulla:

  •  Yli 100 vuotiaiden kuusimetsien pinta-ala on vuosikymmenessä kutistunut Etelä-Suomessa huikeat 27,3 % eli n. 135 700 hehtaaria. Siis viimeisten kymmenen vuoden aikana! (VMI 9 -> VMI 11)
  • Kaikkein vanhimpien, yli 160-vuotiaiden kuusivaltaisten metsien määrä on Etelä-Suomessa romahtanut viimeisen vuosikymmenen aikana kolmannekseen, 150 000 hehtaarista vain 50 000 hehtaariin!

Kuvan avohakkuulla hävitettiin 140-vuotiaita kuusia kasvanut korpi valtionmaalla aivan Etelä-Suomen merkittävimpiin lajistoytimiin kuuluvan Vesijaon luonnonpuiston naapurissa talvella 2010-11. (Kuva: Olli Manninen)

Edellä tarkastellut pinta-alat sisältävät myös luonnonsuojelualueiden metsät, jotka toki vanhenevat koko ajan. Toisin sanoen talousmetsissä vanhojen ikäluokkien häviäminen on ollut jonkin verran yllä esitettyäkin nopeampaa. Tämän havaitsee jokainen metsissä kuljeskeleva helposti omin silmin: vaikea on löytää vanhaa metsää, ja vielä vaikeampaa on löytää sellaista, jonka läpi ei näkyisi seuraavalle avohakkuulle.

Vaikka metsän ikä ei tietenkään kerro kaikkea metsän arvosta uhanalaisen metsälajiston elinympäristönä, vanhojen ikäluokkien määrässä tapahtuneet muutokset kertovat kuitenkin karua kieltään viimeisten metsätalouskäytön ulkopuolelle pitkiksi ajoiksi jääneiden metsien päätymisestä hakkuisiin. Samalla suuri osa tästä vanhojen metsien häviämisestä on luonnontilaisen kaltaisten metsien muuttumista hoidetuiksi talousmetsiksi, joita odottaa tavanomainen istutus-harvennus-avohakkuu -kierto, usein vielä maanmuokkauskin. Puut viedään talousmetsistä tehtaalle jo keski-iässä, selvästi alle satavuotiaina, ja samalla jatkuu erilaisten elinympäristöjen määrän hupeneminen.

Lajistolle ei ole merkitystä elinympäristön suojelustatuksella vaan sen määrällä. Sotien jälkeen alkanut vanhojen metsien määrän romahdus on jatkunut näihin päiviin. Vielä kymmenen viime vuoden aikana on Etelä-Suomessa hävitetty vanhimmista kuusimetsistä kaksi kolmasosaa eli 100 000 hehtaaria. Sattumalta pinta-ala on lähes sama kuin monimuotoisuuden pelastajaksi tarjotun METSO-ohjelman tavoite: 96 000 hehtaaria lisäsuojelua vuoteen 2016 mennessä. Tästäkin tavoitteesta METSO-ohjelma laahaa pahasti jäljessä – ja elinympäristöjen häviäminen jatkuu.

Lisääntynyt suojelupinta-ala jääkin kehitystrendinä elinympäristöjen häviämisen jalkoihin ja metsäluonnon tila jatkaa heikkenemistään.

Missä se paljon puhuttu puumäärän jatkuva lisääntyminen sitten luuraa? Vastausta etsitään tämän kaksiosaisen kirjoitussarjan jälkimmäisessä osassa.

Mainokset
9 kommenttia leave one →
  1. Anne-Marie Korkealehto permalink
    22.2.2012 14:13

    Närängin ikimetsät Kuusamossa ovat hyvä esimerkki metsien suojelusta. Monipuolinen eläin- ja kasvilajisto kertovat suojelun tärkeydestä. Itse olen ehdottanut lähellä olevan vanhan metsän suojelua vapaaehtoisesti. En tiedä nykyistä tilannetta, mutta tärkeä liito-oravan pesimäalue Keski-Suomessa Laukaan Leppävedellä sijaitsee tässä asutuksen keskellä. Toivottavasti metsän omistaja säästää maan ja suojelee vanhat kuuset ja puut hakkuulta. Toinen omistaja teki harvennushakkuun metsään, luontokartoituksen teko syksyllä on vaikeaa. Joka tapauksessa paljon kuusia säästettiin liito-orava-aluekartoituksen perusteella parin vuoden takaa. En tiedä, häviääkö liito-orava taistelun metsän harventuessa vai ei.

  2. Juha Kylänpää permalink
    22.2.2012 19:21

    Suuri syy kuutiotilavuuden kasvuun on korpien ja rämeiden kuivaaminen. Esim. täältä Laitilasta on lähes mahdoton löytää ojittamatonta korpea.

  3. Juho Kytömäki permalink
    23.2.2012 08:27

    Mainio kirjoitus!

    Vanhojen kuusivaltaisten metsien määrän vähentäminen on ollut ihan tietoinen linjaus (ja voi olla sitä edelleenkin). Esimerkiksi Pirkanmaan alueellisessa metsäohjelmassa linjattiin 2000-luvun alussa, että kuusta pitää hakata yli vuotuisen kasvun, koska ”vanhoja huonokuntoisia kuusikoita” on niin paljon.

    Vuosien 2006-10 alueellisesta metsäohjelmasta löytyikin sitten tällainen pätkä: ”Suurimmat hakkuut kohdistuivat tukkivaltaisiin kuusikoihin. Kuusitukin suurin kestävä hakkuumahdollisuus ylitettiin keskimäärin 0,2 milj. kuutiometrillä viiden vuoden ajan.” Samasta aiheesta esitetään vielä pylväsdiagrammi, joka konkretisoi kuusen pahaa tilannetta. Diagrammi löytyy ohjelman sivun 39 alalaidasta (Kuva 25. Kasvu ja poistuma puulajeittain). Suora linkki:
    http://www.metsakeskus.fi/c/document_library/get_file?uuid=8c2297ea-03b0-44a4-a38c-d79b4cb1c62a&groupId=10156

  4. Lauri Ilovaara permalink
    23.2.2012 09:06

    Metsäpuolellahan on yritetty käyttää VMI tuloksia päinvastaiseen todisteluun, puhumalla lahopuun määrästä. Sitä tosin on mitattu vasta melko lyhyen aikaa. Kuitenkin pientä kasvua lahopuun määrässä on lukemista nähtävissä. Tämä on tietysti hyvä suuntaus, mutta ei varmaan ihan hetkessä nouse niihin määriin mitä metsäluonnon monimuotoisuuden säilyminen edellyttäisi.

    Mutta olennaista on tietysti se, että kuusikossa vanhetessaan tapahtuu puiden lahoamista (varsinkin sisäistä lahoa), joka alentaa puuston myyntiarvoa nopeastikin. Lisäksi myrskyjen riski lisää painetta metsän hakkaamiseen siinä vaiheessa kun puuston kovin kasvu alkaa taittumaan. Yli 100-vuotiaita kuusikoita ei siis talousmetsissä etelä-suomessa varmaan kovin paljoa tule tulevaisuudessakaan olemaan, olkoonkin että osa metsänomistajista arvostaa muutakin kuin myyntiarvoa.

    Eli kyllä niitä suojelualueita tulee vielä melkoisesti perustaa eteläiseen suomeen. Lisäksi pitää entistä ahkerammin miettiä miten talousmetsiin voitaisiin luoda noita vanhan metsän elementtejä, ilman että taloudellinen tulos suuresti laskee. Ja ennenkaikkea tälläisiä keinoja täytyy saada käytäntöön, eli metsäammattilaisten hyväksymiksi.
    Toki myös keinoja talousmetsien kiertoajan pidentämiseen olisi tärkeää kehittää, eli tarjota metsänomistajille syitä metsän pitämiseen pystyssä mahdollisimman pitkään ja samalla tarjota palvelua jolla seurataan puuston terveydentilaa, eli ettei laho pääse leviämään laajalle puustoon sillä aikaa kun ”yliikäistä” metsää pidetään pystyssä.

  5. Hannes Mäntyranta permalink
    5.4.2012 18:34

    Lauri, esitit näitä tietoja äskettäin Leo Straniuksen blogipalstalla. Silloin puhuit esimerkiksi näistä yli 160-vuotiaista metsistä, ja viittasit muistaakseni Metsätilastolliseen vuosikirjaan. Kysyin sinulta, miten tämä on mahdollista, koska kyseinen vuosikirja ei tunnista laisinkaan tällaista yli 160-vuotiaiden metsien luokkaa. En nyt tässä tilanteessa ehdi enempää kommentoida ylläolevaa kirjoitustasi, mutta jos nyt ekaksi saisin vastauksen tähän, että mistä tulee tämä tieto yli 160-vuotiaista metsistä, niin olisi helpompi jatkaa.

    • 6.4.2012 09:51

      Hei Hannes,

      Luvut ovat Metsätilastollisesta vuosikirjasta ja täältä Metlan nettipalvelusta, josta selviää mm. tuo 160-vuotiaiden metsien määrä:

      http://www.metla.fi/metinfo/vmi/ -> VMI11 E- ja P-Suomen metsävarat -> Ikäluokat:
      a. Pinta-ala ikäluokittain ja puulajivaltaisuuksittain

      Itse asiassa minun on pitänyt jatkaa näiden selvittelyä, mutta en ole muilta kiireiltäni ehtinyt. Totesin kirjoituksen julkaisun jälkeen, että luvuissa voi piillä virhettä, koska VMI 11 on vielä kesken. Joka tapauksessa kirjoituksessa käyttämäni luvut ovat suoraan Metlan tilastoista.

      Kunhan ehdin, aion olla yhteydessä VMI:tä tekeviin tutkijoihin Metlassa ja kysellä lisää näistä. Samalla tarkoitukseni on selvitellä, kuten yllä olevan kirjoituksen lopussa lupailinkin, minkälaisissa metsissä ja minkälaista puuta ne paljon puhutut kuutiomäärät ovat VMI:n valossa. Tahtoo vain aina ilmestyä kiireellisempää tekemistä…

  6. Hannes Mäntyranta permalink
    11.4.2012 13:58

    Hei,
    mihinkäs mun edellinen kommenttini tai kysymykseni täältä on hävinnyt?

    Kysyin siis Lauri Kajanderilta, että mistä ovat hänen tietonsa yli 160-vuotiaista metsistä peräisin, kun en itse niitä Metsätilastollisesta vuosikirjasta löytänyt. Sain vastauksen ja tutkin tietoja, vaan en oikein viisastunut, joten päätin kysyä asiaa suoraan VMI:n tekijöiltä.

    Ensinnäkin, yli 160-vuotiaiden luokka on ollut käytössä vasta VMI9:stä lähtien. Sieltä löytyy aikasarja yli 160-vuotiaista metsistä: 566, 716, ja 573 neliökilometriä, eli luku on pienentynyt VMI10:n ja VMI11:n välillä, mutta on edelleen suurempi kuin VMI9:ssä. Tekijöiden mukaan VMI11 tulokset on laskettu vuosien 2009-2010 aineistosta ja niissä on näin pienen luokan osalta kohtuullisen suuri otantavirhemahdollisuus. He eivät pidä VMI10 ja VMI11:n välistä muutosta merkittävänä, vaan se voi aiheutua otannasta. Pidemmällä aikavälillä, esimerkiksi 1950-lukuun verrattuna VMI-tuloksista näkyy, että vaikkapa yli 140-vuotiaiden metsien ala on yli kaksinkertaistunut.

    Hannes Mäntyranta

  7. Hannes Mäntyranta permalink
    11.4.2012 13:59

    No kas, nyt se edellinenkin tuli tuohon. En oikein pysy WordPressin perässä…

  8. Hannu Hyvönen permalink
    21.4.2012 18:28

    Näissä laskelmissa on oltava tarkkana. Sotien jälkeen metsämme olivat hyvin eri-ikäisrakenteisia. Tällaiselle metsälle iän määrittäminen ei ole ongelmatonta. Jos sellainen metsä alaharvennetaan sen ikä kasvaa samantien. Jos se yläharvennetaan se nuorenee hetkessä. Prosentteja laskettaessa on hyvä huomata että metsäpinta-alaan on laskettu myös nämä kaikki ojitetut suot. Jos metsäala maassa on noin 20 milj ha niin siitä ojiotettua suota n 5 miljoonaa ha. Nuorta taimikkoa tai metsää maisemassa.
    Suomessa on nyt n 60 vuoden ajan tehty päätehakkuita prosentin alalla/vuosi metsäalasta.
    Eli noin 200000 ha/vuosi. Mutta nämä hakkuut ovat kohdistuneet koville maille, ei ojitetuille soille. Järeitä metsiä on muutettu puupelloiksi noin 12-13 miljoonaa hehtaaria. Eli tulema:
    taimikoita ja nuoria metsiä ojitetuilla soilla 5 milj ha
    taimikoita ja nuoria metsiä kovilla mailla 12-13 milj ha
    varttuneita metsiä jäljellä n 3 miljoonaa ha

    Tämä karkea laskelma kertoo miksi Kemijärven sellutehdas lakkautettiin. Kun ei voitu luottaa Venäjän puuvirtoihin ja kun Pohjois-Suomessa ei enää päätehakkuuleimikoita.
    Päätehakkuuleimikoiden varassahan integraattien puunhankinta pyörii. Tilastokuutioilla tehtaat eivät pyöri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: