Skip to content

METSO-suojelukohdetta synnyttämässä

2.8.2011

Teksti: Risto Sulkava

Tämä keski-suomalainen metsä suojeltiin SLL:n avustuksella METSO-ohjelmassa. Kuva: Ari Aalto

Useimmilla Suomen luonnonsuojeluliiton piireillä on METSO-valmistelusopimusoikeudet (METSO on Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma). Piiri saa siis maanomistajan niin halutessa tehdä esisopimuksen jonkin metsäkohteen suojelusta. Sopimuksessa kuvataan ja arvioidaan kohteen METSO-kriteerien täyttyminen, luontoarvot yleisesti sekä puuston määrä, metsäkuviot ja pinta-ala. Luontoarvojen inventointi on useille metsätoimijoillemme helppoa, mutta puustoarviointiin pystyvät paljon harvemmat ihmiset. Tätä helpottaa se, että varsin monella tilalla on metsäsuunnitelma, josta kuviokohtainen puuston määrä ja laatu saadaan helposti selville.

Maanomistajalle käypä korvaus ja luonnonystävälle euforista iloa

Suojelusopimuksen syntymisestä maksetaan maanomistajalle kilpailukykyinen hinta, mutta myös valmistelusopimuksen tekijä saa pienen korvauksen. Valmistelukorvauksella kattaa useimmiten paikalla käynneistä aiheutuneet matkakulut – onneksi luonnonystävän varsinainen korvaus tuleekin luonnolle ja tuleville sukupolville tehdystä hyvästä työstä!

Keski-Suomessa valmistelusopimuksia on tehty tällä hetkellä kuusi. Näistä puolet on tähän mennessä johtanut positiiviseen lopputulokseen, eli kohteen suojelun. Loppujen osalta pitkä ja monivaiheinen prosessi on vielä kesken. Valmisteltujen suojelusopimusalueiden koot vaihtelevat kolmen ja kahdenkymmenen hehtaarin välillä. Peräti neljä on yli kymmenhehtaarisia, eli keskimääräistä suurempia. Laadultaankin pääosa kohteista on todellista ykkösluokkaa.

METSO-suojelussa maanomistajan haltuun jäävä yksityismaan suojelualue on selvästi suosituin vaihtoehto. Harvempi haluaa myydä koko alueen pois. Yksityismaan suojelualueella omistaja voi myös räätälöidä suojelumääräykset itselleen sopiviksi. Esimerkiksi metsästys voi yksityismaan suojelualueella joko jatkua entisellään tai sen voi kieltää kokonaan.

Maanomistajalle maksetaan yksityismaan suojelualueen tapauksessa täysi puuston hinta. Toisin kuin puukaupassa hinta on kuitenkin verotonta tuloa ja siksi yleensä selvästi suurempi kuin puukauppahinta. Lisäetuna on, että hakkuun jälkeiset uudistuskustannukset, taimikon perkuun kulut ja vastaavat menoerät jäävät väliin. Kaiken lisäksi alueen käyttö esimerkiksi marjastuksessa, metsästyksessä tai vaikka kuukkeli-retkikohteena voi jatkua entisellään.

Vaikka suojelusopimuksen valmistelusta ei maanomistajaa auttavalle luonnonsuojelijalle taloudellisesti olekaan hyötyä, on suojelutulos erittäin palkitseva. Kun yhdessä on tutkittu maastoa, kirjoiteltu sopimuspapereita ja kyselty ELY-keskuksesta, että missä ihmeessä paperit viipyvät, saa suojelualueen syntyminen lopulta hymyn suupieliin kaikilla. Luontoarvoiltaan huippukohteen saattaminen pysyvästi säilyväksi aiheuttaa lähes euforista iloa; minä sain sen aikaan – pyörii ajatuksissa ja suojelualueella tulee varmasti poikettua myöhemminkin.

Tämä keski-suomalainen metsä suojeltiin SLL:n avustuksella METSO-ohjelmassa. Kuva: Ari Aalto

Suojeluhalua löytyy vaikka metsäyhtiön ostomiestä kiukuttaa

Esimerkki onnistuneesta prosessista erään maaseutupitäjän syrjäkylältä, josta sain kuukkelihankkeen lehtihaastattelun pohjalta isännältä soiton perjantai-iltana. Viikon ainoa teoriassakaan mahdollinen maastopäivä sattui olemaan lauantai. Niinpä iltayöstä printattiin sopimuspapereita, etsittiin karttoja yms. ja seuraavana aamuna ani varhain lähdimme toisen metsäasioihin perehtyneen kaverin kanssa paikanpäälle. Lauantaista tulikin oikea superlauantai. Metsä sijaitsi kiinni vanhojenmetsien suojelualueessa, oli ennestään tunnettua kuukkelireviiriä ja kerrassaan upea runsaslahopuustoinen reilun kymmenen hehtaarin kohde.

Isäntä taas oli vanha kuukkelin ystävä. Hän ikävöi aiemmin jopa kymmenen linnun laumoina metsurin nuotiotulille tulleita kuukkeleita. Ei ollut vuosiin nähnyt yhtäkään ja oli innoissaan kun tiesimme kohteella olleen edellisenä talvena ainakin yhden yksilön. Isäntä mietti jo, että ”mitäs jos se kuukkeli on jäänyt yksin? Pitääkö sille hakea Kuusamosta kaveri, että saadaan laji säilymään alueella nyt kun siitä tulee suojelualuekin”. Ja jatkoa seurasi.

Paluumatkalla katselin toisen suojelualueen reunaan rajoittuvaa vanhaa metsää ja pohdin ääneen, että tuossa olisi myös kuukkelia ajatellen sopivassa paikassa hyvän näköinen kohde. Isäntä siihen: ”se on velipojan palstalla, eiköhän me suojella sekin”. Ja niin mentiin velipojan puheille. Ja sieltä muutaman kahvikupin jälkeen taas kiireesti ennen hämärän tuloa metsään… Kohde täytti kirkkaasti METSO-kriteerit, metsäsuunnitelmasta saatiin kuviokartat ja puustotiedot ja ei kun nimi valmistelusopimukseen. 20 hehtaaria lisää suojelualuetta vanhan aiemman palan kylkeen! Kerrassaan mahtava fiilis!

Tällä hetkellä alkuperäinen kartoittamamme kohde on jo valmis suojelualue. Yllätyksenä tulleen toisen kohteen osalta suojelu on yhä kesken, mutta todennäköisesti se jossakin vaiheessa lopulta onnistuu. Kaiken huippuna on, että nyt kolmaskin veljeksistä teki valmistelusopimuksen, eli taas on noin 12 hehtaarin kohde odottamassa tarjousta ja sen jälkeen mietittävänä, että kelpaako tarjottu hinta. Saa nähdä tuleeko alueelle näistä valmistelusopimuksista yhteensä jo yli 40 hehtaarin suojelualueverkosto. Sellaisella olisi jo todellista merkitystä lajistonsuojelunkin kannalta.

Huvittava joskin myös valitettava yksityiskohta tuli samalla ilmi. Metsäyhtiön ostomies oli käynyt useitakin kertoja talossa, tarjonnut itsepintaisesti avohakkuuta ja nopeasti, ja sanonut suojelusta, mm. että ”ei sellaista pidä tehdä”. Ja kun isäntä oli sanonut, että hän haluaa jättää osan metsistään luonnonelukoille, eikä pilata sitä näillä nykyajan metsänhoitohömpötyksillä, oli ostomies vetänyt herneet nenään. Että vielä on METSO-opastuksessa maakunnissa oppimista.

Mutta mahtavaa, että tuollaisia isäntiä vielä löytyy! Isäntä on vilpittömän huolissaan kuukkelista ja muista eläimistä. Sanoi jopa kokevansa huonoa omaatuntoa, ”kun koko kunnan metsät ovat näin vähissä”. ”On viimeinen hetki säilyttää edes jotakin”. Jos tällaisia isäntiä olisi enemmän, niin luonnon lisäksi ihmisetkin voisivat paremmin.

Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja ja Kuukkeli metsäluonnon suojelun monipuolistajana -yhteistoimintaverkoston koordinaattori

Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: