Skip to content

Ihana päivä suolla

22.4.2010

Teksti Kaisa Tolvanen

Tapahtui jotain mitä ennen ei ollut tapahtunut. Huhtikuisena perjantaina joukko ihmisiä marssi Parkanossa suolle osoittamaan mieltään. Itsekin saavuin paikalle retkelilymielessä, reppu täynnä edellisenä iltana dyykattua mämmiä, leipää ja luomukiwejä. Olin odottanut sateista päivää ja pakannut itselleni ja lapsille reilusti vaatetta päälle. Rukonevalle saavuttuamme aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli ihana nähdä joukko soiden puolustajia lapioimassa jo kovaa vauhtia ojaa umpeen. Itsekin tartuin lapion varteen samantien ja hikihän siinä tuli sadevarustus päällä ja lapsi selässä lapioidessa.

Itselleni oli tärkeää päästä paikalle tunteakseni tekeväni jotain hyvin konkreettista luonnonsuojelua. Välillä järjestötoiminta kaikkine kokouspöytäkirjoineen ja selvityksineen ei ole niin motivoivaa, ellei välillä voi kokea osallistuvansa todella johonkin merkittävään. Tärkeä asia on sekin, että mielenosoituksissa tapaa ihmisiä ja kokee kuuluvansa johonkin joukkoon, yhteiseen rintamaan. Paikan päällä mielenosoittamisessa on myös oma arvokkuutensa. Ollaan siellä missä asioihin halutaan vaikuttaa, eikä huudella kaupungista käsin maalle mitä asioille pitäisi tehdä. Jollain tapaa vierastan suuria kaupunkien kaduilla tapahtuvia mielenosoituksia, missä nyrkit pystyssä joukko ihmisiä huutaa yhteen ääneen iskulauseitaan. Varmasti monelle tärkeitä tapahtumia, mutta itse helposti ironisoin senkaltaista vaikuttamista. Onko se enemmän niitä ihmisiä varten vai asioita muuttaakseen? Joukossa on toki voimaa, suuri massa on näyttävä, mutta se tunne mikä mielenosoittajien keskuudessa on ei aina välity ulospäin. Mielenosoitukset nähdään helposti vain joukkona rähiseviä mellakoitsijoita tai haihaittelijoita. Jossain peräkylillä mielenosoitukset ei ole yleisöä varten, ei edes mielenosoittajia varten vaan hyvin konkreettisesti vaikkapa juuri tuota Rukonevan suota varten ja kaikkia niitä lajeja, joita siellä tapaa.
Suolle saimme mediaa paikalle, joka oli toki yksi tarkoituskin. Valokuvaajat huomioivat heti lapset, joka on samalla niin sympaattista ja oksettavaa. Ihan kuin tulisin paikalle lasteni kanssa vain saadakseni kamerat meitä kohti, pakottaen lapseni jokaisen haluamani asian maskotiksi tai herättääkseni huomiota, jopa pahennusta. Samaan aikaan kuitenkin luonnonsuojelua tehdään juuri seuraaville sukupolville ja henkilökohtaisella tasolla taas lapset kulkevat sinne minne minäkin. Muistin toki tuolla suolla kuten muissakin mielenosoituksissa sanoa lapsille, että kun poliisi kuvaa, käännä pää. En halua riskeerata lasteni tulevaisuutta maailmanparantajina, jos he jo alle kouluikäisenä ovat supon nauhoilla ja profiloituneina ekoanarkisteiksi.
Kaiken kaikkiaan ihana päivä suolla. Aurinkoa, mukavia ihmisiä, mämmiä, lakkoja (pakastepurkista) ja vähän Vapon äijälle päänaukomista. Kaikkea hyvää. Myös jatkossa toivon löytäväni itseni tuonkaltaisista rauhallisista mielenosoituksista lasteni kanssa sekä näkeväni että tuo Parkanon Rukonevakin saisi säilyä luonnonkaltaisena suona ilman ainuttakaan uutta ojaa.
Lisää kuvia mielenosoituksesta on nähtävissä täällä. Suomen luonnonsuojeluliitto myös tiedotti tapahtumasta. Valtioenemmistöisen turvetuotantoyhtiön Vapon virheellistä tietoa välittävään kampanjaan voi tutustua myös netissä. Vapon propagandaa vastaan on perustettu Facebookissa ryhmä Vastaääni Vapon vedätykselle. Osoita mielipiteesi ja ”tykkää siitä”!
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: