Skip to content

Valistusta valkokankaalla

23.4.2010

Teksti Kirsi Eskelinen

Luonto-Liiton metsäryhmän elokuvakiertue Hävitetty metsä saapui Ouluun 8.4. Tyypillisestä järjestelypuolen alkukaaoksesta kuten matkan varrelle jääneestä elokuvasta sekä viime hetkellä hajonneesta pumpputermarista selvittiin niin, ettei yleisö arvannut mitään. Kuudelta elokuvateatteri Studiolla meitä odottikin melkoinen yllätys: sali oli jokaista paikkaa myöten täynnä, eikä kameramies antanut myöten yhdellekään ylimääräiselle katsojalle. Tilanteesta selvittiin sopimalla ulos jääneiden kanssa uusi tilaisuus katsoa leffat.
Illan aloitti Kari Kemppaisen ohjaus, ”Avara luonto” -tyyppiseksi luonnehdittu elokuva, joka luontofilmin kaavasta poiketen toi suorasukaisesti esille myös taigan elinympäristöjen pirstoutumisen ja lajiston katoamisen uhat. Sitä seurasi kansainvälistä mainetta niittänyt Hannu Hyvösen Viimeinen joiku Saamenmaan metsissä, joka räväytti silmien eteen Ylä-Lapissa tapahtuneet hakkuut, jotka ovat tuhoisia niin alueen viimeisille ikimetsille kuin poroelinkeinollekin. Viimeisenä nähty, Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon Sateenkaaren pää antoi  dramaattisen ja surullisen katsauksen vallitsevasta metsänhoitomallista. Ilonmatsin saloilla kasvaneet ihmiset kertoivat, kuinka heidän lähimetsänsä on yksi toisensa jälkeen hakattu.
Eräs katsoja kommentoi tuoreeltaan elokuvien jälkeen, että tunnisti elokuvista oman, lähimetsien menettämisestä aiheutuneen surunsa. Hän aikoi myös ottaa asiosta enemmän selvää, ja lehteili näytillä ollutta Kovalaisen ja Sepon uutta kirjaa, Metsänhoidollisia toimenpiteitä, aikoen aloittaa siitä.
Jaakko Junikka Luonto-Liiton Pohjois-Suomen piiristä tuumasi leffaputken jälkeen, että se antoi taas rutkasti motivaatiota toimintaan metsien puolesta. Hän tuumasi, että on hyvä saada infoa maamme metsien tilasta myös muusta kuin luonnontieteellisestä näkökulmasta. Leffat antoivat uutta näkökulmaa, vaikka metsäluonnon hälyttävä tilanne on liiankin tuttu omilta maastoretkiltä.
Oulun tapahtuman päävastuullisella Tiina Jalkasella oli ristiriitainen olo viimeisen elokuvan jälkeen. Tunnelmat vaihtelivat helpotuksesta ahdistukseen. – Olen iloinen yleisömenestyksestä ja käytännön järjestelyjen sujumisesta, mutta olisin kaivannut keskustelumahdollisuutta yleisön kanssa etenkin Sateenkaaren pää -dokumentin aiheuttaman ilmeisen shokkiefektin takia. Toisaalta, ellei elokuva järkyttäisi ihmisiä niin jokin olisi pahasti pielessä!
Tätä kirjoittaessani mietin ensin, onko kolme viikkoa sitten tapahtunut auttamattomasti vanhentunutta tietoa nopeasti päivittyvässä verkkomaailmassa. Elokuvien teemat ovat kuitenkin niin kipeän ajankohtaisia, että niiden vanhentuminen ja metsänhoidollisten toimenpiteiden luonteen muuttuminen kestää vielä vuosia, ellei vuosikymmeniä. Uhanalaisilla metsälajeilla ja metsäisillä elinympäristöllä aikaa ei sen sijaan paljon ole.

Hävitetty metsä -elokuvakiertuetta on vielä jäljellä! Katso esitysaikataulut Facebookista!

Mainokset
No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: