Skip to content

Suvisaaristo palautti mieleen pääkaupunkiseudun hienot metsät

21.11.2010

Teksti ja kuvat Emilia Pippola

Vartuin Seinäjoella ja asuin sen jälkeen seitsemän vuotta Oulussa ennen kuin päädyin Helsinkiin. Olin tottunut, että lähimetsään pääsee kävellen tai vähintäänkin pyörällä. Muutettuani Helsinkiin, vieläpä varsin urbaaniin kaupunginosaan, en heti löytänyt tietäni lähimetsiin. Kävely- tai pyörämatkan päässä ei tuntunut laajempia metsiä olevan – tai ehkä olin vain ennakkoluuloinen.

Pikku hiljaa alkoi valjeta, että kiinnostavia metsiä löytyy sekä Helsingin sisältä että muualta pääkaupunkiseudulta. Kaikki metsät eivät ole ihan kävely- tai pyörämatkankaan päässä, mutta julkisilla voi helposti päästä moneen hienoon metsään – eikä tarvitse edes mennä Nuuksioon.

Kun toisena Helsingin keväänäni aloin liikkua Espoon keskuspuistossa, häkellyin muun muassa hienojen lehtojen määrästä aivan asuntoalueiden kupeessa. Yhtä jykeviin kuusiin ja haapoihin en ollut monessa paikkassa törmännyt ja vastaavan rehevyyden olin kuvitellut rajoittuvan lähinnä suojelualueille.

Kalliomännikköä Suvisaariston lounaisjyrkänteellä.

Tänä syksynä sain uuden muistutuksen lähimetsäretkeilyn virkistävästä vaikutuksesta, kun lupauduin vetämään Luonto-Liiton Uudenmaan piirin metsäretkeä Espoon Suvisaaristoon pyhäinpäivänä. Jo valmistelureissulla ihmettelin, miksi päiväretkille tulee lähdettyä niin harvoin! Vain puolisen tuntia bussissa Kampin bussiterminaalista ja päätyy keskelle tervaleppäluhdan lahopuurytöä, josta voi jatkaa matkaansa jykeväpuustoisten lehtomaisten ja tuoreiden kankaiden läpi upeisiin kalliomänniköihin keloineen ja käkkärämäntyineen.

Myös retken osallistujat tuntuivat nauttivan muutaman tunnin retkestä. Sen aikana ehdittiin ihmetellä loppusyksyllä näkyviä lajeja kuten luppoja, naavoja ja muita jäkäliä, metsän yleisiä sammaleita sekä lahopuiden kääpiä. Erään männikön kosteasta painanteista löytyi kotiin vietäväksi suppilovahveroita, ja evästaukokin ehdittiin pitää lounaisrannan kalliojyrkänteellä saaristolaismaisemissa.

Pyhäinpäivän retkellä saatiin monissa paikoissa ihastella lukuisia lahopuita ja korpipainanteita.

Suuri osa Suvisaariston metsistä on hiljattain suojeltu osana Espoon 550-juhlavuoden kunniaksi suojeltua 550 metsähehtaaria. Hienot metsät ovat päätyneet hakkuilta turvaan! Niihin voin turvallisesti palata jonain päivänä uudelleen, mutta seuraavaksi haluan taas suunnata askeleeni johonkin hienoon suojelemattomaan metsään ja toimia sen säilymisen puolesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että metsään – melkein millaiseen tahansa – pääsee tarpeeksi usein. Muistetaan siis lähimetsät, talvellakin!

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: