Skip to content

Matkalla lähemmäksi rajantuntumaa

24.5.2010

Teksti Kaisa Tolvanen

Vietimme hetken aikaa elämää taas kiertolaisina ja kävimme katsomassa maailmaa, tällä kertaa Skotlannissa. Minulle maailmalla matkaaminen on tavallaan elinehto, ilman niitä hetkiä poissa tavanomaisesta elämästäni en mitenkään jaksaisi elää. Maailmalla olen vapaa, huoleton ja itsenäinen, kuten Nuuskamuikkunen konsanaan. Minussa nousee vahvempia puolempia esiin : olen hurjan kärsivällinen lasten kanssa, pystyn ottamaan vastoinkäymisiä vastaan ja olemaan avoimempi joka suuntaan. Tutustun helpommin ihmisiin, saan uudenlaisia näkökulmia ja nautin siitä ajatuksesta että voin mennä minne tahansa. Olen vain kiertolaisena isossa maailmassa. Haaveilen, että jonain päivänä voisin irtisanoutua kaikesta ja lähteä maailmalle lasteni kanssa loppuelämäkseni.
Skotlannissa vierailimme Päivin innostamana Bilstonin Glenin protestileirillä, jossa myös joukko ihmisiä asuu puumajoissaan. Alunperin vuonna 2002 moottoritiehanketta vastaan noussut liike edustaa tänä päivänä ennen kaikkea vaihtoehtoista elämäntyyliä. Paikka voisi olla kuin Robin Hoodin metsäleiri, jossa iloiset veikot asuvat. Siellä tapaamani aktivistit toivat taas uudenlaisia näkökulmia elämiseen ja olemiseen tässä yhteiskunnassa. Miksi ajattelemme itsekin, että eläminen metsässä on vaihtoehtoista? Eikö se olisi juuri aika luonnollista? Kyseenalaistemme helposti miten kukaan voi elää yhteiskunnan ulkopuolella tai vähintään sen rajantuntumassa. Eikö kysymys pitäisi asettaa toisinpäin : miten kukaan voi elää tässä yhteiskunnassa? Miten kukaan voi kasvattaa lapsensa normien mukaisesti, lihansyöjiksi, kuluttajiksi ja vieläpä usein ilman minkäänlaista yhteisöä ympärillään? Bilston Glenissa oli asunut hetkittäin myös lapsia ja itsekin aloin haaveilemaan asumisesta tuollaisessa paikassa tai kierrellen metsäleiriltä toiselle.
Voisiko sitä jonain päivänä todella tehdä jotain sellaista? Jättää kodin, koulut ja kaiken. Irtautua kaikesta siitä mitä meidän odotetaan tekevän tai olevan ja antaa vain mennä, lähteä maailmalle oppimaan. Haluaisin ajatella, että lapsenikin oppisivat enemmän elämästä tapaamalla monenlaisia ihmisiä, kohtaamalla erilaisia asioita ja näkemällä paikkoja. Kieliä oppisi asumalla pidemmän aikaa jossain maassa, kädentaitoja tekemällä ja historiaa kuunnellen ihmisten tarinoita. Ruuanhankintaa opettelisimme yhdessä keräillen ja viljellen. Matematiikkaa voisin opettaa Siperian pikajunassa ja navigaatiotaitoja seilatellassamme Jäämerellä.
Skotlannissa matkatessa ajatuksissa yhdistyivät kaikki ne halut ja tarpeet mitä minulla on. Olla kiertolainen, olla aktivisti, olla vanhempi, joka tarjoaa lapsilleen kaiken hyvän. Matkan jälkeen kotonakin, jossa on muuten ihana taas olla, nuo ajatukset ja toiveet ovat mielessäni alati. Ehkä minun ei tarvitse matkustaa Skotlantiin asti asumaan aktivisten kanssa pusikkoon, kun voin lähellä kotiakin mennä kunnolliseen metsään ja jäädä sinne edes hetkeksi. Mahdollisesti jonain päivänä kotini voi olla erämaamökki jossain kaukana kaikesta, jossa voin elää vapaana. Maailma voisi tulla myös minun luokseni ulkomaalaisten vierailijoiden muodossa. Onneksi kesä on tulossa ja tiedossa on jos jonkinmoisia metsäleiriä erilaisilla kokoonpanoilla. Hetkittäisiä heittäytymisiä yhteiskunnasta takaisin luontoon!
Advertisements
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: