Skip to content

Vääristelevän ja Alhaisen Propagandan Osaamiskeskus (VAPO)

26.8.2010

Teksti Juho Kytömäki

Katselin juuri viime viikon Ajankohtaista kakkosta jälkikäteen netissä. Yksi ohjelman aiheista oli turpeenotto ja turpeenpolton tuleva, epäreilun kevyt energiaverotus. Ohjelmassa vierailtiin mm. Parkanon Saukonsuolla, joka on luonnoltaan huomattavan arvokas, pääosin ojittamaton eteläinen aapasuo.

 

Parkanon Saukonsuon rimpistä keskiosaa.

 

Saukonsuosta suunniteltiin suojelukohdetta ensimmäisen kerran jo vuonna 1971 Tampereen seutukaavaliiton selvityksissä. Suon luontoarvot eivät tunnetusti kuitenkaan estä valtionyhtiö Vapoa hakemasta ympäristölupaa turvekaivoksen perustamiseen. Saukonsuokin on ollut Vapon kiikarissa jo pitkään. Parhaillaan on menossa toinen valituskierrosten sävyttämä ympäristölupaprosessi. Luonnosta ja paikallisista elinoloista huolestuneet tahot yrittävät sitkeästi saada Länsi-Suomen ympäristölupaviraston myöntämän luvan kumottua. Vaasan hallinto-oikeus pysytti luvan voimassa, joten valitukset ovat nyt viimeisessä portaassa eli KHO:n käsiteltävinä. Ennuste ei ole hyvä, sillä ainakaan luontoarvot eivät lupaharkinnassa tunnetusti paljoa paina.

Ajankohtaisen kakkosen turvejutussa herättivät huomiota myös Vapon aluejohtaja Päivi Peroniuksen kommentit. Hän myönsi, että Vapon havittelemissa soissa on usein ojittamattomiakin (keski)osia. Niinpä. Peroniuksen mukaan ojittamaton ala mitataan kuitenkin vain hehtaareissa tai muutamissa kymmenissä hehtaareissa. Paksua pajunköyttä. Esimerkiksi Saukonsuon ojittamaton osa on lähes 100 hehtaaria.

 

Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri, Luonto-Liitto ja SLL järjestivät Virtain Vaskuulla suotapahtuman 21.-22.8. Tapahtuma alkoi retkellä Pahkanevalle.

 

Virroilla Vapo hakee parhaillaan ympäristölupaa upean Pahkanevan turpeenkaivuuseen. Pahkanevasta on ojittamatta jopa 200 hehtaaria. Läheisen Isonevankin ojittamaton osa lähentelee 100 hehtaaria. Isonevan tilanne on kuitenkin siinä mielessä parempi, että Pirkanmaan ympäristökeskus vaati Vapolta turpeenoton ympäristövaikutusten arviointia. YVA-vaatimus sai Vapon luopumaan Isonevan turpeenotosta viime vuoden lopulla, mutta yhtiö toki valitti vaatimuksesta hallinto-oikeuteen. Näiden kolmen esimerkkisuon lisäksi Vapolla on aikomus saada lukuisia, enemmän tai vähemmän ojitettuja soita turpeenottoon. Runsassoisilla Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla yhtiön toiminta lienee kaikkein törkeintä: esimerkiksi Seinäjoen–Ilmajoen rajamailla sijaitsevalle pääosin luonnontilaiselle Karvasuolle Vapo suunnittelee jopa 400 hehtaarin laajuista turvekaivosta…

 

Virtain Pahkanevan erämaista maisemaa. Taustalla häämöttävät metsäsaarekkeetkin ovat melko luonnontilaisia.

 

Päivi Peronius muistutti Ajankohtaisessa kakkosessa myös eräästä toisesta Vapon toiminnan mustasta pisteestä. Yhtiö perustelee luonnontilaisten soiden turpeenottoa usein sillä, että tietyt suot ovat olleet yhtiön agendalla jo 1970-luvulla. Kuinka moni muu nykyaikaisena itseään pitävä – ja vieläpä valtion omistama – yhtiö kehtaa jumittua muinaisiin päätöksiin? No, näköjään se on vain niin, että maailma ympärillä muuttuu, mutta Vapo ei.

Kirjoittaja on ollut tiiviisti mukana metsien ja soiden suojelussa 90-luvulta lähtien.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: