Skip to content

Suomen metsäluonto huutaa apua


18.10.2010

Teksti Jaakko Junikka

Metsähallituksen ympäristöpäällikkö Petri Heinonen kehtasi väittää kaikkia faktoja vastaan mielipidekirjoituksensa (HS 28. 9.) otsikossa metsiemme olevan monimuotoisia, huolimatta tutkimuksista, jotka osoittavat asian olevan toisin: Suomen metsäisistä luontotyypeistä 75 % ja metsälajeista 50 % on uhanalaisia. Suomen metsistä on jo kuollut sukupuuttoon arviolta 100 lajia ja sukupuuttovelka on luokkaa 1000 lajia, mikä tarkoittaa, että nämä lajit tulevat lähitulevaisuudessa katoamaan, mikäli luonnontilaisen kaltaisten metsien määrä ei huomattavasti kasva nopeasti. Etelä-Suomen, eli 
poronhoitoalueen eteläpuolisen Suomen metsistä on silti suojeltu ainoastaan 1,9 %!

Tästä huolimatta Heinonen piirsi kuvan, missä Suomen metsillä menee paremmin kuin koskaan Suomen historian aikana. Lähes kaikki Heinosen esiin nostamat asiat vaativat oikaisua.

Heinonen väittää, että ”Tosiasiassa lehtipuuta on nyt Suomen metsissä enemmän kuin koskaan 1920-luvun jälkeen.” Hän perustaa väitteensä valtakunnan metsien inventointeihin (VMI), vaikka juuri niiden mukaan lehtipuiden osuus metsämaan tilavuudelta vallitsevana puustona 1920-luvulla oli 14,2 % ollen graafin mukaan vielä 1950-luvulla n. 15 % kun se nyt on 9,6 %.

Heinonen tuo esiin Suomen metsien tilavuuden kasvun ja siten metsiin sitoutuneen hiilen määrän nousun, vaikka nuorten metsien osuus on kolminkertaistunut 1920-luvulta koko maassa ja vanhojen metsien osuus vähentynyt paljon. Suomen metsien tilavuuden kasvu perustuu pitkälti suo-ojitusten aikaansaaman metsää kasvavan maa-alan lisääntymiseen. 
Suo-ojitusten aikaansaaman puuston kasvun lisääntymisen laskeminen hiilensidonnaksi on vähintään kyseenalaista, koska samaan aikaan puuston kasvaessa ojitettu suo maatuu vapauttaen hiilidioksidia, kuten viimein myös sen päällä kasvava metsä. Siten lopulta kaikki suo-ojitusalueet ovat pelkkiä hiilidioksidin lähteitä ja jäljelle jää Suomen nuoret vähän hiiltä sitovat metsät.

Heinonen antaa ymmärtää VMI -tietojen pohjalta lahopuun lisääntyneen Suomessa viime vuosisadan aikana, vaikka lahopuuta on mitattu VMI:ssa vasta 1996 lähtien. Etelä-Suomen luonnontilaisissa vanhoissa metsissä lahopuuta on 60-120 kuutiota/hehtaari, talousmetsissä keskimäärin 3,3. Ei siis ihme, että lahopuusta riippuvaiset sadat eliölajit ovat katoamassa Suomesta. Tutkimusten mukaan 20 kuutiota/hehtaari riittäisi näiden lajien säilymiseen.

Elämme YK:n kansainvälistä biodiversiteetti vuotta ja kuudetta – nyt ihmisen aikaansaamaa – maailmanlaajuista sukupuuttoaaltoa. Toivoisi että se tarkoittaisi enemmän tekoja elämän puolesta ja vähemmän moraalitonta viherpesua elämän kustannuksella.

Kirjoittaja on biologian ylioppilas ja luonnonsuojelija.

Advertisements
One Comment leave one →
  1. Jaakko Junikka permalink
    19.10.2010 13:31

    Tämä siis Hesarin alkuaikeistaan huolimatta julkaisematta jättämä mielipidekirjoitukseni.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: