Skip to content

”Monet tulevat aarniometsät ja kansallispuistot ovat nykyisiä talousmetsiä”

15.9.2010

Sunnuntaidebatti

Helsingin Sanomat 5.9.2010

”Metsien suojelu kannattaa paremmin kuin talouskäyttö”

Suomen metsäluonnon monimuotoisuus jatkaa hupenemistaan. Vanhat metsät ovat pirstaleisia, ja niitä on niukasti. Etelä-Suomen metsistä 98 prosenttia on talouskäytössä.

Samanaikaisesti metsätalouden markkinanäkymät ovat muuttuneet entistä epävarmemmiksi. Kukaan ei tiedä, mikä on nykyisen suomalaisen talousmetsän arvo, kun se realisoidaan hakkuissa 40–100 vuoden päästä.

Metsien suojelu saattaa olla jo nyt kannattavampaa kuin niiden talouskäyttö. Tulevaisuudessa näin on vielä varmemmin.

Monet tulevat aarniometsät ja kansallispuistot ovat nykyisiä talousmetsiä. Aarniometsä ja kansallispuisto voivat olla metsänkasvatuksen tuotteita siinä missä kuitupuu tai tukkikin.

Metsäsektorin uudet mahdollisuudet pitäisi nähdä puiden hakkuun ja jalostuksen lisäksi myös luonnon monimuotoisuudessa ja retkeilyssä.

Metsien luonnonarvoja mitataan yhä pelkästään nykyhetken näkökulmasta. Suojelukin rajoittuu tarpeettomasti vain nykyisellään arvokkaiden metsien säilyttämiseen. Kuitenkin myös nuorista metsistä kehittyy ajan myötä vanhaa metsää, ja luonnonmetsää voi kasvattaa siinä missä talousmetsääkin.

Luonnonarvojen kehittymistä voidaan nopeuttaa tekemällä yksitoikkoisiin talousmetsiin pieniä aukkoja, ja lahopuuta voi lisätä tappamalla puita pystyyn. Vanhan metsän lajit leviävät kasvatettaviin luonnonmetsiin sitä mukaa kun niiden elinolot kehittyvät uusille lajeille sopiviksi.

Tällaiset ennallistamistoimet työllistävät siinä missä perinteinen metsätalouskin. Ennallistaminen on nykyistä talousmetsänhoitoa kaukonäköisempää metsänhoitoa. Nykyinen talousmetsien hoito heikentää metsien monimuotoisuutta, koska se vähentää lahopuun määrää metsissä.

Etelä-Suomen rehevillä mailla suurin osa talousmetsistä on muunnettavissa 20–40 vuodessa arvokkaaksi luonnonmetsäksi, kunhan ne siirretään pois talouskäytöstä ja niitä ennallistetaan. Myös suuri osa Etelä-Suomen kansallispuistoista on perustettu entisiin talousmetsiin, joiden luonnonarvojen kehittymistä on vauhditettu ennallistamalla.

Luonnonsuojelun, retkeilyn ja luontomatkailun kannalta on tärkeää luoda laajoja luonnontilaisen metsän alueita. Luonnontilaisia metsiä voidaan yhdistää toisiinsa maakauppojen ja vaihtojärjestelyjen avulla. Eri maanomistajien luonnontilaisia metsäpalstoja voidaan koota uudenlaisiin yhteismetsiin, jotka eheyttävät talouskäytön rikkomaa metsämaisemaa. Metsänomistajien ei tarvitse liittää uusiin suojeltaviin yhteismetsiin kaikkia metsiään, vaan osan voi säilyttää talouskäytössä.

Maanomistuksen vaihtojärjestelyillä on mahdollista muodostaa myös tärkeitä ekologisia yhteyksiä nykyisten suojelualueiden välille. Niiden avulla voidaan rakentaa yhtenäistä retkeilyreitistöä, jollainen puuttuu nyt Etelä-Suomesta.

Yhä useammat metsänomistajat ovat suojelumyönteisiä. Eniten lisäsuojelua kannattavat hyvätuloiset eteläsuomalaiset. Heitä pitäisi houkutella sijoittamaan uudenlaiseen metsiensuojeluun liittyvään tuotekehittelyyn, kuten aarniometsien kasvatukseen tai kansallispuistojen perustamiseen.

Valtio voisi vuokrata tai ostaa laajempia metsäkokonaisuuksia samaan tapaan kuin nykyisiäkin suojelualueita. Myös yritykset, säätiöt, seurakunnat ja kaupungit voisivat rahoittaa tai osallistua metsänomistuksellaan tulevaan suojeluun. Tästä olisi suojeluun osallistuville yhteisöille imagohyötyä, jolla on myös taloudellista arvoa.

Nykyisten suojeluohjelmien rinnalle pitäisi perustaa luonnonarvojen kehittämiseen pitkällä tähtäimellä pyrkiviä suojeluohjelmia. Niihin voisi kuulua nykyisiltä luonnonarvoiltaan riittämättömiä, mutta tulevaisuuden suojelukohteiksi kehityskelpoisia alueita.

Näin suojeluun saadaan laajempia alueita pienemmällä rahalla, sillä nuori metsä ei ole yhtä arvokasta kuin vanha. Talouskäytön kannalta metsien yhtenäisyys on yhdentekevää, mutta suojelun ja retkeilyn näkökulmasta se tuottaa huomattavaa lisäarvoa.

Laajempien suojelu- ja retkeilyalueiden muodostaminen avaa tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia luontomatkailulle. Keskieurooppalainen, reheviin lehtimetsiin tottunut matkailija ei näe eroa Etelä-Suomen ja Lapin metsien välillä. Etelä-Suomi tarjoaisi luontomatkailulle paljon nykyistä suurempia mahdollisuuksia, jos matkailijoille voitaisiin markkinoida oikeita erämaita.

Metsien suojelu on ollut liiaksi suunnittelemattomasti metsänkäsittelyn ulkopuolelle jääneiden metsien varassa. Kunhan suojelun ja retkeilyn kehitysmahdollisuudet otetaan huomioon aiempaa suunnitelmallisemmin ja kauaskantoisemmin, metsistä saadaan irti myös suurin taloudellinen hyöty.

Jere Nieminen

Kirjoittaja on ympäristöpolitiikan tutkija Tampereen yliopistossa.

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: