Skip to content

Metsiensuojelijoiden verkosto vahvistuu entisestään – 15 uutta metsäkartoittajaa paikansi UPM-Kymmenen hienoja suojelemattomia metsiä

2.11.2010

Teksti Mari E. Niemi

Kymeenlaakson luonnonsuojelupiiri ja Luonto-Liitto järjestivät viime viikonloppuna 29.-31.10. metsäkartoituskurssin. Kolusimme ison porukan voimin Kouvolan läheisyydessä useampia eri metsäyhtiö UPM-Kymmenen omistamia metsäkohteita. Samalla perehdyimme siihen, mikä tämän päivän suomalaisessa metsämaisemassa on huomionarvoista.

UPM-Kymmene omistaa eri puolilla Suomea merkittäviä määriä metsiä ja soita. Näin myös Kaakkois-Suomessa. Ajattelimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli tutkailla yhtiön suojelemattomia metsiä ja kouluttaa samalla liudan uusia kartoittajia. Porukkaa oli ilahduttavasti eri puolilta maamme eteläistä osaa: Jyväskylästä, Savonlinnasta, Kotkasta, Turusta, Pirkanmaalta ja tietysti Kymenlaaksosta.

Esittelen tässä lyhykäiseen kaksi erilaista löydöstämme:

1) Katsastimme yhtiön omistamaa laajempaa yhtenäistä aluetta Kouvolan kaakkoispuolella. Tästä linkistä voi karkeasti havaita, miten yhtiö on toteuttanut isoja avohakkuita viime vuosien aikana. Kuitenkin maisemassa on vielä säilynyt ilahduttavasti jokunen hyvinkin arvokas metsä.

Suojellun Hangassuon kupeessa sijaitseva Iso-Penttinen häkellytti kartoittajat luonnontilaisuudellaan. Paikansimme erirakenteista kuusivaltaista metsää, jossa on useampi kymmenen kuutiota kuollutta puuta. Alueelta löytyy myös liito-orava ja pohjantikka. Pohtiessamme rinteen laen mäntyjen ikää lensi päämme yli kanahaukka. Kartoituksessa ei tutkittu lahopuulajistoa, mutta ohimennen kävellessä havaitsimme vanhan metsän indikaattorilajit rusokäävän ja ruostekäävän, joista etenkin jälkimmäinen on aika hyvä havainto keskellä noin vahvasti pirstottua maisemaa. Arvokkaan ydinalueen ympärille saattoi rajata useamman hehtaarin alalta tukialuetta eli iältään varttunutta metsää, jossa luontoarvot ovat kehittymässä hyvää vauhtia.

2) Perehdyimme myös taajamametsiin lähempänä Kouvolan keskustan tuntumaa. Sääksniemestä löysimme vanhaa mäntymetsää, jossa kilpikaarnaisista rungoista ei ollut tulla loppua. Alueen keskellä sijaitsee hieno kuusimetsä, jossa on runsaasti lahopuuta. Eri puolilla aluetta kasvaa haapoja niin vanhoina yksittäisinä puina kuin pieniä metsikköjä muodostavien nuorten puiden rykelminäkin. Tämä on esimerkiksi liito-oravalle tärkeää. Liito-oravan läsnäolosta viestivät vanhat ja tuoreet papanat järeän haavan tyvellä. Alueen arvoa lisää sijainti asutuksen kupeessa: hyviä lähivirkistysmetsiä ei voi koskaan olla liikaa.

Kaakkois-Suomessa taitaa luonnonvarojen käyttö olla lähes tulkoon intensiivisintä koko maassa. Metsätkin ovat isolta osin vahvasti käsiteltyjä ja paikoin pirtoutuneita pieniksi laikuiksi. Niin metsien lajistosta kuin luontotyypeistäkin iso osa on uhanalaisia. Jotta kykenemme jarruttamaan uhanalaistumiskehitystä ja vältämme uusien lajien ja metsäisten luontotyyppien uhanalaistumisen, on tartuttava ripeästi työhön: On etsittävä metsät, jotka voivat seuraavien vuosikymmenten aikana kehittyä arvokkaammiksi luontokohteiksi. UPM-Kymmenellä on tässäkin osassa maata mahdollisuudet kantaa kortensa kekoon metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi!

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: